Satsaus palkattomaan tulevaisuuteen

Päättäjämme ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että Suomi saadaan nousuun tekemällä työtä. Yhä useampi heistä on myös sitä mieltä, että palkkoja on alennettava tai palkanmaksu on lopetettava ainakin tietyiltä erityisryhmiltä kokonaan. Työttömät tekevät jo nyt palkatonta työtä, mutta vielä heikommassa asemassa näyttävät olevan opiskelijat. He joutuvat kustantamaan opiskeluun liittyvän harjoittelunsa lainarahoin. He siis tekevät palkatonta työtä ja maksavat elatuksensa velalla. Näin kertoi Turun Sanomat.

– Mielestäni opintolaina on hyvä ja turvallinen vaihtoehto opiskeluun liittyvän harjoittelun rahoittamiseen, toteaa EK:n asiantuntija Marita Aho.

Tiedänhän minä, että opiskeluun liittyvä työharjoittelu on satsaus tulevaisuuteen. Minä olen kuitenkin jo niin vanha, että muistan toisenlaisen ajan. Kun vuonna 1980 suoritin pakollisena kunnallistutkintoon kuuluvaa puolen vuoden työharjoittelua, niin kunnalle ei olisi tullut mieleenkään teettää sitä harjoittelua ilmaiseksi. Palkka oli pieni, muistaakseni vähän alle toimistotyöntekijän alimman taulukkopalkan. Opiskelijan kukkarossa se silti oli korvaamaton.

Siihen aikaan työnantajat ymmärsivät satsata omaan tulevaisuuteensa antamalla oppimismahdollisuuden tuleville työntekijöilleen. Nykyisin pidetään itsestään selvänä, että aina on ilmaiseksi tulijoita. Ne ilmaiseksi tulijat ovat lisäksi niin nöyriä, että eivät uskalla edes kysellä palkan perään.

– Useat vastaajista eivät halunneet esiintyä omalla nimellään tai tuoda edustamaansa järjestöä julkisuuteen. Opiskelijat pelkäävät, että he menettävät työllistymismahdollisuutensa omalla alallaan.

Tähän kai tässä pyritään. Työpaikkojen oville halutaan jonottamaan hiljainen nöyrien joukko, joka haluaa tehdä työtä palkatta. Toissailtana Juhana Vartiainen julisti puolen tunnin ajan televisossa omia näkemyksiään. Niiden mukaan työllisyys kasvaa lisäämällä työvoimaa ja alentamalla palkkoja vapaalla sopimusoikeudella.

Tästä ajattelusta tulee väkisin mieleen joukko työpaikan portilla keskenään tappelevista työnhakijoista pitämässä huutokauppaa siitä, kuka tekee työt halvimmalla. Ilmaiseksi tarjoutujat ovat tietenkin etusijalla, mutta jossain vaiheessa joku lupaa maksaa työnantajalle omasta työpanoksestaan.

Tämä ei ollut edes vitsi, vaan tätä jo jotkut ehdottavat ihan vakavissaan. Lukekaapa vaikka tämä Yrittäjän vinkki työttömälle.

Olen ennenkin sanonut, että ihannetyöntekijä on syömätön ja sontimaton työmuurahainen, joka odottelee jossain varastossa kutsua palkattomiin töihin. Kohta hänen pitää olla valmis maksamaan oikeudestaan tehdä työtä.

Uutta sukupolvea kasvatetaan jo tähän.

Kuntouttava työtoiminta ja kuntatalous

Kun puhutaan työllistämisestä, kuntouttavasta työtoiminnasta ja työkokeilusta, niin ainakin osa meidän kuntamme päättäjissä losauttaa korvansa lukkoon. He ymmärtävät kyllä työttömyysongelman ja työllistämisen tärkeyden, mutta heille kaikki edellä mainitut toimenpiteet ovat sitä työllistämistä. Tämä on osaksi välinpitämättömyyttä ottaa asioista selvää ja osaksi valtiovallan tahallisen käsitteiden sekoittamisen tulosta.

Minä tarkoitan työllistämisellä sitä, että ihminen palkataan töihin joko palkkatuella tai ilman. Oleellista on, että hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Kuntouttavasta työtoiminnasta on annettu ihan oma lakinsa ja työkokeilu on työvoimapoliittinen toimenpide. Näitäkin kutsutaan virheellisesti työllistämiseksi.

