Unohdetut

Nyt on tullut selväksi, että 300 euron tukiin vaikuttamaton ansaitsemismahdollisuus tulee koskemaan ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea saavia työttömiä. Se ei tule koskemaan sitä tuntemattoman suuruista joukkoa, joka on pudotettu työmarkkinatuelta pelkän toimeentulotuen varaan.

Tätä joukkoa kasvatettiin kuuden vuoden ajan 2006 – 2012 ihan järjestelmällisesti. Tuona aikana Työttömyysturvalakiin oli kirjattu pykälä, jonka mukaan yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottava toimi aiheutti ikuisen karenssin. Ikuiseksi sitä voi sanoa hyvällä syyllä, koska takaisin työmarkkinatuelle pääsemiseksi kieltäytyneelle asetettiin viiden kuukauden työssäolovelvoite. Karenssin yhteydessä kuitenkin käytännössä lopetettiin kaiken työn tai koulutuksen tarjoaminen tällaiselle henkilölle. Hänestä tuli epäihminen, työvoiman ulkopuolelle luokiteltu. Hänelle jäi vain ilmoittautumisvelvollisuus TE-toimistoon.

Kesäkuussa 2012 lakia muutettiin ja karensseja lievennettiin. Lakimuutos tuli voimaan 1.7.1012. Työstä ilman pätevää syytä eronneelle asetetaan nykyisin 90 päivän karenssi ja työstä tai työllistämistä edistävästä palvelusta kieltäytyneelle karenssin kesto on 60 päivää.

Lain siirtymäsäännöksiä taisi harva kansanedustaja lukea ja vaikka olisi lukenutkin, niin tuskin olisi ymmärtänyt.

Siirtymäsäänösten mukaan ennen 1.7.2012 asetettu karenssi jatkuu sellaisenaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteella. Näin siis siitä huolimatta, että oikeusjärjestelmäämme kuuluu olennaisena osana lievemmän lain periaate. Sen mukaan tuomitaan tekohetken lain mukaan paitsi silloin, kun uusi laki on lievempi.

Tiedän, että lievemmän lain periaate on rikosoikeudellinen termi. Se sopii kuitenkin tässä tapauksessa myös työvoimapolitiikkaan. Onhan TE-ministeriö itse verrannut työttömien moitittavaa menettelyä ihan suoraan rikoksiin, kuten voitte lukea täältä.

Nämä kymmenet tuhannet ihmiset sinnittelevät päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pelkällä toimeentulotuella. Kukaan päättäjä ei muista tai myönnä heidän olemassaoloaan tai ei ainakaan puhu ääneen. Heidät on unohdettu täydellisesti.

Armahdus on luvassa 1.1.2017, jolloin heidät otetaan takaisin työmarkkinatuen piiriin. Hyvällä syyllä voi sanoa, että aika pitkä kakku yhdestä ainoasta kieltäytymisestä. Rangaistus on konkreettisesti luokkaa vettä ja leipää.

Ja kuitenkin asia olisi helppo korjata. Yksi ainoa lause lain siirtymäsäännöksiin korjaisi tilanteen ja päästäisi nämäkin ihmiset työmarkkinatuen ja aktiivisten työvoimapoliittisten toimien piiriin. Samalla hekin saisivat mahdollisuuden ansaita tukiin vaikuttamatonta lisätuloa.

Mistähän löytyisi sellainen poliittinen voima, jolla olisi tahtoa korjata asia?

Kuka täällä päättää?

Kun hallitus kertoi 400 euron suojaosuudesta työttömyysetuuteen, niin asia näytti harvinaisen hyvältä ja selkeältä. Niin yksinkertainen ja helppo asia, että sitä ei luulisi kenenkään osaavan sotkea.

Toisin kävi. Ihan ensiksi kävi ilmi, että työmarkkinatuelta toimeentulotuelle pudotettuja tämä parannus ei koske. Toimeentulotuki on viimesijainen tuki, jota kaikki muut tulot alentavat.

Sitten asiaa peukaloivat työmarkkinajärjestöt. Niiden hyväksymässä Työllisyys- ja kasvusopimuksessa sanotaan asiasta näin:

4.4 Lyhyiden työsuhteiden vastaanottamisen helpottaminen

Lyhyiden töiden vastaanottaminen tehdään nykyistä kannustavammaksi soviteltua työttömyyspäivärahaa koskevia säännöksiä kehittämällä. Soviteltu päiväraha voi yhdessä työtulon kanssa olla enintään päivärahan perusteena olevan palkan suuruinen. Sovitellussa päivärahassa otetaan käyttöön suojaosa, joka on 300 euroa kuukaudessa. Muutokset valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriön Esko Salon johtamassa työryhmässä. Sovitellun päivärahan katon nosto toteutetaan 95 %:iin saakka osana raamisopimuksessa sovittua kustannusneutraalia työttömyysturvan kokonaisuudistusta.

