Parrakkaat ankkurilapset

Verkkokeskustelujen perusteella me kaikki tiedämme, että Suomeen saapuu joka vuosi valtavia määriä ankkurilapsia. Heidän perässään sitten tulee koko suuri suku kumminkaimaa myöten perheen yhdistämisen nimissä elämään veronmaksajien kustannuksella. Usein nämä alaikäisiksi itsensä esittelevät ovat parrakkaita miehiä, mutta vihervasemmistolaiset hyysärit kelpuuttavat heidät ilman muuta lapsiksi.

Totuus on sitten ihan toinen, mutta turha sitä on kertoa niille, joilla jo on vuorenvarma mielipide.Yritetään nyt kuitenkin.

Päivän sanomalehti Karjalaisessa oli Maahanmuuttoviraston tilastoihin ja selvityksiin perustuvaa tietoa niistä alaikäisistä, jotka ovat saapuneet maahan YK:n kansainvälistä suojelua koskevan sopimuksen nojalla. Heidän huoltajansa pääsevät Suomeen vain aniharvoin.

Lakia muutettiin vuonna 2010 siten, että Suomessa jo oleva ei voi hakea sukulaisilleen maahantulotulolupaa, vaan ulkomailta tänne haluavan on sitä itse haettava. Jos lapsen vanhemmat ovat eronneet ja toinen heistä jo on Suomessa, niin toinen ei tänne pääse perheen yhdistämisen nimissä. Jos alaikäisen epäillään saapuneen maahan tarkoituksena kiertää maahantulosäännöksiä eli ns. ankkurilapsena, niin huoltajia ei tänne päästetä. Jos alaikäisenä tänne saapunut ehtii täyttää 18 vuotta ennen huoltajan maahantulohakemuksen käsittelyä, niin lupaa ei enää myönnetä.

Millaisista ja mistä tulevista ihmismääristä sitten puhutaan? Onko näitä ankkurilapsia tosiaan tuhansittain ja tulevatko he kaikki Somaliasta, kuten netissä tiedetään?

Vuonna 2011 maahan tuli 115 lasta. Heistä Afganistanista saapui 19, Irakista 21, Somaliasta 52 ja muista maista 23.

Vuonna 2012 vastaavat luvut olivat yhteensä 105, joista Afganistanista 21, Irakista 19, Somaliasta 32 ja muualta 33.

Tänä vuonna saapuneita on ollut 75, joista Afganistanista 22, Irakista 17, Somaliasta 20 ja muualta 16.

Eivät nämä luvut päätä huimaa. Entä sitten heidän huoltajansa, kuljetettiinko heitä tänne lentokonelasteittain?

Ei kuljetettu. Vuonna 2012 tehtiin 37 perheen yhdistämishakemusta ja vain yks ainoa hyväksyttiin. Tänä vuonna on tehty 78 hakemusta, joista kaksi on hyväksytty.

Eii siis kannata uskoa ihan kaikkea netin keskustelupalstoilta lukemaansa edes silloin, kun se hivelee mukavasti omia ennakkoluuloja. Oikeaakin tietoa on saatavilla, jos sitä viitsii hakea ja joskus sitä tupsahtaa silmiin ihan hakemattakin.

Paitsi tietysti omiin ennakkoluuloihin sopimaton tieto on helppo ohittaa median valehteluna ja hyysäreidn valheina. Oma maailmankuva ei saa muuttua.

 

Mainokset

Alatyyliä ja uhkailua

Meille on kerrottu, että rikos on rikos Facebookissakin tehtynä. Nettipoliisit ovat jo kauan valistaneet, että laittomat uhkaukset ja kunnianloukkaukset otetaan vakavasti. Tällä varoittelulla on pyritty suitsimaan välillä villiintyvää keskustelua.

