Tietävätkö ne itsekään?

Osallistavan sosiaaliturvan puolestapuhujia kuunnellessa tulee väkisin sellainen olo, että he eivät itsekään ole selvillä mitä ovat tekemässä. He sekoittavat käsitteitä ja puhuvat työllistämisestä silloin, kun tarkoittavat palkatta ja pelkkää sosiaalietuutta vastaan tehtävää työtä. Otan esimerkin päivän sanomalehti Karjalaisesta ja kommentoin väliin asiaa selkokielellä:

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon mukaan kuntien pitäisi ottaa enemmän vastuuta pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä.

– Kun kunnat kilpailuttavat julkisia hankintoja, niiden pitäisi valita palveluntuottaja, joka sitoutuu työllistämään vaikeasti työllistyviä.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että pitkäaikaistyöttömiä annettaisiin yrityksiin tekemään palkatonta työtä työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Parhaiten kilpailutuksessa menestyisi se yritys, joka suostuu ottamaan eniten ilmaista työvoimaa. Hyöty koituisi yritykselle ja kunnalle, mutta mitättömän palkan maksaisi yhteiskunta sellaisena sosiaalietuutena, jolla ihminen juuri ja juuri pysyy hengissä.

Hiilamo puhuu työllistämisestä kuntien mahdollisuutena, ei velvollisuutena.

– Tämä toisi kunnille säästöä, koska ne välttyisivät maksamasta osaansa työmarkkinatuesta ja toimeentulotuesta. Samalla toteutuisi sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Ihmiset, jotka eivät pääsisi muuten mihinkään töihin, työllistyisivät kunnassa, Hiilamo selventää.

Kunnat todellakin säästäisivät Kelan ns. sakkomaksuissa. Nykyisinhän kunta joutuu maksamaan Kelalle puolet yli 500 päivää työttömänä olleen työmarkkinatuesta ellei se ole järjestänyt kuntouttavaa työtoimintaa. Hallitus kaavailee sakkomaksun muuttamista siten, että kunta maksaisi koko työmarkkinatuen jo 300 päivän työttömyyden jälkeen.

Palkattoman työn järjestäminen vähentäisi kuntien kustannuksia tältä osin. Sen sijaan on täyttä hölynpölyä väittää, että myös toimeentulotukimenot pienenisivät. Jos työmarkkinatuella oleva jo tällä hetkellä saa toimeentulotukea, niin ei tuen tarve mihinkään katoa hänen siirtyessään tekemään työtä pelkkää työmarkkinatukea vastaan. Toimeentulotuen tarve vain kasvaa, koska sinne työpaikalle on jotenkin myös päästävä.

En ymmärrä mitä sosiaalisesti oikeudenmukaista on siinä, että minnekään muuanne työllistymätön pääsee tekemään palkatonta työtä kunnalle tai kunnan välittämänä jollekin yritykselle.

Näillä puhujilla tuntuu myös olevan sellainen käsitys, että kaikki loksahtaa jotenkin itsestään paikoilleen, kunhan vain työttömiä alkaa ilmestyä tekemään niitä töitä. Työpajat käynnistyvät jotenkin automaattisesti ja palkattomilla työntekijöillä on työkyky ja motivaatio kohdallaan tarttua välittömästi työhön kuin työhön. Työnjohtoa, opastusta, työsuojelua ja muita sellaisia pikkuseikkoja ei tarvitse ajatella ollenkaan.

Ei niitä ajatellakaan. Tärkeintä tuntuu olevan, että laiskat lurjukset saadaan pakotettua tekemään jotain vartioinnin alaisena. Siinä käy niin, että kohta metsissämme istuu työvelvollisia nuotiotulilla. Heidän pitäisi olla risusavotassa, mutta kukaan ei ennätä neuvoa heille työtehtäviä. Tai ei uskalla mennä sitä tekemään. Tarpeekseen saanut orjaporukka saataa uittaa piiskurinsa suolammessa.

 

 

Väärin aktivoiduttu

Työnhakijalla, joka palkatta työskentelee yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.

Tämän Työttömyysturvalain 2 luvun 4 §:n 2 momentin sai karvaasti kokea kukkarossaan se parkanolainen työtön, joka auttoi ystäväänsä tämän kierrätyskeskuksen avajaisissa keittämällä kahvia. TE-toimisto katsoi hänen tehneen työtä, jota yleisesti tehdään työsuhteessa palkkatyönä ja katkaisi hänen työttömyysetuutensa.