Luvattu suojaosa onkin pudonnut 300 euroon.Työmarkkinajärjestöt siis kaappasivat hallitukselta vallan päättää asiasta ja pudottivat hallituksen lupaamaa summaa sadalla eurolla. Tekisipä mieli sanoa, että ne varastivat työttömiltä satasen.

Kuten huomaatte, niin tuo teksti on muutenkin omituinen. Pistää epäilemään, että neuvottelijat joko eivät tunteneet asiaa tai sitten tunsivat sen liian hyvin. Saattoivat tuntea jopa niin hyvin, että suojaosuus koskee mahdollisimman harvoja.

Suojaosuus siis koskisi vain soviteltua työttömyyspäivärahaa. Työttömyysturvalain 1 luvun 2 § määrittelee työttömyysetuudet näin:

Työttömän työnhakijan perustoimeentulo työttömyyden aikana turvataan työttömyyspäivärahalla ja työmarkkinatuella.

Työttömyyspäiväraha on joko ansiosidonnaista tai peruspäivärahaa. Kun päivärahan saaminen työttömyyden jatkuessa loppuu, niin henkilö siirtyy työmarkkinatuelle.

Työttömyysturvalaki puhuu sovitellusta työttömyysetuudesta, joten lain mukaan soviteltuun työttömyysetuuteen on mahdollisuus myös työmarkkinatukea saavilla. Työmarkkinajärjestöjen sopimuksessa puhutaan kuitenkin sovitellusta työttömyyspäivärahasta.

Jos tuota työmarkkinajärjestöjen sopimusta luetaan kirjaimellisesti, niin työmarkkinatuella olevilla ei olisikaan mahdollisuutta ansaita yhtään mitään ilman että se vaikuttaisi tukeen.

Toivon totisesti, että kysymyksessä on neuvottelijoiden tietämättömyys tai kirjaamisvirhe. Jos ei ole, niin hallituksen pitää ottaa sille kuuluva valta ja päättää asia kuten meille on kerrottu. Myös tuo summa on korjattava takaisin luvattuun 400 euroon. Jos näin ei tehdä, niin sitten pitää oikeasti ruveta kysymään, että kuka täällä oikein asioista päättää.

Jos ja kun teille tulee tästä asiasta kysyttävää, niin toivon että ette kysy minulta. Olen yhtä ymmälläni kuin tekin. Ajattelin kysyä tuolta sosiaali- ja terveysministeriön Esko Salolta – kuka hän sitten lieneekään – tarkempia tietoja.

Hirveitä summia

Jotkut ihmiset uskovat ihan kaiken pakolaisten ja maahanmuuttajien saamista huikeista tuista kerrottavan hölynpölyn. Nämä ihmiset eivät koskaan viitsi tai edes osaa tarkistaa asioita eivätkä usko, vaikka heille kerrotaan totuus. Tätäkään juttua ei moni usko ja tulen saamaaan kommenteiksi raivokasta mölinää.

Puhutaanpa ensin turvapaikanhakijoista. Heihin sovelletaan lakia kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta. Sen 20 § sanoo näin:

Vastaanottorahan perusosa kuukautta kohti on:

1) yksin asuvalla ja yksinhuoltajalla 290 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 85 euroa;

2) muulla kuin 1 kohdassa tarkoitetulla 18 vuotta täyttäneellä 245 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 70 euroa;

3) perheensä kanssa asuvalla lapsella 185 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 55 euroa.

Vastaanottorahaa hakevan ja hänen perheensä tulot ja varat otetaan huomioon vastaanottorahaa myönnettäessä toimeentulotuesta annetussa laissa säädetyllä tavalla.

Turvapaikanhakijat saavat siis toimeentulotuen perusosaa vähemmän. Tässä lienee nielemistä vaikkapa niillä nettiadressin kokoajilla, jotka vaativat pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien saamia tukia laskettavaksi samalle tasolle kuin suomalaisten saamat tuet ovat.

Entäpä sitten ne, jotka eivät asu vastaanottokeskuksissa? Heihin sovelletaan lakia kotoutumisen edistämisestä ja sen 19 § sanoo näin:

Kotoutumistuki on maahanmuuttajalle kotoutumissuunnitelman mukaisiin toimenpiteisiin osallistumisen aikaisen toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettu tuki.