Mikä on sitten käytäntö vaikkapa laittomien uhkausten suhteen? Rikoslain 25 luvun 7 § sanoo näin:

Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Kesällä perustimme muutamien fb-kavereiden kanssa verkkosivun Paljastettu. Sen tarkoituksena on paljastaa ja tuoda kaikkien nähtäväksi suvaitsemattomuutta ja muukalaisvihaa ympäristössämme aivan sen raadollisimmissa muodoissaankin. Lisää voitte lukea täältä.

Sivun tueksi perustettu fb-yhteisö on kaadettu ilmiannoin kaksi kertaa, joten nykyisin sivu löytyy Facebookista nimellä Paljastettu 3. Meistä ei siis erityisemmin tietyissä piireissä pidetä.

Närkästyneiden luonteenlaatua kuvannee parhaiten se, että pahin törkyposti lähetetään ylläpitäjien ainoalle naiselle. Tämä omalla sivullaan kaikenlaista natsiroinaa ja aseita ihaileva sankari uhkaa tehdä häneen ilmareiän:

chrissen uhkaus 1

Vaihdettuaan fb:ssä nimeään sama mies antaa toisaalla kaikille ”oikeiston miehille” ihan luvan hakata ja laittaapa vielä kuvankin mukaan tunnistamisen helpottamiseksi. Syvässä raivossaan tämä jonkinlaiseksi johtajaksi itsensä kuvitteleva nähtävästi erehtyi ja antoi luvan hakata eräs sivulle kommentoinut mies.

chrisse uhkaus 3

Uhkaus ilmareiän tekemisestä sai Christinin ottamaan yhteyttä poliisiin ja tekemään esitutkintapyynnön. Siinä kävi näin:

chrissen uhkaus 2

Esitutkintapyynnön mukana lähetetyt kuvakaappaukset uhkauksista ovat siis poliisin mielestä pelkkä väite rikoksen tapahtumisesta, joten rikosta ei ole tapahtunut. Facebookissa uhkaavaan sävyyn luvattu ilmareiän tekeminen ei todennäköisesti merkitse vaaraa.

Kyseessä on siis poliisin selvän tulkinnan mukaan pelkästään alatyylinen kirjoittelu ilman hengen tai terveyden vaaraa.

Olkoon sitten niin, kaipa poliisi sen tietää. Mietityttää vain, että millainen mahtaisi olla poliisinkin mielestä selkeä laiton uhkaus? Pitäisikö ampumisella uhkaajan ilmoittaa ampumisen päivämäärä ja kellonaika? Pitäisikö uhkaajan esiintyä selkeästi omalla nimellään ja laittaa alle vielä osoitteensa ja puhelinnumeronsa? Muistan hyvin parin vuoden takaa, kuinka kirjailija Jussi K. Niemelää uhattiin nylkemisellä. Poiliisin mielestä kyse ei ollut laittomasta uhkauksesta eikä nimimerkin takana lymyävää henkilöäkään olisi löytynyt, vaikka oikea nimi kerrottiin poliisille selkeästi.

Alatyylin ja laittoman uhkauksen välinen raja on epäselvä. Uhkaus tulkitaan uhkaukseksi helpommin silloin, kun uhataan julkisuuden henkilöä. Tavalliset kansalaiset saavat kuitata uhkailut alatyyliksi ja lukita ovensa. Tai sitten heidän on lopetettava äärioikeiston sanallinen arvostelu.

Siihenhän tällä uhkailulla pyritään. Palomäen kaltaisten sananvapauskäsitys on sellainen, että heillä on oikeus uhkailla ja käyttäytyä kaikin tavoin moukkamaisesti. Kenenkään sanavapauteen ei heidän mielestään kuulu sanoa sitä käytöstä moukkamaiseksi, tai tulee ilmareikiä.

Toivottavasti ei oikeasti tule.

 

 

Kulissien takana

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon ajama osallistava sosiaaliturva on hyvä esimerkki siitä, miten kaiken entisen mullistavaa uudistusta valmistellaan. Tarkoituksena on hankkeen työrukkasena toimivan Rauman sosiaalijohtaja Antti Parpon sanojen mukaan muuttaa sosiaaliturvan paradigmaa. Suomeksi tämä tarkoittaa työn tekemistä sosiaaliturvaa vastaan.