Työtön ei siis saa tehdä palkatta missään mitään sellaista, mistä normaalielämässä maksetaan palkkaa. Työttömän työpanoksella ei saa korvata palkkatyötä. Näinkö se menee?

Ei mene. Jos tätä lainkohtaa tulkittaisiin aina ja kaikkialla yhtä kirjaimellisesti, niin silloin jokaisen työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa olevan palkatonta työtä tekevän työttömyysetuus pitäisi katkaista.  He kaikki tekevät sellaista työtä, joka muuten jouduttaisiin teettämään palkkatyönä. Näin on pakko olla ainakin silloin, jos nämä palkattomat työt ovat tarkoituksensa mukaisesti järkeviä ja tarpeellisia tehtäviä. Jos ne ovat peukaloiden pyörittelyä työpajassa, niin silloin se työpanos ei vaaranna kenekään palkkatyötä.

Tässä tapauksessa siis työtön aktivoitui väärällä tavalla ja meni itse tekemään jotain järkevää. Hänen olisi pitänyt odotella, että TE-toimisto olisi määrännyt hänen jonnekin keittämään sitä kahvia. Tai sitten kierrätyskeskuksen perustaneen ystävän olisi pitänyt pyytää hänet työkokeiluun sillä riskillä, että TE-toimisto olisi voinut ihan keljuillessaan lähettää paikalle jonkun muun.

Jos ystävä olisi perustanut toimintaansa varten yhdistyksen tai säätiön, niin hän olisi saanut ilmaisen työntekijän kuntouttavan työtoiminnan kautta.

Kun touhu tehdään oikein, niin jopa liiketoimintaa voidaan pyörittää palkattomalla työvoimalla. Enontekiön kunta suunnittelee konkurssikypsän Hetan Hiihtomaan toimintaa toteutettavaksi kokonaan työpajatoimintana. Työn siis tekevät palkattomat työelämävalmennettavat, työkokeilijat ja kuntouttavassa työtoiminnassa olevat.  Pellon Ritavalkea toimii esimerkkinä ja siellä laskettelukeskuksen hoitamisessa ovat mukana työelämään valmennettavat nuoret.

Tästä luulisi älähtävän jo elinkeinoelämänkin. Palkattomat työntekijät ovat merkittävä kilpailuetu ja hiihtokeskus jos mikä on sellainen yritys, jossa palkattomalla työllä korvataan sellaista työtä, joka normaalisti tehdään työsuhteessa.

Mahtaakohan paikallinen TE-toimisto katkaista näiden työntekijöiden työttömyysetuuden? Ei katkaise. Se kiittelee yritystä, kuntaa ja ennen kaikkea itseään hienosti hoidetusta työllistämisestä.

Nyt on aktoivoitu oikein eikä olla menty aktivoitumaan omin päin.

Kotimaiset hikipajat

Meillä kauhistellaan aasialaisia hikipajoja, joissa ihmiset tekevät työtä mitättömän pienellä palkalla. Samaan aikaan meillä ylistetään pyyteettömiksi ihmisten auttajiksi kuntien ja erilaisten säätiöiden perustamia työpajoja, joissa työntekijöille ei makseta palkkaa ollenkaan. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen työpanoksestaan.

Ruotsalainen nettikauppa käyttää rovaniemeläistä työttömien pajaa postitukseensa. Työpajan on perustanut säätiö, joka on laajentamassa toimintaansa. Sillä tulee olemaan saman katon alla 13 työpajaa, mm. ompelimo, metallipaja ja puusepänverstas. Niistä voi tilata pieniä töitä, kuten korjausompelua ja pieniä puusepäntöitä. Asiasta kertoi Yle nettisivullaan.

Kuten asiaan aina kuuluu, niin toimitusjohtaja tyrmää väitteen siitä, että sopimus ruotsalaisen nettikaupan kanssa olisi halvan työvoiman käyttöä. Hänen mielestään on tärkeää, että työelämävalmennettavilla ja kuntoutettavilla on nimenomaan mielekästä ja tarkoituksellista työtä. Työntekijät eivät ole työntekijöitä, vaan asiakkaita.