Kotoutumistukena maksetaan työmarkkinatukea tai toimeentulotukea. Oikeus työmarkkinatukeen määräytyy työttömyysturvalain mukaisesti ja oikeus kotoutumistukeen toimeentulotukena toimeentulotuesta annetun lain mukaisesti.

He siis saavat täsmälleen saman verran kuin syntyperäinen suomalainenkin saa. Ja se toimeentulotuen perusosahan on 477,26 euroa kuukaudessa.

Ei sillä Mersuja ostella. Paitsi tietysti onhan jokaisella sossun virkailijalla pöydän alla rahasäkki, josta jaetaan maahanmuuttajille rahaa kahmalokaupalla ilman kuittia. Tämän on kertonut tutulle rajavartijalle pakolaiskeskuksessa vahtimestarin sijaisen lomittajana toiminut, joten tieto on varma.

Sota köyhiä vastaan

Yle julkaisi eilen tutkimuksensa, jonka mukaan kaksi kolmasosaa kansasta haluaa sosiaalietuudet vastikkeelliseksi. Tätä tutkimustulosta sitten toitotettiin koko päivä ja tänä aamuna ryöpytys on jatkunut, vaikka lähempi tarkastelu osoittaa kyselyn vähintäänkin tarkoitushakuiseksi. Jos se ei ole sitä, niin ainakin sen tulkinta vaikuttaa ohjatulta. Tai sitten kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista on omaan napaan tuijottavia idiootteja.

Tulosten uutisointi herättää muutamia kysymyksiä. Mahtaako tämä kaksi kolmasosaa kansasta tietää sosiaaliturvan sisällön vai luuleeko se, että sosiaaliturva tarkoittaa vain työttömyysetuuksia ja toimeentulotukea? Tietääkö kansa, että sosiaalietuuksia ovat mm. kansaneläke ja takuueläke,  vähimmäismääräiset sairauspäivärahat ja muut sairausvakuutuskorvaukset, vähimmäismääräiset äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat  sekä työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki? Halutaanko nämä kaikki vastikkeelliseksi vai koskeeko vastikkeellisuus vain työttömiä?

Entä mahtaako kansa tietää, että sosiaalipuolen suurimmat menoerät ovat vanhukset (37 % menoista vuonna 2012), sairaat (24 %) ja toimintarajoitteiset (11 %)? Työttömien osuus kuluista on 7 %, muun sosiaaliturvan 2,5 % ja asumisen 1,7 %. Korjataanko maan talous työttömien seitsemän prosentin osuuden muuttamisella vastikkeelliseksi? Eikö saataisi paljon enemmän säästöjä jos kaikki vanhukset, sairaat ja toimintarajoitteiset laitettaisiin pakkotöihin?

Ilmeisesti kysymykset todella aseteltiin niin, että vastikkeellisuus koskisi vain kaikkein köyhimpiä eli pitkäaikaistyöttömiä. Suurin osa vastanneista ei nimittäin halua pienentää opintotukea, kotihoidontukea, asumistukea eikä asuntolainojen korkovähennysoikeutta. Erityisen kuvaavaa on, että peräti 63 % ei halua lyhentää ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahakauden kestoa.

Vastanneet siis eivät halua kajottavan mihinkään omiin etuihinsa. He lienevät pääsääntöisesti työssä käyviä ja asuntovelkaisia lapsiperheitä, joita pelottaa oma mahdollinen työttömyys niin paljon, että he eivät halua alentaa ansiosidonnaisen päivärahan kestoa. Sen sijaan työmarkkinatukea saavat tai siltä pudonneet toimeentulotuen saajat ovat heille niin etäistä sakkia, että sitä joutaa lyödä kuin vierasta sikaa.

En viitsi sanoa mihin käyttöön tällainen tutkimuspaperi sopisi parhaiten. Haluttuun tarkoitukseen se silti näyttää sopivan oikein hyvin. Se tarkoitus on kaikkein köyhimpien kurittaminen. Tässä maassa on luovuttu taistelusta köyhyyttä vastaan ja julistettu sota köyhiä vastaan.