 

Elokuussa Risikko avasi keskustelun ja sen jälkeen on nähty näyttäviä kokoomuksen ulostuloja. Löydettiin sosiaalituilla elävä työtä vieroksuva Tatu, jota sitten eduskunnassakin kauhisteltiin. Tämän mielenmuokkauksen innoittamia puheenvuoroja on sen jälkeen nähty vähän siellä sun täällä.

Hankkeesta on järjestetty myös julkisia tiedotustilaisuuksia, joissa on annettu ymmärtää hankkeen olevan jo pitkällä. Muun muassa työttömien valtakunnallisen yhdistyksen TVY:n puheenjohtaja Lea Karjalainen on kertonut julkisuudessa olleensa mukana työryhmissä ja kannattavansa osallistavaa sosiaaliturvaa. Hän oli ensimmäisiä Tatun tapauksesta kertovan lehtijutun kauhistuneita ja moralisoivia jakajia.

Tosiasiassa mitään työryhmää ei ole vielä asetettu, vaan valmistelu etenee puhtaasti virkamiestyönä. Köyhyysaktivistiksi itseään sanova Juha Keltti kertoi tänään Facebookissa selvittäneensä asiaa ministeriöstä. Valtiosihteeri Pia Pohjan mukaan työryhmä asetaan marraskuun puolivälissä. Kaikki tähänastiset valikoidun väen kokoukset ovat olleet vain ”pyöreän pöydän istuntoja”, joissa asioista on keskusteltu.

Juha Keltin sanojen mukaan valmistelu siis etenee näin:

Sosiaaliturvan paradigmaa muuttavaa uudistusta valmistellaan niin, että sektoriministeri puhuu sen välttämättömyydestä, sumpleeraa mallin Rauman sosiaalijohtajan kanssa, puhuu julkisuudessa ikään kuin asia olisi perusteiltaan ratkaistu ja sen yksityiskohdat jo valmistelussa. Tosiasiassa on pidetty vain epävirallisia palavereja, joiden tarkoitus on varmistaa hankkeen sujuva läpimeno.

Hankkeen suunnitteluun on ilmeisen moni luullut osallistuvansa. Oikeasti heitä on vain käytetty härskisti hyväksi antamaan ulospäin sellainen kuva, että laajoja kansalaispiirejä kuullaan. Tosiasiassa ministeriö lienee Risikon ja Parpon johdolla koko ajan suunnitellut ihan ikiomaa malliaan, joka sitten tullaan syöttämään viralliselle työryhmälle sellaisenaan. Kaikki tähän asti osallistuneensa luulleet joutuvat nielemään sen myös ja vieläpä puolustamaan sitä, koska muuten he joutuvat noloon tilanteeseen.

Ovathan he koko ajan olleet mukana pyöreän pöydän istunnoissa ja antaneet hankkeelle tukensa. Tosiasiassa heitä on käytetty hyväksi ja heistä tehdään vain syntipukkeja.

Marrasmietteitä

En tiedä oletteko koskaan lukeneet Pentti Haanpään novellia Syksyä ja ikävää Napasalon kirkolla. Itse luin sen ensimmäisen kerran nelisenkymmentä vuotta sitten marraskuussa ja sen ankean alakuloinen tunnelma on aina vastannut marraskuisia ajatuksiani. Haanpään kanssa en pyrikään samalle viivalle, mutta olkoon tuo ylläoleva selityksenä tämän tarinan ankeudelle.

Käsittelemme huomenna kunnanvaltuustossa mm. investointimäärärahamuutoksia, päiväkodin rakentamista, veroprosenttia, kiinteistöveroa, kuntaliitosselvitystä ja sote-määrärahojen ylityspyyntöä. En näitä asioita rupea yksityiskohtaisesti selittämään, mutta kerron etukäteen arvaukseni valtuustokeskustelun sisällöstä.

