Varmaa voittoa

Suomessa kehitetyn heittopeli mölkyn suosio on lähtenyt Ranskassa räjähtävään kasvuun, kertoi Helsingin Sanomat jutussaan lauantaina. Kun vielä vuonna 2010 Ranskassa myytiin noin viisituhatta mölkkyä, niin tämän vuoden myyntiennuste on 120 000 peliä.

Kaikki aidot mölkyt tehdään Päijät-Hämeen koulutuskonserniin kuuluvan Tuoterenkaan pajoissa, joissa puukeiloja sorvaavat muun muassa pitkäaikaistyöttömät ja syrjäytymisvaarassa olevat. Tämä lause kertoo kaiken oleellisen näiden ns. työntekijöiden asemasta.

He eivät ole työsuhteessa, eivät saa palkkaa eikä heille kerry eläkettä. Heistä ei edes pitäisi puhua työntekijöinä, koska he ovat virallisesti palvelua saavia asiakkaita. Työpanoksestaan he saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä ylläpitokorvausta.

Tuoterenkaan mukaan koko ajan tarvitaan lisää väkeä. Jos väkeä palkataan työsuhteeseen, niin asia on kunnossa. Koska toiminta kuitenkin näyttää perustuvan kuntouttavaan työtoimintaan, niin lisäväen rekrytointi tapahtuu TE-toimiston kautta. Tuoterengas ilmoittaa TE-toimistoon tarvitsevansa enemmän kuntoutettavia ja TE-toimisto laatii tarpeen mukaan aktivointisuunnitelmia. Näihin suunnitelmiin otetaan ensisijaiseksi vaihtoehdoksi kuntouttava työtoiminta ja työnhakija ohjataan Tuoterenkaalle sorvin ääreen. Tilastot kaunistuvat ja kaikki paitsi varsinaisen työn tekijät ovat tyytyväisiä.

Mölkky on Tuoterenkaan oma, 1980-luvun lopulla tekemä keksintö, jolle on myönnetty tavaramerkki vuonna 1998. Tuoterenkaan johtajan mukaan tuotemerkkiä joudutaan maailmalla puolustamaan jatkuvasti halpatuottajia vastaan.

Tämä on jo lähinnä huvittavaa, koska tämän halvemmalla ei enää missään voi tuottaa mölkkyjä eikä mitään muutakaan. Itse asiassa tällä konseptilla ei edes tarvitse tuottaa mitään, koska jokainen kuntoutettava tuottaa toiminnan järjestäjälle 10,09 euroa päivässä. Sen verran valtio maksaa kuntouttamistukea kunnalle, joka poikkeuksetta ohjaa tuen toiminnan järjestäjälle.

Tuoterengas saa siis varmaa voittoa jo pelkästään itse toiminnasta. Kaikki myynnistä saatava liikevoitto on ylimääräistä tuloa, jota ainakaan tuotantokustannukset eivät rasita. Ja sitten johtaja kehtaa vielä paheksua maailmalla toimivia halpatuottajia. Kuten eräs fb-kaverini totesi, niin Tuoterenkaan ei kannata hakea mölkylle ainakaan reilun kaupan sertifikaattia.

Tuoterengas ei tule koskaan saamaan kilpailijoita. Yksikään normaalisti toimiva yritys ei voi kilpailla sellaisen kanssa, jolla ei ole työvoimakustannuksia, vaan joka saa tuloa jopa työntekijöiden ottamisesta. Jos joku palkkaisi työntekijöitä vastaavalla palkalla, niin hän olisi välittömästi oikeudessa kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä.Jos tämä ei ole kilpailun vääristämistä, niin sitten en tiedä mikä sitä on.

 

 

Tietävätkö ne itsekään?

Osallistavan sosiaaliturvan puolestapuhujia kuunnellessa tulee väkisin sellainen olo, että he eivät itsekään ole selvillä mitä ovat tekemässä. He sekoittavat käsitteitä ja puhuvat työllistämisestä silloin, kun tarkoittavat palkatta ja pelkkää sosiaalietuutta vastaan tehtävää työtä. Otan esimerkin päivän sanomalehti Karjalaisesta ja kommentoin väliin asiaa selkokielellä:

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon mukaan kuntien pitäisi ottaa enemmän vastuuta pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä.

– Kun kunnat kilpailuttavat julkisia hankintoja, niiden pitäisi valita palveluntuottaja, joka sitoutuu työllistämään vaikeasti työllistyviä.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että pitkäaikaistyöttömiä annettaisiin yrityksiin tekemään palkatonta työtä työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Parhaiten kilpailutuksessa menestyisi se yritys, joka suostuu ottamaan eniten ilmaista työvoimaa. Hyöty koituisi yritykselle ja kunnalle, mutta mitättömän palkan maksaisi yhteiskunta sellaisena sosiaalietuutena, jolla ihminen juuri ja juuri pysyy hengissä.

