Silmiini sattui Talouselämä-lehden artikkeli marraskuulta 2010. Siinä kerrottiin, kuinka Britannia aikoo velvoittaa työttömät tekemään neljä viikkoa vuodessa ilmaistyötä. Kieltäytyjää uhkaa etuuksien menetys kolmen kuukauden ajaksi.
En tiedä, miten tämän toteuttaminen on Britanniassa onnistunut, mutta ainakin britit ovat kaukana jäljessä meistä. Meillähän tämä ilmaistyö on ollut lakisääteistä jo kymmenkunta vuotta. Tätä eivät ole tajunneet ne, jotka jatkuvasti ovat vaatimassa työntekoa etuuksien vastineeksi.
Laki kuntouttavasta työtoiminnasta säädettiin vuonna 2001. Lain nimi hämää, koska kuntoutettaviksi kelpaavat vain moitteettoman työkuntoiset työttömät. Vajaakuntoiset ohjataan sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Kuntouttava työtoiminta kestää kerrallaan 3 – 24 kuukautta ja palkaksi siitä saa työmarkkinatuen lisäksi yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä.
Siis ihminen voidaan pakottaa tekemään ilmaistyötä jopa kahden vuoden ajan etuuksien menettämisen uhalla. Kieltäytymisestä seuraa käytännössä ikuinen karenssi. Tuen uudelleen saamisen ehtona nimittäin on viiden kuukauden mittainen työ tai osallistuminen johonkin muuhun työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen.
Laki julkisesta työvoimapalvelusta vuodelta 2002 pitää sisällään määräykset työkokeilusta, työelämävalmennuksesta ja työharjoittelusta. Lain 8 luvun 5 §:n mukaan työkokeilu kestää enintään kuusi kuukautta ja työelämävalmennus ja työharjoittelu enintään 12 kuukautta kerrallaan. On tietenkin sijoittavasta työnantajasti kiinni, mitä tehtäviä toimintaan sisältyy, mutta käytännössä kyse on aina ihan tavallisesta työstä. Palkkaa siitä ei tietenkään makseta, vaan se samainen työmarkkinatuki ja ruokaraha. Kieltäytymisen seuraus on sama ikuinen karenssi.
Työelämävalmennus siis kestää enintään 12 kuukautta kerrallaan. Laki on kuitenkin laadittu niin ovelasti, että oltuaan tämän valmennuksen jälkeen työttömänä 12 kuukautta työtön voidaan määrätä uudelleen samaan työelämävalmennukseen. Harjoittelussa työttömyysaika on vielä lyhempi, sillä vuoden harjoittelun jälkeen kolme kuukautta työttömänä ollut voidaan määrätä uudelleen harjoitteluun.
Näin homma pyörii vuodesta toiseen. Työttömät tekevät ilmaistyötä milloin milläkin nimikkeellä, eikä palkkatyöstä ole koskaan mitään toiveita. Kukapa hullu palkkaa maksaisi, kun ilmaista työvoimaa on saatavilla.
Näihin juttuihin saan yleensä ainakin pari kommenttia, joissa tätä orjatyötä puolustetaan. Vakioselitys on, että on toki parempi tehdä leipänsä eteen työtä kuin maata kotona sohvalla. Näille turvallisuuteen tuudittautuneille yhteiskunnan tukipylväille ehdotan seuraavaa ajattelua:
Tehdään sinusta itsestäsi työtön ja määrätään sinut työvoimapoliittisena toimenpiteenä tekemään nykyistä työtäsi työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päiväpalkalla. Tai tehdään kuten fb-kaverini Auvo Rouvinen ehdotti ja arvotaan joka vuosi 10 % työssäolevista työttömiksi. Sitten heidät määrätään takaisin entiseen työhönsä tällä mahtavalla korvauksella. Näin kansantalous kasvaa ja säästyy mittava summa osinkoihin.
Eihän näin voi tehdä, niinkö sanotte? Miksi ei voi? Mikä sopii yksille, niin sen pitää ilman muuta sopia myös toisille.
Uuninpankkopoika Saku Timonen 
Ehdotan, että kaikki yritystuet siirretään työttömyyskorvauksiin. Näin saataisiin nekin miljardit hyötykäyttöön.