Jos keskustelukumppani alkaa näistä asioista puhuttaessa kertoilla näkemyksiään peruskoululaisten työelämään tutustumisesta tai minkä tahansa alan opiskeluun kuuluvasta harjoittelusta, niin hän on ikävä kyllä auttamattomasti pihalla.

Kenenkään kujalla oleminen ei kuitenkaan ole tällä kertaa aiheeni, vaan kerron valtiovallan suunnitelmista painostaa kuntia lisäämään kuntouttavaa työtoimintaa.

Ainakin päättäjien pitäisi olla selvillä siitä, että kunnilla on velvollisuus järjestää kuntouttavaa työtomintaa pitkäaikaistyöttömille. Kun työttömyys on jatkunut 500 päivää, niin terve ja työkykyinen henkilö ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan. Järjestämisvastuu on kunnilla, mutta kunta voi ohjata työttömiä myös yhdistysten, säätiöiden ja uskonnollisten yhdyskuntien palvelukseen.

Jos kunta ei täytä tätä velvoitettaan, niin se joutuu maksamaan valtiolle puolet työttömän saamasta työmarkkinatuesta. Tämä on se paljon puhuttu kuntien sakkomaksu ja siihen on vuoden 2015 alusta tulossa kaksikin suurta muutosta.

Velvollisuus alistua kuntouttavaan työtoimintaan tulee alkamaan 500 työttömyyspäivän sijaan jo 300 päivän työttömyyden jälkeen ja kuntouttamisvelvoitteen laiminlyövät kunnat joutuvat maksamaan valtiolle koko työmarkkinatuen. Jo nyt lisäporkkanana kunnille on 10,09 euron korvaus jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta jokaiselta kuntoutuspäivältä. Tämä kannustin säilyy ennallaan.

Tästä ei voi seurata mitään muuta kuin kuntouttavan työtoiminnan lisääntyminen. Täysin terveet ihmiset tekevät kuntouttavan työtoiminnan nimellä ihan tavallista työtä kunnissa, yhdistyksissä, säätiöissä ja uskonnollisissa yhteisöissä. Kunnan ei tarvitse maksaa osuuttaan työmarkkinatuesta ja lisäksi kunta ansaitsee 10,09 euroa jokaiselta päivältä. Kuntoutettava työtön saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen päivässä.

Puhtaasti kuntatalouden kannalta tämä on niin järkevää, että en yhtään ihmettele kunnanjohtajamme harmittelua kuntouttavana työtoimintana purettavien rakennusten loppumisesta. Ne kuntoutettavat kyllä suoraan sanottuna paskat nakkaavat kuntataloudelle ja marssivát sosiaalitoimistoon hakemaan täydennystä välttämättömiin elinkustannuksiin toimeentulotukena. Sitä he myös saavat, koska laskennallista vajausta näillä ”tuloilla” syntyy ilman muuta.

Juuan sote-lautakunta päätti 18.4. esittää kunnahallitukselle, että valtion maksama korvaus 10,09 euroa päivässä/kuntoutettava maksetaan jatkossa niille yhdistyksille, säätiöille ja uskonnollisille yhteisöille, joille kunta on näitä kuntoutettavia ohjannut töihin. En minä tätä aio vastustaa, vaikka kuntatalouden kannalta olisi viisasta pitää nekin rahat itse.

Vielä viisaampaa olisi antaa rahat työtä tekeville, mutta se ei ole kunnahallituksen päätösvallassa. Kuten ei ikävä kyllä koko kuntouttavan työtoiminnan kieltäminenkään ihmisarvoa alentavana.

Parannuksia ja naamanpesua

Ylihuomisesta alkaen työttömille tarkoitetut työharjoittelu ja työelämävalmennus muuttuvat työkokeiluksi. Samalla työkokeilun soveltamisala muuttuu. Tähän asti harjoittelemaan tai valmennukseen on voitu määrätä ihan kuka tahansa ammattitaitoinen työtön tekemään ilmaista työtä vaikkapa johonkin yritykseen. Jatkossa työkokeilu on tarkoitettu pääasiassa niille, joilla ei ole ammatillista koulutusta. Koulutetuille on pyrittävä ensisijaisesti järjestämään palkkatyötä.