Ei siellä halpatyoimaa olekaan, vaan ilmaista. Minun mielestäni jokainen työtä tekevä on työntekijä. Nämä säätiöt ovat vain keksineet etevän tavan välttyä maksamasta palkkaa ja palkan sivukuluja, järjestää työterveyshuollon ja työsuojelun ja yleensä huolehtia kaikista työnantajille kuuluvista velvollisuuksista. Haastateltu 19-vuotias lähihoitajan opinnot kohta aloittava nuori nainen ei taatusti ole kuntoutuksen tai työelämävalmennuksen tarpeessa. Häntä on vain höynäytetty kunnolla.

Niin on höynäytetty myös viranomaisia ja koko kansaa. Tämäkin säätiö väittää, että se ei tuota voittoa. Jos näin on, niin silloin se vääristää kilpailua. Kukaan ei pysty kilpailemaan markkinoilla sellaisen toimijan kanssa, jolla ei ole ollenkaan työvoimakuluja.

Minäpä kerron miten tämä homma oikeasti menee. Kunnan velvollisuus on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille. Jos se ei sitä järjestä, niin se joutuu maksamaan Kelalle puolet työmarkinatuen kustannuksista ns. sakkomaksuna. Kun kunta toimintaa järjestää, niin se välttyy sakkomaksulta ja saa valtiolta 10,09 euroa jokaista kuntoutettavaa kohti päivässä.

Useat kunnat ovat ulkoistaneet toiminnan järjestämisen juuri tämankaltaisille säätiöille. Samalla kunta yleensä päättää ohjata tämän 10,09 euron suuruisen kuntoutustuen toiminnan järjestäjälle eli tälle säätiölle. Säätiö siis saa tässäkin tapauksessa rahaa siltä silmälasifirmalta, jolle se tekee töitä. Lisäksi se saa valtiolta kunnan kautta 10,09 euroa jokaisesta työntekijästä jokaisena työpäivänä. Ja se työntekijä eli ”asiakas” saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa.

Niin, meillä ei ole hikipajoja. Meillä on vain säätiöitä, jotka auttavat asiakkaitaan teettämällä heillä palkatonta työtä.

Tietämätön kansanedustaja

– Suomen kansalaisuuden omaavien maahanmuuttajien suhteen olisi syytä harkita sosiaalitukien ankaraa leikkausta tahallisen työhaluttomuuden tapauksissa sekä pakollista koulutus- tai työharjoitteluvelvollisuutta.

Näin sanoi perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen eilen A-Talkissa. Kansanedustaja onnistui mättämään yhteen ainoaan virkkeeseen niin paljon virheitä, että hän lienee viettänyt tähänastisen elämänsä komerossa. Ainakaan hän ei puheidensa perusteella tiedä voimassaolevasta työttömyysturva- ja sosiaalilainsäädännöstä paljon mitään.

Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat ovat Suomen kansalaisia täysin kansalaisoikeuksin. Kun kansalainen on työtön, niin häntä koskevat työttömyysturvalainsäädännön pykälät syntyperästä riippumatta. Jos Immonen viitsisi edes vähän perehtyä tähän lainsäädäntöön, niin hänellä olisi oikeasti syytä vaatia siihen muutoksia.

Sosiaalitukia leikataan jo nyt ankarasti ”tahallisen työhaluttomuuden tapauksissa.” Jos työtön kieltäytyy tarjotusta työstä, niin hän menettää työttömyysetuutensa ja joutuu toimeentulotuen varaan. Sitä alennetaan heti 20 % kieltäytymisen perusteella ja jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 %.

Pakollinen koulutus- ja työkokeiluvelvollisuus on jo olemassa. Työtön työnhakija voidaan määrätä milloin tahansa koulutukseen tai työkokeiluun. Kieltäytymisestä seuraa sama rangaistus kuin työstä kieltäymisestä. Tämä koskee ihan kaikkia työttömiä, niin syntyperäisiä kuin kansalaisuuden myöhemmin saaneita.  Se koskee myös oleskeluluvan saaneita Suomessa asuvia muun maan kansalaisia.

Suomen lait yleensäkin koskevat kaikkia Suomen alueella kulloinkin oleskelevia kansalaisuudesta riippumatta. Tämän luulisi kuuluvan jo peruskoulussa opetettaviin asioihin.