Hiilamo puhuu työllistämisestä kuntien mahdollisuutena, ei velvollisuutena.

– Tämä toisi kunnille säästöä, koska ne välttyisivät maksamasta osaansa työmarkkinatuesta ja toimeentulotuesta. Samalla toteutuisi sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Ihmiset, jotka eivät pääsisi muuten mihinkään töihin, työllistyisivät kunnassa, Hiilamo selventää.

Kunnat todellakin säästäisivät Kelan ns. sakkomaksuissa. Nykyisinhän kunta joutuu maksamaan Kelalle puolet yli 500 päivää työttömänä olleen työmarkkinatuesta ellei se ole järjestänyt kuntouttavaa työtoimintaa. Hallitus kaavailee sakkomaksun muuttamista siten, että kunta maksaisi koko työmarkkinatuen jo 300 päivän työttömyyden jälkeen.

Palkattoman työn järjestäminen vähentäisi kuntien kustannuksia tältä osin. Sen sijaan on täyttä hölynpölyä väittää, että myös toimeentulotukimenot pienenisivät. Jos työmarkkinatuella oleva jo tällä hetkellä saa toimeentulotukea, niin ei tuen tarve mihinkään katoa hänen siirtyessään tekemään työtä pelkkää työmarkkinatukea vastaan. Toimeentulotuen tarve vain kasvaa, koska sinne työpaikalle on jotenkin myös päästävä.

En ymmärrä mitä sosiaalisesti oikeudenmukaista on siinä, että minnekään muuanne työllistymätön pääsee tekemään palkatonta työtä kunnalle tai kunnan välittämänä jollekin yritykselle.

Näillä puhujilla tuntuu myös olevan sellainen käsitys, että kaikki loksahtaa jotenkin itsestään paikoilleen, kunhan vain työttömiä alkaa ilmestyä tekemään niitä töitä. Työpajat käynnistyvät jotenkin automaattisesti ja palkattomilla työntekijöillä on työkyky ja motivaatio kohdallaan tarttua välittömästi työhön kuin työhön. Työnjohtoa, opastusta, työsuojelua ja muita sellaisia pikkuseikkoja ei tarvitse ajatella ollenkaan.

Ei niitä ajatellakaan. Tärkeintä tuntuu olevan, että laiskat lurjukset saadaan pakotettua tekemään jotain vartioinnin alaisena. Siinä käy niin, että kohta metsissämme istuu työvelvollisia nuotiotulilla. Heidän pitäisi olla risusavotassa, mutta kukaan ei ennätä neuvoa heille työtehtäviä. Tai ei uskalla mennä sitä tekemään. Tarpeekseen saanut orjaporukka saataa uittaa piiskurinsa suolammessa.

 

 

Unohdettujen joukko

Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jolla turvataan ihmisarvoinen elämä tai ainakin pidetään ihminen hengissä. Tuki on tarkoitettu tilapäiseksi avuksi, mutta jatkuvasti kasvavalle joukolle siitä on muodostunut pysyvä ja ainoa toimeentulon keino. Tähän tosiasiaan on nyt havahduttu.

Samalla on unohdettu kaksi pahaa meneisyydessä tehtyä virhettä ja kun virheitä ei huomata tai myönnetä, niin ei niitä osata korjatakaan.

Tätä toimeentulotuella elävien joukkoa kasvatettiin kuuden vuoden ajan 2006 – 2012 ihan järjestelmällisesti. Tuona aikana Työttömyysturvalakiin oli kirjattu pykälä, jonka mukaan yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottava teko aiheutti ikuisen karenssin. Ikuiseksi sitä voi sanoa hyvällä syyllä, koska takaisin työmarkkinatuelle pääsemiseksi kieltäytyneelle asetettiin viiden kuukauden työssäolovelvoite. Karenssin yhteydessä kuitenkin käytännössä lopetettiin kaiken työn tai koulutuksen tarjoaminen tällaiselle henkilölle. Hänestä tuli epäihminen, työvoiman ulkopuolelle luokiteltu. Hänelle jäi vain ilmoittautumisvelvollisuus TE-toimistoon.

Tämä oli ensimmäinen paha virhe ja toinen tehtiin silloin, kun asiaa yritettiin korjata.

Kesäkuussa 2012 lakia muutettiin ja karensseja lievennettiin. Lakimuutos tuli voimaan 1.7.1012. Työstä ilman pätevää syytä eronneelle asetetaan nykyisin 90 päivän karenssi ja työstä tai työllistämistä edistävästä palvelusta kieltäytyneelle karenssin kesto on 60 päivää.