Tämä vaikuttaa erinomaiselta parannukselta. Harjoittelun varjolla on hankittu ammattitaitoista ilmaistyövoimaa ihan minne tahansa. Tulevasta eivät kuitenkaan työvoimaviranomaisetkaan vielä tiedä mitään. Se nyt ainakin on selvää, että ei TE-toimistoilla vuoden alusta ole palkkatöitä tarjolla yhtään sen enempää kuin nytkään.

Saahan sitä ensisijaisesti pyrkiä järjestämään palkkatyötä, mutta sananhelinältä se vähän kuulostaa.

Tämä siis saattaa olla joko ihan oikea parannus tai sitten se on naamanpesua. Ainakin osittaista naamanpesua oli viime kesänä tehty Työttömyysturvalain muutos. Lakimuutoksella lyhennettiin työttömyysetuuden menetyksiä eli karensseja kautta linjan. Samalla lyhennettiin kieltäytymistä seuraavaan karenssiin liittyvää työssäolovelvoitetta viidestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Tämä aika etuuden menettäneen on siis oltava töissä, työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa tai muussa työvoimapoliitttisessa toimenpiteessä saadakseen työttömyysetuutensa takaisin. Tarkemmat karenssiajat löytyvät Työttömyysturvalain 2 a luvusta, jos joku on kiinnostunut niitä tutkimaan.

Tämäkin on melkoinen parannus, mutta sen ulkopuolelle jätettiin valtava määrä pitkäaikaistyöttömiä. Työssäolovelvoite ei lyhentynyt yhtään niiltä, ovat saaneet karenssin työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia ennen 1.7.2012. Sama on tilanne, jos moitittava menettely tapahtui ennen 1.7.2012, mutta sanktio määrättiin lakimuutoksen jälkeen. Kaikkien näiden ikuisten karenssilaisten työssäolovelvoite on edelleen viisi kuukautta, kun taas 1.7.2012 jälkeen moitittavaksi katsottuun menettelyyn syyllistynyt selviää paljon lyhyemmällä rangaistuksella.

Ikuiseen karenssiin tuomitut siis pysyvät ikuisessa karensissa ja armahdus on heille tulossa vasta vuonna 2017. Silloin hekin saavat takaisin työttömyysetuutensa, jos onnistuvat pysyttelemään hengissä. Töitähän heille ei edes tarjota, koska heidät on ikuisen karenssin myötä siirretty siihen ryhmään, jolle ei edes tarjota mitään muita työvoimapoliittisia toimenpiteitä kuin korkeintaan kuntouttavaa työtoimintaa.

Kuntouttavaan työtoimintaan he joutuvat osallistumaan toimeentulotuella. He siis eivät saa työmarkkinatukea takaisin kuntouttavan työtoiminnan ajaksi vaan vasta sitten, kun tätä ns. kuntoutusta on kestänyt viisi kuukautta.

Jos pitäaikaistyöttömiä olisi oikeasti tarkoitus saada takaisin työelämään, niin tällaisia munauksia ei lakiin olisi saanut jättää. Ehkä tarkoitus onkin vain nöyryyttää tätä yhteiskunnan alinta kastia.

Leirin kapot

Haemme määräaikaiseen työsuhteeseen kahta (2) työvalmentajaa

Työ- ja elinkeinoministeriö on valinnut Lieksan kaupungin hallitusohjelman mukaiseen pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi käynnistyvään kuntakokeiluun. Kokeilu toteutetaan 1.9.2012 – 31.12.2015. Kokeilu on tarkoitettu yli 500 päivää työttömänä olleille ja niille vähintään 12 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä olleille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta.

1.1.- 31.12.2013 edellyttäen, että Lieksan kaupunginvaltuusto myöntää hankkeen omarahoitusosuuden ja Pohjois-Karjalan ELY -keskus myöntää hankkeeseen tarvittavan rahoituksen. Työsopimusta on mahdollista jatkaa 1.1.2014-31.12.2015 vastaavin edellytyksin. Palkkaus ja muut ehdot määräytyvät KVTES:n mukaan. Tehtävässä on neljän (4) kuukauden koeaika.