Menneisyys elää

Peruspalveluministeri Paula Risikon tiedot sosiaalietuuksista ovat ilmeisen hatarat. Näin voisi päätellä hänen ehdotuksestaan laittaa sosiaalietuudet vastikkeellisiksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivujen mukaan Suomessa asumiseen perustuvia etuuksia ovat kansaneläke ja takuueläke, vähimmäismääräiset sairauspäivärahat ja muut sairausvakuutuskorvaukset, vähimmäismääräiset äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat sekä työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki

Kun tämä merkillinen asia selvisi ministerille, niin hänelle tuli kiire täsmentää puheitaan siten, että vastikkeellisuus koskisi tienekin vain terveita ja työkykyisiä eli käytännössä vain työttömyysetuuksia saavia. Tämä työttömien velvollisuus palkattomaan työhön on taas kerran pyrkimys palata menneeseen. Tarkkaan ottaen siitä menneisyydestä ei koskaan ole päästykään eroon.

Vuosina 1663-1883 maassamme oli palveluspakko. Jokaisen oli oltava jonkun palveluksessa, jos hän ei ollut itsenäinen yrittäjä tai maanviljelijä. Työtön katsottiin irtolaiseksi ja hänet passitettiin pakkotyölaitokseen tai kehruuhuoneeseen tuomittujen rikollisten joukkoon. Tämä tapahtui ilman oikeudenkäyntiä pelkällä hallinnollisella päätöksellä.

“Ohjesäännön mukaan irtolaisista oli pantava kehruuhuoneeseen vain yli 14-vuotiaat työkykyiset naiset. Työ kehruuhuoneessa käsitti kutomateollisuuden eri alat lankojen kehräämisestä erilaisten vaatetusaineiden valmistamiseen saakka.Tavallismpia töitä olivat häkilöiminen, villojen karstaaminen, kehrääminen, höyhenien riipiminen ja sukan kutominen. Kehruuhuoneet tyydyttivät suuren osan vankiloiden ja sairaaloiden pito- ja makuuvaatetarpeesta. Myös yksityisille myytiin kankaita ja kudontatuotteita. Vuonna 1823 annettu ohjesääntö sääteli tarkkaan vankien päivärutiineja. Paitsi vankila, kehruuhuone oli huomattava käsiteollisuuslaitos. Määräävänä tarkoitusperänä oli siveellisen kasvatuksen rinnalla pyrkimys saada hoidokkien työstä valtiolle ansiotuloja sekä aatteellinen ajatus levittää käsityötaitoa rahvaan keskuuteen.” (Lappeenrannan kehruuhuone 1800-luvulla)

Pakkotyö siis paransi sairaudesta nimeltä työttömyys ja siinä sivussa saatiin tuloja valtiolle. Palveluspakosta luovuttiin, mutta yhä edelleen irtolaiseksi leimattin helposti. Siihen riittivät pelkkä työttömyys ja sen seurauksena vietettävä pahantapainen elämä. Parannuskeino oli vanha tuttu:

“Työlaitoksessa hoidettakoon irtolaista siksi, kunnes on saatu perusteltua syytä olettaa, että hän tulee viettämään säännöllistä ja kunniallista elämää, kuitenkin enintään yksi vuosi taikka, jos häntä lähinnä edellisten viiden vuoden aikana jo on työlaitoksessa irtolaisuuden vuoksi hoidettu tai samana aikana pidetty pakkotyössä, enintään kolme vuotta.

Jos on todennäköistä, että hoidettava työlaitoksesta päästettynä viettää säännöllistä ja kunniallista elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää työlaitoksesta, ei kuitenkaan ennenkuin kolme kuukautta on kulunut siitä, kun hänet siihen otettiin.

Kun hoidettava on ehdollisesti päästetty työlaitoksesta, on hän yhden vuoden irtolaisvalvonnan alainen; ja voidaan hänet sinä aikana palauttaa takaisin työlaitokseen, ellei hän noudata annettuja määräyksiä ja ohjeita.” (Vuoden 1936 Irtolaislain 10 §)

Välillä elettiin hyvinvointivaltiossa, jossa työttömilläkin oli ihmisarvo. Sitten tuli 1990-luvun lama ja työttömyys lisääntyi. Se oli tietenkin laiskuutta, joten vanhat keinot otettiin käyttöön nykyaikaan päivitettynä. Kuntouttavaan työtoimintaan passitetaan hallinnollisella päätöksellä 500 päivää työmarkkinatukea saanut työtön. Nyt hallitus on päättänyt, että aika lyhennetään 300 päivään.

“Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään viiden päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään 4 tuntia.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen mitä 3 luvussa aktivointisuunnitelmasta säädetään.” (Vuoden 2001 laki kuntouttavasta työtoiminnasta 13 §).

Ei siis mitään uutta auringon alla.