”Tai tehdään kuten fb-kaverini Auvo Rouvinen ehdotti ja arvotaan joka vuosi 10 % työssäolevista työttömiksi. Sitten heidät määrätään takaisin entiseen työhönsä tällä mahtavalla korvauksella. Näin kansantalous kasvaa ja säästyy mittava summa osinkoihin.”
Olin itse valtiovallan erityisessä suojeluksessa 16.2.1994-15.9.1997. Väliin mahtui 6 kk työvoimapoliittista scheissea ja 9 kk:n määräaikaisuus. Keittiön pöydän ääressa sanailin tuolloin vaimolle juurikin noin kuin Rouvinen. Tekisi terää kaikille, joiden mielestä ”työtön voi perustaa yrityksen” tai ”mennä töihin siitä loisimasta”.
15.9.1997 jälkeen olen ollut vajaa kaksi kuukautta työttömänä, niin että sikäli olen onnellinen.
Jalostan vähän: Osa porukasta voitaisiin arpoa työttömiksi tekemään päivästä toiseen satoja turhia työhakemuksia, joihin ei kukaan vastaisi ja elämään epätietoisuudessa sen suhteen, loppuuko piina ikinä. Mielenterveyspalveluja ei tietenkään olisi tarjolla.
”Kukapa hullu palkkaa maksaisi, kun ilmaista työvoimaa on saatavilla.”. Kukapa hullu töitä…
Olen palkannut pienehköön firmaamme vuosien varrella ehkä 25-30 henkilöä. Valtaosa on tullut vakituiseen työsuhteeseen mutta osa on ollut kesätyöntekijöitä ja osa harjoittelijoita (opiskelijoita). Yksi opiskelija työskenteli 2-3 kuukautta ilman palkkaa. Työpaikkaa hakiessaan hän ilmoitti, että voi työskennnellä myös ilmaiseksi kunhan saa työkokemusta omalta alaltaan, jota hänellä ei entuudestaan ollut. Harkinnan jälkeen päätin ottaa hänet taloon. Takaa-ajatuksena oli, että josko hänessä vaikka olisi ainesta myöhemmin vakituiseen työsuhteeseen. Lopputulos oli, että kaveri sai erittäin arvokasta työkokemusta. Firman kannalta tulos oli lopulta nolla. Vaikka palkkakustannuksia ei syntynyt niin kuluja syntyi työnjohdon ja kollegoiden ajankäytön kautta. Harjoittelijan työpanos oli vaatimaton eikä hän osoittanut sellaista kyvykkyyttä ja motivaatiota, että jatkorekrytointi olisi kiinnostanut. Ainoa voittaja tilanteessa oli siis työntekijä. Henkilökohtaisesti olin iloinen, että saatoin tarjota haastavaa työtä mutta kuten sanottu firma jäi kyllä nuolemaan näppejään.
Yhden työntekijän olen palkannut siten, että alussa palkka oli selvästi alle ”normitason” ja myöhemmin palkka nousi muiden vakituisten työntekijöiden tasolle. ”Alipalkkaus” oli itse asiassa työnhakijan ehdotus: ”ottakaa minut vaikka puolella palkalla töihin niin pääsen näyttämään kykyni”. Innostuin asiasta mutta – yllätys, yllätys – en palkkasäästön takia vaan uskoin, että nuori mies on hyvin motivoitunut tulemaan töihin. Hänet valitsin ja tilanteessa syntyi vain voittajia. Rekrytoinnista on noin kuusi vuotta ja kaveri on edelleen meillä töissä. Alussa säästyneet muutamat tonnit ovat täysin merkityksettömiä kun katsotaan kokonaisuutta. Kokonaispalkkakulut tähän mennessä lienee luokkaa 300000-400000 euroa.
Haluan näillä esimerkeillä valaista hieman työnantajan ja yrityksen näkökulmaa. On periaatteessa aivan sama mikä on absoluuttinen palkka kunhan vain työntekijän panos on oikeassa suhteessa siihen. Jos työntekijän panos (syystä tai toisesta) on nolla niin eipä siitä paljoa kannata maksaa. Itse en kilju riemusta jos minulle tarjotaan työntekijää ilmaiseksi. Tarjouksia sellaisista aina silloin tällöin tulee mutta aina on arvioitava mikä on kokonaishyöty yritykselle.