Tehtäväsi on pitkäaikaistyöttömien työllistymisen ja työnantajien työllistämisen esteiden vähentäminen. Teet tiivistä yhteistyötä pitkäaikaistyöttömien kanssa eri työllistämistä edistävien toimenpiteiden ajan.

Koulutuksena Sinulla on tehtävään soveltuva koulutus, joka voi olla hoitoalan, sosiaalialan tai muu vastaava. Työvalmentajan koulutus luetaan eduksi ja toivomme Sinulta myös kokemusta asiakkaiden kanssa tehtävästä työstä.

Tämä teksti on suoraan työvoimahallinnon mol-sivulta. Ilmaiseksi teetettävä työ on kirjattu hallitusohjelmaan ja nyt sitä ruvetaan toteuttamaan kokeilukunnissa. Lieksan kaupunki aikoo siis  palkata tätä varten ihan oikeaan palkkatyöhön kaksi henkilöä.

Entäpä kohderyhmä ja itse kokeilu? Kuten ilmoitus kertoo, niin kohderyhmänä ovat pitkäaikaistyöttömät. Yli 500 päivää työttömänä olleet ovat niitä, jotka ovat saaneet työamarkkinatukea 500 päivän ajan. Yli 12 kuukautta työttömänä olleet ja syrjäytymisuhan alaiset ovat niitä, jotka ovat saaneet pääasiallisen elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan. Yhteistä molemmille ryhmille on se, että heidät voidaan määrätä ilmaistöihin laillisesti.

Työtä teetetään monella eri nimellä, kuten vaikkapa työharjoitteluna ja kuntouttavana työtoimintana. Yhteistä on nimikkeestä riippumatta se, että yksikään kokeiluun osallistuva ei tule saamaan oikeaa palkkatyötä. Tekemätöntä työtä varmasti löytyy, kunhan työvalmentajat ennättävät koluamaan kaikki työnantajat ja tarjoamaan ilmaisia työntekijöitä.

Työnantajille kelpaamattomat laitetaan sitten työpajoihin tarkan valvonnan alle. Sitä varten nykyisin oikein koulutetaan näitä työvalmentajia kuin keskitysleirien kapoja konsanaan.

Lieksan työttömyystilastot tulevat varmasti kaunistumaan, kun kaikki sijoitetaan jonnekin orjiksi. Palkkaa maksetaan vain vartijoille.

Yksityistäminen kannattaa?

Kuopion seurakuntayhtymä ulkoisti hautojen kaivamisen ISS Palveluille reilu vuosi sitten. Urakkahinta sovittiin tarkistettavaksi vuosittain ja vuoden kuluttua ISS ilmoitti hinnankorotuksista. Syvän haudan kaivaminen tulisi jatkossa maksamaan 198 euroa nykyistä enemmän ja matalan haudan 180 euroa enemmän. Prosentteina korotukset ovat 182 ja 220. Korotusta perusteltiin sillä, että ISS:ltä puuttui taito laskea todellisia kustannuksia.

Tästä uutisesta tuli mieleeni kiteeläisen eduskunta- ja kunnallisvaaliehdokas Auvo Rouvisen (Vas.) hahmottelema koululaitoksen yksityistäminen. Hänen suunnitelmansa on puoliksi totta ja puoliksi liioittelua, mutta on vaikea sanoa, missä kohtaa se menee liioittelun puolelle. Auvo ei pahastune siitä, että lainaan vapaasti hänen omaa tekstiään.

Yrittäjä lupaa hoitaa koko kunnan koulupalvelut vaikkapa 7 % halvemmalla kuin toiminta nyt maksaa kunnan omana työnä. Urakkasopimus solmitaan ja työ alkaa. Ensimmäinen vuosi tuottaa tietenkin tappiota, koska kulut ovat mitä ovat ja yrittäjän on saatava henkilökohtainen voittonsa.