Mitään uutta ei saa rakentaa, koska kunnan taloudellinen tilanne on heikko. Päiväkotia ei varsinkaan saa rakentaa, koska vanhuksille ei ole tarpeeksi hoitopaikkoja. Jos päiväkoti kuitenkin rakennetaan, niin ei ainakaan aiotulle paikalle. Veroprosenttia ja kinteistöveroa ei saa korottaa, koska se tekee hallaa kunnan imagolle ja vetovoimaisuudelle. Kunnan on säästettävä ihan kaikkialla, mutta palvelutuotanto on pidettävä ehdottomasti ennallaan ja sitä pitää mieluummin parantaa. Mutta kuten sanottu, niin mitään uutta ei saa rahapulan takia rakentaa. Sote-puolella on toteutettava ankara säästökuuri ilman että se näkyy palveluissa. Kunnan itsenäisyys on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä, kunhan se ei maksa mitään.

Keskustelu siis tulee kiertämään tuntikausia kehää ja poliittisia irtopisteitä napsitaan puolustamalla kaikkea hyvää ja vastustamalla kaikkea huonoa. Kaikkien mielessä on kuitenkin tieto siitä, että saatamme olla viimeinen itsenäisen Juuan valtuuusto.

Sama ankeus on vallalla koko Pohjois-Karjalan maakunnassa. Valtio on vetäytymässä maakunnasta lopettamalla omat palvelunsa. Seuraavana ovat lakkautusvuorossa Pyhäselän ja Juuan vankilat sekä luultavasti Kuopioon siirrettävä alueellinen pelastuslaitos. Puolustusvoimat on jo kadonnut Kontiorannasta ja poliisiauto alkaa olla nähtävyys.

Tämä maakunta tullaan jättämään villieläinten ja kaivosyhtiöiden temmellyskentäksi. Ihmisyyshän täältä näyttääkin jo kadonneen, joten lienee aika siirtää jäljellä olevat ihmisetkin pois.

Tällä tarkoitan suorastaan käsittämätönta uutista Lieksasta.

Sen mukaan Lieksan perussuomalaisten johtaja vaatii valtuustoryhmälleen uutta kokoustilaa, koska somalialaisten työryhmä kokoontuu heidän käyttämissään tiloissa noin kerran kuukaudessa. Asiasta kertoneen Lieksan Lehden mukaan puheenjohtaja Esko Saastamoinen vaatii kaupungilta ”puhdasta kokoustilaa”.

 

Menen harvoin sanattomaksi, mutta tämä uutinen sen kerrankin sai aikaan. Juuan on tarkoitus tehdä kuntaliitosselvitys yhdessä Lieksan, Nurmeksen ja Valtimon kanssa. Uutisen luettuani en ole ollenkaan varma haluanko edes ajatella kuuluvani samaan kuntaan tällaisten kuntapäättäjien kanssa.

 

 

 

Sellaista ei tapahtunut

Menneisyyden muokkaaminen vastaamaan nykyhetken haluja on kautta historian ollut hyvin suosittua. Erityisen innokkaasti sitä ovat harrastaneet vallanpitäjät aina faaraoiden ajasta lähtien. Edeltäjien patsaita on tuhottu, valokuvista on poistettu epämieluisia henkilöitä ja historian kulkua on muuteltu, jotta saataisiin menneisyys näyttämään sopivalta tätä päivää ja tulevaisuutta ajatellen.

Nykyisin nettiaikana historian muuttaminen on helpompaa kuin koskaan ennen, mutta siitä jää myös helpommin kiinni. Netti ei unohda, kuten sanotaan.

Tietoja etsitään nykyisin internetistä pölyisten tietokirjojen sijaan. Osa nuoremmasta polvesta tuntuu jopa luulevan, että tiede on sama asia kuin Wikipedia ja tutkimus on Wikipedian selaamista. Niinpä kaikkea Wikipediaan kirjoitettua pidetään totena ja vastaavasti Wikipediasta löytymätöntä ei ole koskaan tapahtunut.