Lain siirtymäsäännöksiä taisi harva kansanedustaja lukea ja vaikka olisi lukenutkin, niin tuskin olisi ymmärtänyt.

Siirtymäsäänösten mukaan ennen 1.7.2012 asetettu karenssi jatkuu sellaisenaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteella. Näin siis siitä huolimatta, että oikeusjärjestelmäämme kuuluu olennaisena osana lievemmän lain periaate. Sen mukaan tuomitaan tekohetken lain mukaan paitsi silloin, kun uusi laki on lievempi.

Tiedän, että lievemmän lain periaate on rikosoikeudellinen termi. Se sopii kuitenkin tässä tapauksessa myös työvoimapolitiikkaan. Onhan TE-ministeriö itse verrannut työttömien moitittavaa menettelyä ihan suoraan rikoksiin, kuten voitte lukea täältä.

Nämä kymmenet tuhannet ihmiset sinnittelevät päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pelkällä toimeentulotuella. Kukaan päättäjä ei muista tai myönnä heidän olemassaoloaan tai ei ainakaan puhu ääneen. Heidät on unohdettu täydellisesti.

Ensin ihmisiä potkittiin järjestelmällisesti kuusi vuotta pois työmarkkinatuelta ja sitten heitä estettiin pääsemästä sinne takaisin.

Armahdus on luvassa 1.1.2017, jolloin heidät otetaan takaisin työmarkkinatuen piiriin. Hyvällä syyllä voi sanoa, että aika pitkä kakku yhdestä ainoasta kieltäytymisestä. Rangaistus on konkreettisesti luokkaa vettä ja leipää.

Ja kuitenkin asia olisi helppo korjata. Yksi ainoa lause lain siirtymäsäännöksiin korjaisi tilanteen ja päästäisi nämäkin ihmiset työmarkkinatuen ja aktiivisten työvoimapoliittisten toimien piiriin. Samalla hekin saisivat mahdollisuuden ansaita tukiin vaikuttamatonta lisätuloa.

Mistähän löytyisi sellainen poliittinen voima, jolla olisi tahtoa korjata asia?

Kynnysmattoja ja kusitolppia

Markus Kajo pohdiskeli aikoinaan Kettusen kirjassa, että jokaisen kunnan pitäisi palkata pari kunnanhippiä istumaan kunnanviraston portaille. Siellä kaikki kuntalaiset voisivat käydä paheksumassa heitä vaikkapa sanomalla, että menehän hippi parturiin ja töihin. Nyt tämäkin näyttää toteutuvan, kunhan Paula Risikon osallistava sosiaaliturva saadaan vauhtiin. Uusia työpaikkoja ministerin toimeksiannosta suunnitteleva Rauman sosiaaliturvajohtaja Antti Parpo on jo löytänyt paljon tekemätöntä työtä.

Näin kirjoitti Ilta-Sanomat eilen:

Tiukkenevassa taloustilanteessa kunnat ovat joutuneet luopumaan vanhanaikaisesta kotiavusta, esimerkiksi siivouksesta. Nyt olisi mahdollisuus iskeä tähänkin kohtaan. Samalla annamme työttömille mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan, sanoo Parpo.

– Myös vanhusten yksinäisyys on suuri ongelma, johon tällä voisi puuttua, hän jatkaa.

Myös yrityksissä tekemistä riittää. Parpon mukaan esimerkiksi kaupoissa tehtävä hyllytys on yksi esimerkki tällaisesta työstä. Kaikkia työttömiä ei voisi julkiselle sektorille työllistää, Parpo huomauttaa.

– Myös kaupan kassoilla voisi olla tarjolla vaikkapa pakkausapua. Löytyy paljon sellaista tekemistä, joka ei kuitenkaan korvaa yhtään työntekijää avoimilla työmarkkinoilla.

Yhtään työntekijää avoimilla markkinoilla ei siis korvattaisi, mutta silti pakkotyönä tehtäväksi suunnitellaan kotiapuna tapahtuvaa siivousta ja työtä pakkaajana kauppojen kassoilla. Myös kauppojen hyllyjen täyttämisestä Parpo on puhunut.

Mistä lähtien siivous ja kaupan hyllyjen täyttäminen ovat lakanneet olemasta palkkaa vastaan tehtävää työtä? Vakuutteluista huolimatta jokainen näkee Parpon suunnitelmista, että tarkoitus on nimenomaan saada palkatonta työvoimaa.

Jos oikeasti halutaan toteuttaa Risikon ja Parpon suunnitelmia, niin on etsittävä sellaista työtä, jota tähän asti ei ole ollut olemassakaan ja jota ei oikeastaan tarvita. Koska tarkoituksena ilmiselvästi näyttää olevan ilmaisen työvoiman hankkimisen lisäksi myös ihmisten nöyryyttämien, niin siltä sektorilta löytyy yrityksissä ja kunnissa paljon kapasiteettia.