Mitään hätää ei kuitenkaan ole, koska sopimuksessa on otettu mahdollinen tappio huomioon. Kunta huomaa vasta tässä vaiheessa sitoutuneensa maksamaan kaikki aiheutuneet kustannukset. Lisäksi sopimuksessa on kohta, jonka mukaan urakkahintaa tarkistetaan vuosittain todellisten kustannusten mukaisesti. Ensimmäisenä vuotena puuttui ymmärrettävästi ammattitaito laskea kustannukset oikein.

Toisena vuotena hinta on kohdallaan ja todellisen voiton takominen voi alkaa. Kaikki pätevät opettajat irtisanotaan ja tilalle palkataan halvemmalla epäpäteviä ja kouluavustajia. Kunnalta laskutettava hinta on tietenkin sovittu pätevän henkilökunnan palkkojen mukaan.

Oppimistulokset romahtavat, joten kolmantena vuotena on asia korjattava. Nyt kaikki ammattitaitoiset opettajat ovat pitkäaikaistyöttömiä oltuaan vuoden poissa työmarkkinoilta. Heidät voidaan siis velvoittaa tekemään opettajan työtä työharjoitteluna ja kuntouttavana työtoimintana. Kela maksaa heille työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä. Yrittäjän palkkakustannukset ovat nolla, mutta hän laskuttaa sopimusten mukaisten palkkakustannusten mukaisesti.

Nyt luultavasti suuttuu opettajien ja vanhempien lisäksi myös kunta ja purkaa sopimuksen. Se ei enää haittaa yrittäjää, joka on myynyt yrityksensä kansainvälisille pääomasijoittajille ja siirtänyt rahansa veroparatiisiin. Kunta saa ihan vapaasti käräjöidä kansainvälisen suuryrityksen kanssa, jos luulee sille pärjäävänsä. Yrittäjä seuraa tapahtumia jostain ulkomailta palmun alta.

Kerrotaan nyt vielä, että Kuopion seurakuntayhtymä palautti hautojen kaivamisen takaisin omaksi työkseen. Kustannukset ovat vuositasolla noin 120 000 euroa ISS:n pyytämän 200 000 euron sijaan. Ja Rouvinen sanoi olevansa sen verran kiintynyt kesämökkiinsä, että ei halua jättää sitä suuttuneiden kuntalaisten poltettavaksi. Siksi hän päätti olla tekemättä kunnalle tarjousta.

Rutina jatkuu

– Täällä rutistaan siitä, että työttömät harjoittelevat pienellä korvauksella. Jos otetaan esimerkiksi syrjäytymisuhan (kotonaan päivät viettävä) alla oleva nuori, niin eikö se ole koko yhteiskunnan kannalta parempi, että hän työttömyysetuudellaan todella lähtee kotoaan ja on sosiaalisessa kanssakäymisessä muidenkin kuin virkamiesten kanssa?

Näin rivakasti tuli asian oikeaa laitaa selittämään facebook-profiiliini joku eilisen juttuni lukenut ennestään tuntematon nuorenpuoleinen mies. Kuvasta päätellen hän on kokoomuksen kannattaja. Tällaiset ovet paukkuen sisään ryntääjät eivät ole erityisesti suosiossani, mutta selitetään nyt vielä kerran kalseaa asennettani ilmaistyötä kohtaan.

Ilmaiseksi tehtävä työ on ilmaiseksi tehtävä työtä vaikka sitä miten puolustelisi. Yhteiskunta siitä saattaa hyötyä jossain mielessä ja yrittäjä hyötyy varmasti, mutta se ilmaista työtä tekevä ei hyödy. Hän tekee rinnakkain samaa työtä palkatun henkilön kanssa ja saa ainoastaan katkeran oppitunnin hyväksikäytettynä olemisesta. Työnteko ei ole mitään sosiaalista seurustelua, vaan se on sellaista toimintaa, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Ihan kaikkeen ilmaistyöhön pitäisi soveltaa Rikoslain 47 luvun 3a §:ä:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Vähän väliä saamme lukea lehdistä yrittäjistä, jotka on tuomittu tämän lainkohdan mukaan. He ovat yksiselitteisesti typeryksiä ja ansaitsevat rangaistuksensa. Jos joku palkkaa työntekijän työmarkkinatuen suuruisella palkalla, niin yksikään tuomioistuin ei epäröi langettaa rangaistusta.