Immosen sanomassa on siis järkeä ja logiikkaa vain siinä tapauksessa, että hän on valmis viittaamaan kintaalla perustuslain takaamalle yhdenvertaisuudelle lain edessä, velvoittamaan työvoima- ja sosiaaliviranomaiset laittoman henkilörekisterin luomiseen ja antamaan rangaistuksia syntyperän mukaan.

Tämmöinenkö on tarkoitus?

Varsinaiset nollasopimukset

– Edessä sanotaan toveri, toveri, mutta kun selkänsä kääntää, niin jo varastetaan rukkaset.

Tämä vanha vitsi toteutuu taas kerran, kun vertaillaan eduskuntapuolueiden suhtautumista nollasopimuksiin ja täysin palkattomaan työhön. Kaikki tuomitsevat nollasopimukset jyrkästi, mutta en ole koskaan huomannut yhdenkään kansanedustajan mistään puolueesta tuomitsevan palkatonta työtä.

Nollasopimus on sellainen työsopimus, jossa työntekijä ei tiedä etukäteen, kuinka paljon työvuoroja hän seuraavaan työvuorolistaan saa vai saako yhtään.

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton nuorisojaosto (JHL) kysyi eduskuntaryhmien kantoja nollatuntisten työsopimusten käyttöön. Ainakin keskustan, vasemmistoliiton, vihreiden, sdp:n sekä perussuomalaisten riveissä kiellettäisiin nollasopimukset täysin.

– Nollasopimukset ovat ehdottomasti kiellettäviä ja tuomittavia. Ne ovat orjatyösopimuksia. Ihmistä ei voi pitää löyhässä hirressä jatkuvasti, työntekijällä on oikeus tietää onko hänellä viisi tuntia viikossa töitä vai viisi tuntia päivässä töitä, kertoo perussuomalaisten Maria Tolppanen.

Tolppanen pitää työmarkkinajärjestöjä hampaattomina, koska järjestöjä ei kiinnosta nuoret tai osa-aikaiset työntekijät.

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon mukaan puolue on jo vuosia kiinnittänyt huomiota pätkätöiden ja silpputöiden ongelmallisuuteen. Hänen mukaansa lainsäädännössä pitäisi tehdä uudistuksia siten, ettei näitä sopimuksia voida ylipäänsä tehdä.

– Työlainsäädäntö ja sosiaaliturvalainsäädäntö eivät ole ajan tasalla, siksi itse kannatan perustuloa sosiaaliturvana.

Myös kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen kannattaa sosiaaliturvalainsäädännön päivittämistä.

Vasemmistoliitossa uskotaan, että nollatuntisopimukset rapauttavat yleistä käsitystä työlainsäädännöstä ja työsopimusten merkityksistä. Anna Kontulan mukaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työnantajan on pystyttävä tarjoamaan jonkinlainen minimituntimäärä.

Olen ehdottoman samaa mieltä nollasopimuksista kaikkien näiden Ylen uutisessa mainittujen kansanedustajien kanssa. Nollasopimusta voidaan hyvin luonnehtia vaikka orjasopimukseksi, mutta kyllä se varsinainen orjuus on ihan muualla.

Se on kuntouttavassa työtoiminnassa ja palkattomassa työkokeilussa. Molempien tarkoitus on hyvä, mutta niitä käytetään johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti väärin. Terveet ja työkykyiset laitetaan kuntouttavaan työtoimintaan pelkän työttömyyden keston perusteella ja se ”kuntoutus” voi olla mitä tahansa. Pahin tietämäni tapaus on sellainen, että alan ammattilainen on hoitanut entistä työtään palkatta kaksi vuotta. Kuntoutusjakson päätyttyä on aloitettu uusi kuntoutus ja palkaton työ jatkuu.

Meidän kunnassamme tietty miesporukka kutsutaan kuntouttavaan työtoimintaan aina silloin, kun kunta päättää purkaa jonkin tarpeettomaksi käyneen rakennuksen. Juuri silloin huomataan, että onhan meillä tosiaan kuntoutuksen tarpeessa olevia kavereita.

Työkokeilussa ei ole aikomustakaan maksaa palkkaa nyt eikä tulevaisuudessa. Kun kokeilujakso on päättynyt, niin remmiin astuvat uudet kokeilijat.