Tässä piilee melkoinen vaara. Wikipediaa kirjoittavat vapaaehtoiset ja kirjoittaja voi olla oikeastaan kuka tahansa. Mitään tieteellistä pätevyyttä ei vaadita, joten tiedon puolueettomuudestakaan ei ole mitään takeita.

Wikipedia on Internetissä julkaistava ilmainen vapaan sisällön tietosanakirja. Wikipediaa kirjoitetaan yli 250:lla kielellä ja sisältö on vapaaehtoisten kirjoittama.

Wikipedian perustajan Jimmy Walesin mukaan Wikipedia on ”pyrkimys luoda ja levittää jokaiselle planeetan asukkaalle heidän omalla kielellään mahdollisimman laadukas vapaa tietosanakirja”. (Lähde: Wikipedia)

Yksi suomalaisen Wikipedian monista kirjoittajista on kansanedustaja Juho Eerola. Hän on tuntenut vastustamatonta halua muokata itsestään kertovaa artikkelia poistamalla sieltä epämiellyttävää tietoa.

eerola wiki

Eerola on siis rikkonut Wikipedian sääntöä, jonka mukaan itseään koskevaa artikkelia ei saa muokata. Lisäksi Eerola sanoo poistaneensa eduskunta-avustajaansa koskevat väärät tiedot. Mikä sitten oli tuo väärä tieto?

Eerolan poistama kohta kuului näin:

Marraskuussa 2011 otsikoihin nousi tieto, että Eerolan eduskunta-avustaja Ulla Pyysalo oli aiemmin hakenut Suomen Vastarintaliikkeen jäsenyyttä. Järjestöä on tiedotusvälineissä kuvattu uusnatsistiseksi. Pyysalon mukaan Eerola oli tietoinen asiasta. Pyysalo ilmoitti eroavansa avustajan tehtävistä, mutta ei eronnutkaan.

Tässä tiedossa ei ollut yhtään mitään väärää, mutta kiusallista se kansanedustajan kannalta tietenkin oli. Jokainen voi tarkistaa kahden vuoden takaisista uutisista, että kaikki kirjoitettu oli täysin totta. Lisäksi Eerola vieläpä vähätteli avustajansa tempausta ja sanoi, että ei se nyt niin väärin ole.

Nyt siis ainakaan Wikipedian mukaan sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Wikipediaan sokeasti luottavat eivät koskaan tiedä, että yksi eduskunta-avustaja on hakenut natsijärjestön jäsenyyttä ja saanut sille esimiehensä täyden hyväksynnän. Epämieluisa asia on retusoitu pois kuvasta.

Jos Eerolan poistotekstiin on uskominen, niin myös epämieluisa henkilö on retusoitu pois. Eerola sanoo poistaneensa entistä eduskunta-avustajaa koskevat tiedot. Saattaa olla, että Pyysalo on saanut potkut tai eronnut itse. Saattaa olla niinkin, että itseä koskevaan muokattuun artikkeliin ei ole tältäkään osin luottamista.

Vertailkaa itse täältä.

 

 

 

 

 

Valheita ja väärinkäsityksiä

Väärinkäsitykset ja jopa suoranaiset valheet leviävät uutisissa kuin tauti. Joskus tuntuu siltä, että toimittajat jättävät liian usein taustatyön tekemättä ja päästävät kritiikittä ääneen asiantuntijaksi itsensä tituleeraavan tai vaihtoehtoisesti jonkun jostain asiasta valittajan. Kansalaisen tehtäväksi jää sitten miettiä uutisen mahdollista totuusarvoa tai tuohtua suunnattomasti valittajan kokemasta vääryydestä.