Työvoimalainsäädännössä ilmaistyö on tehty lailliseksi ja jopa suositeltavaksi. Näin ei pitäisi olla, vaan jokainen työttömiä hyväkseen käyttävä työnantaja pitäisi haastaa oikeuteen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. TE-toimistojen avulias henkilökunta pitäisi haastaa avunannosta rikokseen.

Ja jokainen ilmaistyön puolustelija pitäisi laittaa tekemään nykyistä työtään vähäksi aikaa työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla. Jos järki ei kasva päähän, niin siten hänet on laitettava tekemään samaa työtä kuntouttavana työtoimintana toimeentulotukea vastaan.

Orja 4,92 eurolla

Helsinkiläinen viestintäalan yrittäjä antaa Uuden Suomen blogissaan yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten yritykset voivat saada itselleen työharjoittelijoita ja työelämävalmennettavia. Nämä ovat juuri niitä, joille yritys ei maksa yhtään palkkaa, vaan jotka saavat työmarkkinatuen ja 9 euroa päivässä ruokarahaa. Sinänsä ihan pätevä ohje neuvoo, miten yritys saa vain neljässä viikossa itselleen ilmaisen orjan. Byrokratia vaatii vähän vaivaa, mutta maksaa vain kaupparekisteriotteen verran eli 4,92 euroa.

”Näin helppoa tämä on! Vai onko? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut hakijoiden löytämisestä ja palkkaamisesta? Miten prosessia voitaisiin mielestäsi helpottaa kuntatasolla?”, tiedustelee kirjoittaja lopuksi.

Kirjoittaja on perehtynyt oikein hyvin byrokratiaan, mutta käsitteet hänellä ovat menneet pahasti sekaisin. Hän suosittelee kolmen kuukauden työsopimuksen tekemistä ja tiedustelee muiden kokemuksia työntekijöiden palkkaamisesta tällä tavalla.

Eivät nämä harjoittelijat ja valmennettavat ole työntekijöitä eikä heidän kanssaan solmita työsopimusta. He ovat ilmaistyövoimaa, joka ei saa palkkaa, jolle ei kerry eläkettä ja jolla ei ole mitään työsuhde-etuja.

Ehkä hän oikeasti näkee itsensä yhteiskunnan hyväntekijänä, joka tarjoaa työttömille mahdollisuuden. Tosiasiassa luultavasti hän itsekin heittää nämä harjoittelijansa ulos sopimuksen päätyttyä ja ottaa tilalle uusia. Jos hän on palkannut edes yhden harjoittelijan vakituiseen tai edes määräaikaiseen palkalliseen työsuhteeseen, niin siinä tapauksessa nostan hänelle hattua.

Näin edullista on siis toimia nykyajan orjamarkkinoilla, kun sen osaa. En kuitenkaan olisi kovin halukas kirjoittajan tapaan karsimaan tätä byrokratiaa yhtään helpommaksi. Ainakin haluaisin tehdä sen edes hiukan kalliimmaksi.

Paluu menneisyyteen

Sattuipa silmiini Iltalehden juttu, jossa kerrottiin tunarin restauroimasta sata vuotta vanhasta freskosta espanjalaisessa kirkossa. Jos juttu on totta, niin jälki on kyllä hirveää. Harrastelijan tarkoitus oli hyvä, mutta taidot puuttuivat.

Meillä ollaan restauroimassa koko yhteiskuntaa sadan vuoden takaiseen muotoonsa. Jo muutama vuosi sitten kaikki poliitikkomme unohtivat kokonaan sanan hyvinvointivaltio ja alkoivat puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Tämä enteili sitä, että julkisen sektorin osuutta kansalaisten hyvinvoinnin järjestämisessä pienennetään ja vastuuta siirretään ties minne. Yksilön oman vastuun lisäksi korostetaan yhteisöllisyyttä ja vapaaehtoistyötä.

Harrastelijat siis päästettiin restauroimaan hyvinvointivaltiota ja jälki on sen mukaista. Eri ministereillä tuntuu olevan suorastan kilpailu siitä, kuka saa ajettua oman hallinnonalansa nopeimmin alas. Tällä hetkellä johdossa näyttää olevan kuntaministeri ja hyvänä kakkosena tulevat tasaväkisesti sisäministeri ja puolustusministeri.