Nyt kun meillä on eduskunta täynnä työväenpuolueita, niin odotan mielenkiinnolla jyrkän tuomitsevaa kannanottoa palkattomaan pakkotyöhön. Tähän asti sitä on vain ylistetty loistavana työllistämisenä.

Että mitenkä?

– Saako nuorten Sanssi-tuella palkata nuoria töihin, jos firma on lomauttanut tai irtisanonut? Ei saa. Valmistellaako tällaista? Ei valmistella.

Nykyisin yritys ei voi saada palkkatukea tai työkokeilijaa ennen kuin 9 kuukautta on kulunut irtisanomisista, lomautuksista tai työajan lyhennyksistä.

Sekaannus on syntynyt kolmikantaisen työryhmän esityksestä, joka mahdollistaisi työkokeilun työpaikalla siitä huolimatta, että työpaikka olisi irtisanonut työntekijöitä.

Näin kirjoittaa kansanedustaja Tarja Filatov  blogissaan Hämeen Kaiku -lehdessä. Teksti on hiukan hämmentävä. Vasta viikonloppuna tiedotusvälineet uutisoivat lakimuutoksesta, jonka mukaan lomautus ei enää estäisi palkkatuen saamista. Nyt Filatov nimeää uutisen ankaksi tai ainakin ankanpoikaseksi. Facebookissa käydyssä keskustelussa hän sanoo tarkistaneensa asian ministeri Lauri Ihalaisen molemmilta erityisavustajilta.

Ilmeisesti siis tiedotusvälineet ovat käsittäneet asian täysin väärin ja Filatov on ainoa, joka viitsii oikaista väärinkäsitystä. Filatovin kertoma ikävä kyllä saa asian näyttämään vielä pahemmalta. Lomauttanut yritys ei siis edelleenkään saa palkkatukea työntekijöiden palkkaukseen, mutta saa palkattomia työkokeiluun osallistuvia. Työkokeilusta Filatov sanoo ihan kohdalleen näin:

– Työkokeilu ei ole työsuhde. Siitä ei makseta palkkaa eikä siihen käytetä Sanssi-korttia. Työkokeiluun osallistuvalle maksetaan työttömyysturvaa sekä tietyin edellytyksin kulukorvausta.

Siinäpä se asia tulikin kiteytettynä. Työkokeiluun osallistuva ei saa senttiäkään palkkaa, vaan ainoastaan työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Yritykselle myönnettävä palkkatuki sentään takaisi tehdystä työstä jonkin verran palkkaa.

Jotenkin minusta nyt tuntuu, että se alkuperäinen ja virheellinen uutinen palkkatuesta taisi sittenkin olla kahdesta pahasta pienempi.

Kahdet työmarkkinat

Kun VATT:n Juhana Vartiainen ja Ilmarisen Jaakko Kiander esittelivät teesinsä, niin jopa ministerimme älähtivät. Vartiaianenhan sanoi, että työpaikkoja syntyy silloin, kun työvoimaa on tarjolla runsaasti. Lisää työvoimaa saadaan tekemällä työnteko kannattavammaksi kuin joutenolo eli Vartiaisen kielenkäytössä alentamalla työttömyysetuuksia. Silloin huonostikin palkattu työ kelpaa.

Lisää työvoimaa saadaan myös lisäämällä maahanmuuttoa. Kiander kiirehti täsmentämään, että maahan tarvitaan 100 000 maahanmuuttajaa. Maahanmuuttajat yleensä hakeutuvat matalapalkkaisiin töihin, joten kun halpatyövoimaa on tarjolla runsaasti, niin silloin syntyy lisää matalapalkkaisia töitä. Kumpikaan herroista ei maininnut mitään työllä saatavalla palkalla elämisestä.

Nyt siis ministerimme älähtivät. Pääministeri Jyrki Katainen sanoi, että työelämässä on vain yhdet pelisäännöt kaikille. Samasta työstä on maksettava sama palkka. Työministeri Lauri Ihalainen puolestaan sanoi, että tähän maahan ei tehdä toisen luokan työmarkkinoita ja että tällaiset ajatukset kertovat moraalikadosta.