Otetaanpa esimerkiksi kaksi eilistä uutista. A-studiossa keskusteltiin Talvivaaran kaivoksen tulevaisuudesta. Studiossa asiantuntijana oli Tuula Pohjola, joka edustaa Tuula Pohjola Consulting Oy:tä. Hän sanoi, että Talvivaaran bioliuotusprosessia ei voi pysäyttää, vaan sitä on käynnistämisen jälkeen jatkettava maksoi mitä maksoi.

Asiantuntija siis sanoi suunnilleen niin, että Talvivaaraan on rakennettu jonkinlainen helvetinkone, jota ei voi pysäyttää ilman että se räjähtää. Siksi valtion olisi pumpattava lisää rahaa tähän kaivokseen, joka tuottaa vain saastunutta vettä. Tämähän haiskahtaa jo kiristykseltä.

Asiantuntija puhui pötyä tai sitten Talvivaaran Pöyry Environment Oy:ltä tilaama varasuunnitelma kaivoksen sulkemiseksi on kelvoton. Tällainen varasuunnitelma nimittäin on viranomaisteen vaatimuksesta ollut olemassa jo kauan ja jo suunnitelman tiivistelmässä ensimmäisella sivulla on kerrottu bioliuotusprosessin pysäyttämisestä. Suunnitelma kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Minä löysin sen netistä viidessä minuutissa, joten ammattitaitoisen toimittajan voisi kuvitella löytävän sen nopeammin.

Toinen uutisointi liittyy rikoslakiin.

Iltapäivälehti julkaisi eilen pari vuotta vanhan kuvan, jossa muutama perussuomalainen kansanedustaja poseerasi pikkujoulussa liivijengiläisiksi sanottujen miesten kanssa. Nämä puolestaan ovat perussuomalaisia paikallispoliitikkoja, vaikka esiintyvätkin kuvissa kasvot peitettyinä. Nyt ainakin Varkauden perussuomalaisten puheenjohtaja on antanut lakimiehen selvitettäväki mahdollisen tekijänoikeusrikkomuksen ja kunnianloukkauksen. Perusteluina on se, että kuvat on otettu sosiaalisesta mediasta ilman lupaa.

Samassa yhteydessä puhuttiin jopa, että kyseessä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Asiakkaan on turha haaskata rahojaan tällaiseen juttuun. Sosiaalisessa mediassa julkaistuja kuvia saa jakaa edelleen lähde mainiten ja sieltä voi laillisesti ottaa myös kuvakaappauksia. Olen aina ihmetellyt näitä kuviteltujen oikeuksiensa parkujia. Ensin he julkaisevat itse itsestään kuvia ja tarinoita kaikkien nähtäville ja sitten pahastuvat suunnattomasti, kun joku niitä näkee tai peräti jakaa edelleen. Kunnianloukkaus on tietenkin kiellettyä myös sosiaalisessa mediassa, mutta se onkin jo toinen juttu.

Kansanryhmää vastaan kiihottaminen tuntuu olevan valitettavan monen perussuomalaisen keppihevonen. Liian monella on sellainen käsitys, että puoleen jäsenten tai kannattajien arvosteleminen olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan. Mikään poliittinen puolue ei kuitenkaan ole lain tarkoittama kansanryhmä, koska puoluekanta valitaan itse. Puolueeseen ei synnytä eikä jouduta vaikkapa onnettomuuden seurauksena.

Rikoslain 11 luvun 10 § sanoo näin:

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yhdenkään puoleen jäsenyys ei perustu rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään eikä uskontoon tai siihen rinnastettavaan vakaumukseen. Minkään puolueen jäsenyys ei myöskään ole seksuaalista suuntautumista tai vammaisuutta.

Nykyisin lähdekritiikki ja uutisten totuuden arviointi jää yhä enemmän lukijan ja kuulijan vastuulle. En tiedä toimittajien kiirekö sitä teettää vai laiskuus, mutta tarkkana kannattaa aina olla.