Hallituksen suurkuntahanke on selvää paluuta sadan vuoden takaisiin kuntiin. Silloin mm. lähes koko nykyisen Pohjois-Karjalan alueen kattoi Pielisjärven kunta. Välimatkat olivat hevospelien aikana valtavia eikä kukaan olisi ymmärtänyt sanaa lähidemokratia, vaikka sellainen olisi keksittykin. Kohta varmaan joku keksii sitoa kunnallisen äänioikeuden maksettuihin veroihin. Näin tehtiin aina vuoteen 1917 asti.

Sosiaalitoimen yksityistäminen on ihan sitä samaa restaurointia. Vanhustenhoito ja jopa toimeentulotuki yksityistetään ja kilpailutetaan kuten huutolaisauksuunissa ennen. Halvimman tarjouksen tekijä saa huutolaiset hoidettavakseen. Viimeiseimpänä uutuutena on edunvalvonnan yksityistäminen. Kirjailija Kalle Päätalon äiti Riitu oli lapsena orvoksi jäätyään joutunut huutolaiseksi ja holhoojat olivat jotenkin oudolla tavalla saaneet omikseen perheen maat.

Sisäministeri esitti Liikkuvan Poliisin lakkauttamista ja poliisipiirejä on yhdistelty jo kauan. Haja-asutusalueella ei poliisia enää näy, eikä sitä oikeastaan kannata pyytääkään paikalle. Vainajatkin ovat ehtineet jo jäähtyä poliisin viimein ennättäessä tutkimaan asioita. Tavoitteena näyttää olevan paluu 150 vuoden takaiseen häjyaikaan, jolloin isossa pitäjässä oli yksi ainoa ruma vallesmanni taistelemassa roistolaumoja vastaan. Tai sitten paikalliset perustavat omia järjestyskaartejaan, kuten tehtiin vajaa sata vuotta sitten.

Varuskuntien lakkauttaminen etenee rutisten, mutta etenee kuitenkin. Ainakin itäinen Suomi on kohta täysin vailla armeijan läsnäoloa. Tavoitteena lienee palata ruotujakolaitokseen, jossa muutamat talot yhdessä velvoitettiin ylläpitämään sotamies.

Seuraavaksi saamme varmaan käyttöön vuosina 1664 – 1883 voimassa olleen palveluspakon. Silloin jokaisen oli pystyttävä todistamaan olevansa jonkun toisen palveluksessa ellei sattunut kuulumaan omistavaan luokkaan. Työtä vailla oleva tuomittiin irtolaisena pakkotyölaitokseen. Oikeastaan tähän ollaan menossa hyvää vauhtia, koska jokainen työtön voidaaan jo nykyisin määrätä työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan tekemään työtä ilman palkkaa.

Tunareita ei pitäisi päästää restauroimaan yhtään mitään.

Uraputkea ja työsyrjintää

Ahvenanmaalainen ravintoloitsija on jäänyt kiinni useiden työntekijöiden pitämisestä töissä noin 500 euron kuukausipalkalla. Esitutkinnan päätyttyä oikeudenkäynnistä tulee lyhyt, koska näin ulkopuolisenkin silmin rikos on ilmeinen. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tässäpä meillä on taas kerran hölmö yrittäjä, joka ei tiedä voivansa saada työntekijöitä ihan laillisesti vielä halvemmalla. Toimimalla yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa saa työntekijät ilmaiseksi. Heidät pitää vain ottaa työelämävalmennukseen tai työharjoitteluun, niin Kela maksaa työntekijöille työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä. Työnantajan ei tarvitse piitata semmoisistakaan joutavuuksista kuin työeläkemaksut ja työterveyshuolto. Työnantaja ei ole rikollinen, vaan työttömiä takaisin työelämään auttava vastuuntuntoinen yrittäjä.

Pitkäaikaistyöttömän uraputki etenee suunnilleen näin: Ensin hänet laitetaan ilmaistöihin kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Työ on tietenkin ihan normaalia työtä, jolla ei ole kuntouttamisen kanssa mitään tekemistä. Ainakin meillä kuntoutettavat purkavat kunnan omistamia rakennuksia käsipelillä, joten ei siinä kovin huonokuntoinen pärjäisikään.