Tämä on ministereiltä oikein selkärankaista puhetta. Heiltä kuitenkin unohtui se tosiasia, että meillä jo nyt on työelämässä kahdet pelisäännöt. Ne ovat vielä rumemmat kuin Vartiaisen ja Kianderin esittämät. He sentään esittivät matalapalkkaisen työn lisäämistä, mutta meillä käytetään jo nyt runsaasti täysin palkatonta työvoimaa ja sen käyttäminen lisääntyy koko ajan.

Tarkoitan tietenkin työttömien kohtelua. Heidät voidaan velvoittaa tekemään työtä pelkällä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Terve pitkäaikaistyötön määrätään kuntouttavaan työtoimintaan eli tekemään joskus hyvinkin raskasta työtä pelkän työttömyyden keston perusteella. Toinen työtön määrätään työkokeiluun johonkin yritykseen samalla yhdeksän euron korvauksella. Siellä hän tekee samaa työtä rinta rinnan sellaisen kanssa, jolle maksetaan TES:n mukaista palkkaa.

Tätä minä luonnehtisin moraalikadoksi, mutta väärässähän minä kuulemma olen. Minulle on monella suulla todisteltu, että kuntouttavassa työtoiminnassa olevat nauttivat suunnattomasti saadessaan tehdä palkatonta työtä. Samoin nauttivat työkokeilussa olevat ja lisäksi heillä on mahdollisuus näyttää kykynsä ja siten saada vakituinen työpaikka. Kun sanon, että ei kai kukaan hullu palkkaa maksa jos saa palkattomia työntekijöitä, niin minulle hymähdellään.

Se on kuulemma ihan eri asia. Niin se ilmeisesti on ministereidenkin mielestä. Ei tänne halpatyövoimaa tarvita niin kauan kuin meillä on omasta takaa täysin ilmaisia työntekijöitä. Sen lisäksi palkattoman työvoiman käyttö ei ole palkattoman työvoiman käyttöä, vaan se on työvoimapolitikkaa. Se on ihan eri asia.

Ilman palkkaa

Eilen Yle Teemalla esitettiin kaksi jaksoa vuodelta 1988 peräisin olevasta Lapinlahden Lintujen sketsisarjasta Seitsemän kuolemansyntiä. Yhdessä sketsissä illan ohikiitävänä teemana oli ahneus; mistä se saa alkunsa ja mihin se johtaa.

Iso-Veera asui maalla työteliään isänsä kanssa ja kaipasi ihmisten ilmoille. Isä oli kuitenkin tiukkana ja julisti, että ihmisen pitää tehdä työtä. Rempseästi paikalle saapunut tukkilaisjoukko pyysi Veeran kahvinkeittäjäkseen ja neito tietenkin suostui. Tukkilaiset olivat kovia työmiehiä. Kelloa ja kalenteria katsomatta he paiskoivat töitä ja sillä työllä rahoitettiin Suomen hyvinvointi. Saatiin autot, televisiot ja osakkeenomistajien kassakaapit täyteen.

Sitten paikalle ilmestyi voimayhtiön mies kertomaan, että nyt työ loppuu. Yhtiön osakkeenomistajat haluavat enemmän rahaa ja uittojokeen rakennetaan voimalaitos. Tukkilaiset nousivat kapinaan, koska he halusivat tehdä työtä. He sanoivat tekevänsä sitä vaikka ilman palkkaa. Voimayhtiön mies kävi naureskellen soittamassa yhden puhelun ja palasi kertomaan hyvät uutiset. Tukkilaiset saavat jatkaa työtään, mutta tietenkin ilman palkkaa. Oikeus oli voittanut ja tukkilaisjoukko riemuitsi.

Lopuksi kertoja teki yhteenvedon: Niin tukkilaiset saivat jatkaa osakkeenomistajia vaurastuttavaa työtään ilman palkkaa koko loppuikänsä. Ja kun oikein tarkkaan ajatellaan, niin se oli niille kusipäisille tukkilaismulkuille ihan oikein.

Aikaansa edellä olivat Lapinlahden Linnut. Vuonna 1988 ei vielä tunnettu näitä nykyisin niin tavallisia palkattomia töitä kuten kuntouttava työtoiminta tai työkokeilu. Nyt ne ovat arkipäivää ja niihin osallistuvat kuulemma käyttäytyvät kuten sketsin tukkilaiset. Minulle on monella suulla kerrottu, että käsipelillä tiilitaloja kuntouttavana työtoimintana purkaneet miehet olivat huolissaan vain siitä, että työ aikanaan loppuu. Palkattomuus ei heitä ollenkaan häirinnyt, koska itse työ oli heille henki ja elämä.