Kourallinen jauhoja

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) näkyy kuuluvan siihen yhä kasvavaan joukkoon, jonka mukaan työttömyys ja köyhyys ovat ihmisen omaa syytä ja tällaiset laiskat lurjukset pitää pakottaa töihin. Palkasta ei tietenkään puhuta mitään, vaan näille vaatijoille tunnetusti riittää työttömän näkeminen työssä. Jotkut tietysti haluavat vielä seistä vieressä hoputtamassa ja moralisoimassa.

Ministeri sanoo sanomalehti Ilkan haastattelussa, että vastikkeeton sosiaaliturva pitäisi poistaa. Risikko muuttaisi sosiaaliturvaa niin, että tuensaajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan ja että osallistuminen näkyisi sosiaaliturvan määrässä.

Ministeri pitää sosiaaliturvan uudistamista yhtenä syksyn suurimmista tavoitteistaan. Risikko uskoo, että se hyödyttäisi sosiaaliturvan saajia avaamalla ovia työelämään.

– Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea, Risikko sanoo.

Kaikilla näin ajattelevilla on perustavaa laatua oleva virhe ajattelussaan. He tuntuvat oikeasti kuvittelevan, että työtä on tarjolla jokaiselle sitä haluavalle. Jos he joskus kirkkaimpina hetkinään päästävät mieleensä sellaisen ajatuksen, että ehkä sitä työtä ei ihan kaikille olekaan, niin se kohtaus menee nopeasti ohi. He näkevät ympärillään tekemätöntä työtä ja keksivät sijoittaa työttömät tekemään sitä. Jollain oudolla logiikalla he onnistuvat selittämään hengissä pysymiseen tarkoitetut sosiaalietuudet palkaksi. Ja palkan eteen pitää tietenkin tehdä työtä.

Mahtaakohan Risikko edes tietää kuinka paljon on vaikkapa työmarkkinatuki tai toimeentulotuen perusosa? Ainakaan suurin osa sosiaaliturvan vastikkeelliseksi vaatijoista ei sitä tiedä eikä halua tietääkään. Jos sen heille kertoo, niin he sulkevat silmänsä ja korvansa ja väittävät kivenkovaan, että enemmän sen on pakko olla. Ei niin moni muuten valitsisi työnteon sijaan joutilaisuutta veronmaksajien kustannuksella.

Sanotaan se nyt kuitenkin taas kerran. Työmarkkinatuki on 32,46 euroa arkipäivältä eli keskimäärin 698 euroa kuukaudessa. Tästä maksetaan veroa 20 %. Jos joku ei saa työmarkkinatukea, niin toimeentulotuki on  viimesijainen etuus. Sen perusosa yksin asuvalla on 477,26 euroa kuukaudessa.

Ministeriltä pitää kysyä samat kysymykset jotka aina esitän kaikille sosiaalietuuksien vastikkeellisuuden vaatijoille. Kuinka paljon näiden summien eteen pitäisi tehdä työtä? Riittääkö, että työtä tehdään kunkin alan TES:n alimman tuntipalkan mukaisesti sen verran, että etuuden määrä tulee täyteen? Vai pitäisikö työtä tehdä enemmän ja jos pitäisi, niin miksi ja millä logiikalla?

Vai pitäisikö palata 1860-luvun nälkävuosien hätäaputöihin, jolloin radanrakentajille annettiin rankan työpäivän jälkeen palkaksi kourallinen jauhoja? Jos osallistumisen pitää ministerin vaatimusten mukaisesti näkyä sosiaaliturvan määrässä, niin saisivatko ahkerimmat kaksi kourallista?

Yhteiskunta ei todellakaan voi järjestää kaikkea, mutta palkatonta työtä se pystyy varmasti järjestämään. Ainakin silloin, kun sosiaalietuuksista vastaava ministeri näkee eriarvoistamisen syksyn suurimmaksi tavoitteeksi.

Kotimaiset hikipajat

Meillä kauhistellaan aasialaisia hikipajoja, joissa ihmiset tekevät työtä mitättömän pienellä palkalla. Samaan aikaan meillä ylistetään pyyteettömiksi ihmisten auttajiksi kuntien ja erilaisten säätiöiden perustamia työpajoja, joissa työntekijöille ei makseta palkkaa ollenkaan. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen työpanoksestaan.