Huono käytös ja politiikka

Tosi-tv ja Big Brother -meininki ovat rynnineet täysillä myös politiikkaan ja kummallisinta on, että huonolla käytöksellä pääsee ihan uutisiin asti. Tämä tietysti ruokkii lisää huonoa käytöstä ja politiikkaan pyrkii yhä enemmän niitä, joilla ei ole asioista mitään tietoa eikä edes halua sitä hankkia. Miksipä nähdä mitään vaivaa, kun julkisuuteen pääsee pelkästään käytöstapojen puuttumisella?

Pyhäinpäivän uutisannin aloitti kokoomuksen Henri Heikkinen haukkumalla blogissaan kaikki vitun köyhät asennevammaisiksi ruikuttajiksi, joille pitäisi antaa ympäri korvia. Heikkinen sanoi haukkuvansa köyhät vertaisoikeudella, koska hänellä itselläänkin on kokemusta köyhyydestä. Tämä pätkätöillä itsensä elättävä 28-vuotias entinen yrittäjä on siis köyhä, mutta haluaa erottautua muista köyhistä solvaamalla heitä.

Yhteiskunnan tukia Heikkinen ei sanojensa mukaan ole koskaan tarvinnut, joten jo se oikeuttaa hänen asenteensa. Muistelen kutenkin, että muutama vuosi sitten Heikkisen firma Pixolane Oy sai Tekesiltä rahaa 300 000 euroa. Rahoista ja firmasta en muista sen jälkeen kuulleeni, mutta ilmeiseti molemmat ovat kadonneet. Ainakin Heikkinen nykyisin on entinen yrittäjä.

Heikkinen kuuluu siis siihen joukkoon, joka nostaa itseään polkemalla toisia. Hänellä on sentään ihan oikeitakin mielipiteitä asioista kirjaksi asti, mutta toisella viikonlopun uutissankarilla niitä ei ole koskaan ollut.

Muutos 2011 -puolueen eurovaaliehdokas Junes Lokka suuttui Ylelle, koska häntä uutisjutussa sanottiin bloggaajaksi eurovaaliehdokkaan sijaan. Tästä kimmastuneena hän laittoi YouTubeen Yleltä saamansa puhelun ja otsikoi sen ”Ylen joku huora soitti”. Videosta nousi iso uutinen ja Lokkaa uhkaa nyt mahdollisen oikeudenkäynnin lisäksi puolueesta erottaminen.

Lokka on nopeasti tehnyt itsestään nettimaaliman pellen. Hänellä ei ole koskaan mitään asiaa, mutta sanoja on sitäkin enemmän. Hän on pelkkä julkisuushakuinen rääväsuu, jonka oikea paikka olisi BB-talossa. Kesällä hän ilmiantoi itsensä poliisilaitoksille ympäri Suomen syyllisenä kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Hänen närkästyksensä on ollut suurta, kun poliisi ei ole hänen ilmiantoaan noteerannut.

Nyt Lokka saattaa päästä oikeuteen kunnianloukkauksesta epäiltynä, mutta siinä samalla voi loppua myös lyhyt poliittinen ura.

Kolmas huonokäytöksinen on jo konkari tällä alalla. Kansanedustaja James Hirvisaari on jakanut kuvaa Timo Soinista valtakunnankanslerina. Viikonlopun aikana hän myös jakoi Henri Heikkisen vuoden takaista blogikirjoitusta, jossa Heikkinen vaati sosiaalietuuksien saajien tukia julkisiksi samaan tapaan kuin verotiedotkin ovat. Hirvisaaren mielestä tämä oli hyvä ajatus.

Hirvisaari ei siis tiedä, että tuet ovat jo julkisia. Ne on kerrottu eurolleen Työttömyysturvalaissa, Asumistukilaissa ja Laissa toimeentulotuesta.

Näin masentava on siis poliittisen uutisoinnin tila. Facebookissa Tapani Kudjoi sanoi näin:

Kuvittelenko, vai pyrkiikö maan asioita hoitamaan äänekkäitä ihmisiä, jotka antavat ymmärtää ettei heidän suojelemansa länsimainen kulttuuri ole päässyt heitä itseään turmelemaan?