Yksikään kuntouttavaan työtoimintaan osallistunut ei ole tätä asiaa minulle näin kertonut, vaan kertojat ovat olleet enemmänkin niitä voimayhtiön miehiä. Sinä päivänä kun joku kuntoutettava tulee sanomaan minulle saman, niin lausun tuon sketsin kertojan loppuyhteenvedon.

Iloista tietämättömyyttä

Ikäväkseni olen huomannut kirjoittaneeni jo kolme vuotta asioista, joista kuntapäättäjät ovat iloisen tietämättömiä. Kokouksissa puhutaan vakavalla naamalla yhtä aikaa kuntouttavasta työtoiminnasta, työkokeilusta ja palkkatuetusta työstä ymmärtämättä näiden välisiä eroja. Kaikki nämä peruskäsitteet menevät reippaasti sekaisin ja kaikkia pidetään tasavertaisena työllistämisenä. Sitten ihmetellään, että miksi minä vastustan työttömien työllistämistä.

Selvennetäänpä taas kerran näitä termejä. Minä en vastusta työttömien palkkaamista töihin, vaan taputan käsiäni aina kuullessani jonkun ottaneen työttömän palkkatuettuun työhön. Viimeksi näin tapahtui eilen, kun yrittäjänä toimiva valtuustokaveri mainitsi ottaneensa meille molemmille tutun miehen ainakin vuodeksi töihin palkkatuella. Minä vastustan työttömillä teetettävää palkatonta työtä.

Kuntouttavasta työtoiminnasta olen jauhanut kyllästymiseen asti. Se on palkatonta työtä, jota virheellisesti pidetään sekä sosiaalityönä että työllistämisenä. Se ei ole kumpaakaan, vaan se on kaikkein heikommassa asemassa olevien työttömien sijoittamista työpajoihin tai kunnan ulkotöihin ilman palkkaa. Työsuhdetta ei ole, palkkaa ei makseta eikä eläkettä kerry. Työ aloitetaan suurin lupauksin kuntoutusjakson jälkeen aukeavasta työurasta, mutta vain noin 1 % työllistyy jakson jälkeen vapaille markkinoille.

Työkokeilu on myös palkatonta työtä. Työtön sijoitetaan johonkin työpaikkaan tekemään palkatonta työtä tietyksi ajaksi. Hän tekee samaa työtä yhdessä sellaisten kanssa, jotka saavat omasta työstään TES:n mukaista palkkaa. Työtön saa vain työmarkkinatuen ja 9 euron ylläpitokorvauksen. Työsuhdetta ei tässäkään ole eikä eläkettä tietenkään kerry.

Palkkatuettu työ on oikeaa työllistämistä. Siinä syntyy työsuhde, palkka on alan TES:n mukainen ja eläkekertymä normaali. Palkkatuen myöntää TE-toimisto, jos työnantaja sitoutuu maksamaan TES:n mukaista palkkaa. Perustuki on työttömän peruspäivärahan suuruinen, joten työnantaja joutuu maksamaan peruspäivärahan ja TES:n mukaisen palkan erotuksen itse.

Työnantaja saa kuitenkin  perustuen lisäksi perustuen lisäosaa, jos työaika on 85 % alan säännöllisestä työajasta. Lisäosa on 60 % perustuen määrästä. Nyt aletaan olla jo melko lähellä monen alan TES-palkkoja.

Vielä tämän lisäksi työnantaja saa korotettua lisäosaa, jos hän palkkaa 500 päivää työttömyysetuutta saaneen pitkäaikaistyöttömän. Korotettu lisäosa on 90 % perustuen määrästä. Näillä tuilla päästään jo ainakin matalapalkka-alojen TES:n mukaiseen palkkaan, josta kertyy eläkettä.

Myös kunta voi saada palkkatukea, lisäosaa ja korotettua lisäosaa. Siksi minä en hyväksy sitä, että kunta laittaa juuri pitkäaikaistyöttömät palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. On järjetöntä perustaa työpajoja palkatonta työtä varten, kun samalla vaivalla saataisiin työttömät tekemään oikeaa työtä TE-toimiston maksamalla palkalla.