Ruotsalainen nettikauppa käyttää rovaniemeläistä työttömien pajaa postitukseensa. Työpajan on perustanut säätiö, joka on laajentamassa toimintaansa. Sillä tulee olemaan saman katon alla 13 työpajaa, mm. ompelimo, metallipaja ja puusepänverstas. Niistä voi tilata pieniä töitä, kuten korjausompelua ja pieniä puusepäntöitä. Asiasta kertoi Yle nettisivullaan.

Kuten asiaan aina kuuluu, niin toimitusjohtaja tyrmää väitteen siitä, että sopimus ruotsalaisen nettikaupan kanssa olisi halvan työvoiman käyttöä. Hänen mielestään on tärkeää, että työelämävalmennettavilla ja kuntoutettavilla on nimenomaan mielekästä ja tarkoituksellista työtä. Työntekijät eivät ole työntekijöitä, vaan asiakkaita.

Ei siellä halpatyoimaa olekaan, vaan ilmaista. Minun mielestäni jokainen työtä tekevä on työntekijä. Nämä säätiöt ovat vain keksineet etevän tavan välttyä maksamasta palkkaa ja palkan sivukuluja, järjestää työterveyshuollon ja työsuojelun ja yleensä huolehtia kaikista työnantajille kuuluvista velvollisuuksista. Haastateltu 19-vuotias lähihoitajan opinnot kohta aloittava nuori nainen ei taatusti ole kuntoutuksen tai työelämävalmennuksen tarpeessa. Häntä on vain höynäytetty kunnolla.

Niin on höynäytetty myös viranomaisia ja koko kansaa. Tämäkin säätiö väittää, että se ei tuota voittoa. Jos näin on, niin silloin se vääristää kilpailua. Kukaan ei pysty kilpailemaan markkinoilla sellaisen toimijan kanssa, jolla ei ole ollenkaan työvoimakuluja.

Minäpä kerron miten tämä homma oikeasti menee. Kunnan velvollisuus on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille. Jos se ei sitä järjestä, niin se joutuu maksamaan Kelalle puolet työmarkinatuen kustannuksista ns. sakkomaksuna. Kun kunta toimintaa järjestää, niin se välttyy sakkomaksulta ja saa valtiolta 10,09 euroa jokaista kuntoutettavaa kohti päivässä.

Useat kunnat ovat ulkoistaneet toiminnan järjestämisen juuri tämankaltaisille säätiöille. Samalla kunta yleensä päättää ohjata tämän 10,09 euron suuruisen kuntoutustuen toiminnan järjestäjälle eli tälle säätiölle. Säätiö siis saa tässäkin tapauksessa rahaa siltä silmälasifirmalta, jolle se tekee töitä. Lisäksi se saa valtiolta kunnan kautta 10,09 euroa jokaisesta työntekijästä jokaisena työpäivänä. Ja se työntekijä eli ”asiakas” saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa.

Niin, meillä ei ole hikipajoja. Meillä on vain säätiöitä, jotka auttavat asiakkaitaan teettämällä heillä palkatonta työtä.

Inttämisen riemua

Eräs blogiani vuolassanaisesti kommentoinut maahanmuuttokriitikko vaati minua todistamaan oikeaksi sen, mitä toimeentulotukilaissa ja sosiaali- ja terveysministeriön antamissa lain soveltamisohjeissa sanotaan. Todistustaakka on kuulemma minulla. Jos en siis pysty todistamaan laissa lukevan sitä mitä sinne on kirjoitettu, niin minun kuulemma pitää julkisesti myöntää tietämättömyyteni ja luopua oikeustieteen kandidaatin arvostani. Aika hyvä henkinen kuperkeikka.

Hän siis vaatii minua todistamaan lakitekstin olevan totta, mutta itse hän ei suostu perustelemaan omaa mielipidettään.

Tämäkin kommentoija sattuu ihan varmaksi tietämään, että maahanmuuttajille myönnetään toimeentulotukea merkkifarkkuihin ja ympärileikkauksiin. Tietolähdettään hän ei kertonut, mutta luultavasti pakolaiskeskuksessa vahtimestarina viikon työskennellyt tuttavan kaveri oli näin kertonut, joten tietohan on vuorenvarma.

Maahanmuuttajien huikeita toimeentulotukia päivittelevät voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla ei ole harmainta aavistusta lain sisällöstä eikä pienintäkään halua ottaa siitä selvää. Oikea tieto veisi pohjan heidän väitteiltään ja lopettaisi inttämisen riemun. On paljon helpompaa mylkyttää sitä samanhenkisiltä opittua hölynpölyä.