Seuraavaksi kuntoutunut työntekijä siirtyy konsulttifirman järjestämälle työelämävalmiuksia kehittävälle urapolun esiinlakaisukurssille. Lyhyet teoriaopinnot ovat lähinnä laula ja leikkiä, mutta kohta siirrytäänkin kurssin tärkeimpään antiin eli työharjoitteluun. Se tapahtuu jossain yrityksessä tai yhteisössä – tietenkin työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.

Kurssin jälkeen ovat vuorossa työelämävalmennus, työharjoittelu ja työssäoppiminen. Pahimmillaan nekin tapahtuvat täsmälleen samassa paikassa ja samoissa tehtävissä kuin kaikki muukin tähänastinen työskentely. Myös rahallinen korvaus on sama. Kun työtöntä on näin nöyryytetty sopivaksi katsottu aika, hänet sysätään pariksi vuodeksi jäähylle odottelemaan muuttumista takaisin pitkäaikaistyöttömäksi. Sitten kierros alkaa alusta.

Tärkeintä on, että missään vaiheessa ei makseta palkkaa. Toiminta täyttäisi ilman muuta kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, ellei se olisi laissa säädettyä viranomaistoimintaa. Toivon kyllä yhä edelleen, että joku tekisi esitutkintapyynnön vaikkapa kunnasta, joka järjestää ilmaistyötä kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Työvoimaviranomaisista pitäisi sitten tehdä ilmoitus avunannosta kiskonnan tapaiseen työsyrjintään. Juttu tyrehtyisi alkuunsa, mutta ainakin sillä olisi tiettyä uutisarvoa.

Lisäksi se toimisi opettavaisena esimerkkinä näille tolloille, jotka vielä nykyisinkin hankkiutuvat oikeuteen kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä. Laillisesti pääsee edullisempaan ja kunnialliseen lopputulokseen.

Hävytön on hävytöntä

Kuten juttujani kauemmin seuranneet hyvin tietävät, niin minä en hyväksy työttömillä ilmaiseksi teetettävää työtä missään muodossa. Puhuttiinpa  työharjoittelusta, työelämävalmennuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta, niin itse asia ei muutu. Ilmainen työ on ilmaista työtä ja sellaisen teettäminen on hävytöntä ihmisten hyväksikäyttöä.

Oikeastaan se on myös rikollista. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Jos joku yksityinen työnantaja maksaa työntekijälle vaikka 500 euroa kuukaudessa, niin yksikään tuomioistuin ei epäröi antaa rangaistusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Kun yhteiskunta pakottaa työttömän tekemään työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla, niin sitä sanotaan työllistämistoimenpiteeksi.

Ilmaistyötä lisää vaativien pitäisi joutua tekemään omaa nykyistä työtään tällä summalla, niin ehkä he viisastuisivat. Sanotaan vielä kerran kaikille palkkatyön ja ilmaistyön keskenään sekoittaneille se pieni ero. Palkkatyö on sellaista työtä, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

On ihan turha ruveta saivartelemaan ilmaistyön hyödyllisistä vaikutuksista, koska olen kuullut ne kaikki moneen kertaan. Itse asiassa olen täysin kyllästynyt lukemaan yleisestä aktivoinnista, säännönmukaiseen elämään palauttamisesta ja erityisesti kynsien näyttämisestä työelämässä ja urapolun esiin lakaisemisesta.

En halua myöskään kuulla tekemättömän työn paljoudesta. Jos jokin työ kaipaa tekijää, niin maksettakoon siitä myös palkkaa. Muuten sellainen työ joutaa jäädä tekemättä. Poikkeuksena on tietysti täysin vapaaehtoisuuteen perustuva talkootyö.

Ylläoleva oli vanhan kertausta ihan sen takia, että tavoistani poiketen mainostan blogissani. Toivon mahdollisimman monen kurkistavan THT:n sivuille. Ennen kaikkea toivon mahdollisimman monen päättäjän ja tietenkin näitä ilmaistöitä tekevän sinne katsovan. Suoraan sanottuna on hirveää kuulla, kun joku ilmaistyötä tekevä sanoo olevansa töissä. Oikeammin hän on orjana.