Suosittelen erityisesti Juuan kunnan päättäjille tutustumista julkisesta työvoima- ja elinkeinopalvelusta annetun lain 7 lukuun. Siellä puhutaan palkkatuetusta työstä. Kun tämä kotiläksy on luettu, niin puhumme samoista asioista.

Tämän jutun luettuaan joku niistä lukuisista työpajan kannattajista kertokoon minulle, miksi palkattoman työn teettäminen on parempi idea kuin palkkatuettu työ.

Liian ruma totuus

Kun koko totuus on liian hirveä katseltavaksi, niin siitä katsotaan vain osa. Viime viikolla julkaistun Tilastokeskuksen tiedon mukaan työttömiä oli joulukuussa 180 000 ja työttömyysaste  oli 6,9 %. Uutisissa kerrottiin tämä luku ja vain sivulauseessa viitattiin Työ- ja elinkeinoministeriön erilaisiin lukuihin. Ministeriön mukaan työttömiä työnhakijoita oli joulukuussa 282 000 ja työttömysaste 10,9 %. Tilastokeskus on siis kadottanut jonnekin 102 000 työtöntä.

Tilastokeskus tekee oman tutkimuksensa tavallisena kyselytutkimuksena. Ministeriö ottaa omiin tilastoihinsa sentään ne, joille maksetaan työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Heitä on 282 000. Ministeriökään ei uskalla katsoa koko totuutta, vaan on härskisti pudottanut tilastoistaan pois valtavan määrän ihmisiä.

Ministeriön luvuista puuttuvat seuraavat tosiasiallisesti työttömien ryhmät:

1. Palkattomassa työkokelussa ja työvoimapoliittisessa koulutuksessa olevat noin 111 000 henkilöä.

2. Osa-aikatyössä olevat, jotka haluaisivat tehdä kokopäivätyötä. Jos työtön on kuukauden aikana työskennellyt yhdenkin työtunnin, niin häntä ei siltä kuukaudelta lasketa työttömäksi. Heidän määräänsä ei tiedä kukaan eikä sitä halutakaan tietää.

3. Työttömyyseläkeputkessa olevat ja työttömyyden takia sairauseläkkeelle hakeutuneet periaatteessa työkykyiset työttömät. Työttömyyseläkeläisiä on 23 000.

4. Tosiasiassa työttömät lomautetut.

5. Kaikki ne, jotka suorittavat toista tutkintoa vain sen takia, että aiemmalla koulutuksella ei työllisty.

6. Kokonaan työttömyysturvan ulkopuolelle potkaistut. He ovat niitä, joille on ennen viime kesän lakimuutosta annettu ikuinen karenssi eli viiden kuukauden työssäolovelvoite. Sitä he eivät tule koskaan täyttämään, koska heille ei tarjota TE-toimistoista mitään palvelua. He saavat elantonsa kunnan myöntämästä toimeentulotuesta.

7. Määräaikaisessa karenssissa olevat. Vuosittain määrätään 80 000 kolmen kuukauden mittaista karenssia. Koko ajan siis 20 000 työtöntä odottaa karenssin umpeenkulumista. He näkyvät virallisissa työttömyysluvuissa vasta sitten, kun heille aletaan maksaa työttömyysetuutta.

Kahdeksanneksi kohdaksi voisi vielä lisätä tilastojen laatimisen välissä kuolleet, mutta heillä ei ole enää mitään osuuttaa mihinkään, mikä tapahtuu tämän auringon alla. He vain kaunistavat tilastoa, koska eivät ole enää työttömiä.

Kun seuraava työttömyysilasto julkaistaan, niin muistakaa sen olevan huijausta. Kun joku poliitikko viittaa tähän samaan tilastoon, niin hänet voitte buuata alas puhujanpöntöstä. Hän ei joko tiedä totuutta tai tietää, mutta luulee muiden olevan tietämättömiä. Ja onhan hänellä virallinen tilasto selkänojanaan.

(Tämä juttu perustuu kokonaan Suomi24:ssä kaytyyn keskusteluun, jonka aloitti nimimerkki Totuus julki. Kiitos hänelle, kuka sitten lieneekään. Koko keskustelu on täällä)