Pienempi osa lukee omin päin lakikirjaa ja löytää sieltä jonkin pykälän, johon tarrautuu vimmatusti ja väittää sen todistavan mielipiteensä oikeaksi. Otetaanpa esimerkki:

Maahanmuuttokriitikko lukee kotoutumisen edistämisestä annettua lakia. Sen 19 § 1 momentti sanoo näin:

Kotoutumistuki on maahanmuuttajalle kotoutumissuunnitelman mukaisiin toimenpiteisiin osallistumisen aikaisen toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettu tuki.

No niin, siinähän se on sanottu! Maahanmuuttaja siis saa erillistä kotoutumistukea, jota ei ole tarkemmin määritelty ja joka siis voi olla ihan mitä tahansa. Tässä on nyt se pykälä, jonka nojalla sossussa on tiskin alla rahasäkki, josta rahaa jaetaan ilman kuittia jokaiselle maahanmuuttajalle.

Tohkeissaan maahanmuuttokriitikko jättää lukematta saman pykälän toisen momentin. Siellä lukee näin:

Kotoutumistukena maksetaan työmarkkinatukea tai toimeentulotukea. Oikeus kotoutumistukeen työmarkkinatukena määräytyy työttömyysturvalain mukaisesti ja oikeus kotoutumistukeen toimeentulotukena toimeentulotuesta annetun lain mukaisesti.

Maahanmuuttaja saa siis työmarkkinatukea ja toimeentulotukea ihan samojen perusteiden mukaan kuin kantasuomalainenkin. Sitä vain sanotaan kotoutumistueksi, mutta myöntämisen perusteet ovat täsmälleen samat.

En oletakaan näiden inttäjien viisastuvan tästäkään jutusta yhtään. Ehkä joku vähemmän urautunut ja vielä toistaiseksi omilla aivoillaan ajatteleva siihen kuitenkin vielä pystyy.

PS Minulla on tämän blogin kommentteihin aika tiukka seula. Siksi ette näe kaikkia tämän jutun aiheen antaneen kommentoijan kirjoituksia. Pitää inttämisessäkin olla jokin tolkku.

Työttömiä ja eläkeläisiä

Kansanedustajien sopeutumiseläke on luonut muita työttömiä tasa-arvoisemman säädyn eli entiset kansanedustajat. Sopeutumiseläke koskee ennen vuoden 2011 vaaleja kansanedustajiksi valittuja, mutta ei enää keväällä 2011 ensimmäistä kertaa eduskuntaan päässeitä. Siis jos joku on valittu eduskuntaan vuonna 2007 tai sitä ennen, niin hän on oikeutettu  tähän eläkkeeseen. Samoin oikeus säilyy, jos joku ennen vuotta 2011 edustajaksi valittu on pudonnut eduskunnasta, mutta valitaan sinne myöhemmin uudelleen.

Sopeutumiseläkeläisiä lienee tällä hetkellä viitisenkymmentä henkilöä ja osa heistä on syntynyt 1960- tai peräti 1970-luvulla.

Eläkkeiden määrät eivät ole julkista tietoa, mutta määräytymisen yleiset periaatteet ovat. Yhdestä kaudesta kertyy eläkettä noin 900 euroa kuukaudessa, kahdesta kaudesta noin 1 900 euroa ja kolmesta kaudesta noin 2 800 euroa. Täyden eläkkeen eli noin 3 600 euroa saa neljästä kaudesta. Luvut ovat yli kolmen vuoden takaa, joten summat saattavat nykyisin olla suurempia.

Seitsemän vuotta eli vajaat kaksi kautta kansanedustajana oikeuttaa sopeutumiseläkkeeseen ja tätä eläkettä maksetaan koko lopppuikä. Kaksi kautta eduskunnassa istunut saa siis semmoiset pari tuhatta euroa joka kuukausi. Kukaan ei koskaan vaadi häntä tekemään mitään rahan vastineeksi.

Kun tavallinen kansalainen jää työttömäksi, niin hän saa ensin ansiosidonnaista päivärahaa määräajan, mikäli kuuluu ammattiliittoon. Sen jälkeen hän putoaa peruspäivärahalle ja myöhemmin työmarkkinatuelle. Niiden molempien suuruus on 32,46 euroa päivässä ja sitä maksetaan viitenä päivänä viikossa. Tästä maksetaan veroa 20 %. Lisäksi työtön saa jatkuvasti kuulla ihan eduskunnasta asti vaatimuksia mennä vaikkapa lumitöihin saamiensa rahojen vastineeksi.

Kaikki työttömät ovat tasa-arvoisia, mutta työttömät kansanedustajat ovat tasa-arvoisempia kuin muut.

Kuntouttava työtoiminta ja kuntatalous

Kun puhutaan työllistämisestä, kuntouttavasta työtoiminnasta ja työkokeilusta, niin ainakin osa meidän kuntamme päättäjissä losauttaa korvansa lukkoon. He ymmärtävät kyllä työttömyysongelman ja työllistämisen tärkeyden, mutta heille kaikki edellä mainitut toimenpiteet ovat sitä työllistämistä. Tämä on osaksi välinpitämättömyyttä ottaa asioista selvää ja osaksi valtiovallan tahallisen käsitteiden sekoittamisen tulosta.

Minä tarkoitan työllistämisellä sitä, että ihminen palkataan töihin joko palkkatuella tai ilman. Oleellista on, että hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Kuntouttavasta työtoiminnasta on annettu ihan oma lakinsa ja työkokeilu on työvoimapoliittinen toimenpide. Näitäkin kutsutaan virheellisesti työllistämiseksi.

Jos keskustelukumppani alkaa näistä asioista puhuttaessa kertoilla näkemyksiään peruskoululaisten työelämään tutustumisesta tai minkä tahansa alan opiskeluun kuuluvasta harjoittelusta, niin hän on ikävä kyllä auttamattomasti pihalla.

Kenenkään kujalla oleminen ei kuitenkaan ole tällä kertaa aiheeni, vaan kerron valtiovallan suunnitelmista painostaa kuntia lisäämään kuntouttavaa työtoimintaa.

Ainakin päättäjien pitäisi olla selvillä siitä, että kunnilla on velvollisuus järjestää kuntouttavaa työtomintaa pitkäaikaistyöttömille. Kun työttömyys on jatkunut 500 päivää, niin terve ja työkykyinen henkilö ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan. Järjestämisvastuu on kunnilla, mutta kunta voi ohjata työttömiä myös yhdistysten, säätiöiden ja uskonnollisten yhdyskuntien palvelukseen.

Jos kunta ei täytä tätä velvoitettaan, niin se joutuu maksamaan valtiolle puolet työttömän saamasta työmarkkinatuesta. Tämä on se paljon puhuttu kuntien sakkomaksu ja siihen on vuoden 2015 alusta tulossa kaksikin suurta muutosta.

Velvollisuus alistua kuntouttavaan työtoimintaan tulee alkamaan 500 työttömyyspäivän sijaan jo 300 päivän työttömyyden jälkeen ja kuntouttamisvelvoitteen laiminlyövät kunnat joutuvat maksamaan valtiolle koko työmarkkinatuen. Jo nyt lisäporkkanana kunnille on 10,09 euron korvaus jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta jokaiselta kuntoutuspäivältä. Tämä kannustin säilyy ennallaan.

Tästä ei voi seurata mitään muuta kuin kuntouttavan työtoiminnan lisääntyminen. Täysin terveet ihmiset tekevät kuntouttavan työtoiminnan nimellä ihan tavallista työtä kunnissa, yhdistyksissä, säätiöissä ja uskonnollisissa yhteisöissä. Kunnan ei tarvitse maksaa osuuttaan työmarkkinatuesta ja lisäksi kunta ansaitsee 10,09 euroa jokaiselta päivältä. Kuntoutettava työtön saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen päivässä.

Puhtaasti kuntatalouden kannalta tämä on niin järkevää, että en yhtään ihmettele kunnanjohtajamme harmittelua kuntouttavana työtoimintana purettavien rakennusten loppumisesta. Ne kuntoutettavat kyllä suoraan sanottuna paskat nakkaavat kuntataloudelle ja marssivát sosiaalitoimistoon hakemaan täydennystä välttämättömiin elinkustannuksiin toimeentulotukena. Sitä he myös saavat, koska laskennallista vajausta näillä ”tuloilla” syntyy ilman muuta.

Juuan sote-lautakunta päätti 18.4. esittää kunnahallitukselle, että valtion maksama korvaus 10,09 euroa päivässä/kuntoutettava maksetaan jatkossa niille yhdistyksille, säätiöille ja uskonnollisille yhteisöille, joille kunta on näitä kuntoutettavia ohjannut töihin. En minä tätä aio vastustaa, vaikka kuntatalouden kannalta olisi viisasta pitää nekin rahat itse.

Vielä viisaampaa olisi antaa rahat työtä tekeville, mutta se ei ole kunnahallituksen päätösvallassa. Kuten ei ikävä kyllä koko kuntouttavan työtoiminnan kieltäminenkään ihmisarvoa alentavana.