Äkkiä tulevat mieleen vaikkapa kunnallisen kengänlankkaajan tehtävät. Lapinlahden Linnut tekivät muutama vuosi sitten sketsiohjelman, jossa työtön seisoi hississä nappuloiden numerot maalattuna naamaansa. Toinen oli työllistetty ison viraston kynnysmatoksi. Lisäksi tulee mieleen vanha juttu koirien kusitolppana seisomisesta osuuskaupan pihassa.

Oikeista töistä maksetaan palkkaa. Jos tarkoitus ei ole korvata palkallista työvoimaa palkattomalla, niin silloin jäljelle jää vain nöyryyttäviä näennäistöitä.

Oman oksan sahaajat

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon suunnittelemaa osallistavaa sosiaaliturvaa kannattavat kaikkein kovimmalla äänellä ne, jotka pitävät omaa työpaikkaansa turvattuna. Heitä on yllättävän paljon varsinkin julkisella sektorilla. Varoitusmerkeistä huolimatta kuntien ja valtion palkkalistoilla olevat pitävät itseään ja työtään täysin korvaamattomina. Eihän nyt palkatonta työtä tekevä voi mitenkään uhata ammattitaitoista palkkatyövoimaa.

Vaan mikä on totuus? Otetaanpa ihan käytännön tilannekatsaus nykyhetken kuntatasolta. Useissa kunnissa käydään parhaillaan yt-neuvotteluja lomautusten takia. Kyse on tässä vaiheessa ihan vain viikosta tai kahdesta, mutta ammattijärjestöt vastustavat asiaa kovasti. Niin pitääkin.

Näissä yt-neuvotteluissa on pyydettävä ammattijärjestöiltä lupa käyttää lomautusten aikana palkkatuettua työvoimaa. Työt on hoidettava jotenkin. Käytännössä on kuitenkin ihan samantekevää mitä ammattijärjestöt sanovat. Sitä korvaavaa työvoimaa tulee joka tapauksessa koko ajan lisää ja he tulevat lomautusten aikana tekemään palkatun työvoiman työt.

Palkkatuetun työn ja palkattomien työllistämistoimien välinen ero tunnetaan huonosti. Kaikesta puhutaan nykyisin työllistämisenä, vaikka palkkaa maksetaan vain palkkatuella palkatuille. Käsitteitä sekoitetaan ihan tahallisen tuntuisesti. Suurin osa uudesta väestä on kuntouttavassa työtoiminnassa eikä heille makseta mitään palkkaa.

Kun kunta lomauttaa, niin lomautettujen työtä ei saa korvata palkkatuetulla työvoimalla ilman ammattijärjestöjen lupaa. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat eivät kuitenkaan ole työsuhteessa eivätkä saa palkkaa, joten heidän käyttämistään korvaavana työvoimana ei estä mikään laki. Laki päin vastoin velvoittaa kuntaa järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on lisäksi oltava järkevää tekemistä.

Jokaisessa kunnassa on paljon työttömiä eri alojen ammattilaisia, joita on helppo määrätä kuntouttavaan työtoimintaan lomautusten ajaksi. Kun tämän järjestelyn edullisuus selviää kunnille ihan konkreettisesti, niin kiusaus siirtyä lomautuksista irtisanomisiin tulee olemaan suuri.

Tämä on siis tilanne jo nyt. Jos ja kun osallistava sosiaaliturva tulee voimaan, niin ammattitaitoisen ilmaistyövoiman hankkiminen on vielä helpompaa. Samaan aikaan valtiovalta pitää huolen siitä, että kuntien talous kiristyy ja yt-neuvottelut tulevat jatkumaan. Tämän tosiasian pohjalta voi jokainen vetää ihan omia johtopäätöksiä.

Ehkä siellä kunnavirastojen kahvioiden pöydissä kannattaisi vähän miettiä onko osallistava sosiaaliturva sittenkään niin hirveän hyvä asia. Kun irtisanottu kunnan työntekijä tulevaisuudessa laitetaan tekemään omaa entistä työtään palkatta, niin tunnen varmasti suurta kiusausta sanoa jotain etukäteen miettimisen kannattavuudesta.

Vanha totuus pitää paikkansa: Jos luulet olevasi korvaamaton, niin tökkää sormi täysinäiseen vesiämpäriin. Jos veteen jää kolo, niin olet korvaamaton.

Osallistava pakko, ILO ja KKO

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on suunnittelemassa ILO:n pakkotyötä koskevan yleissopimuksen vastaista toimintaa, jota hän  nimittää osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Itse asiassa jo nyt voimassaoleva lainsäädäntö on vastoin tätä sopimusta. Se kävi selkeästi ilmi äskettäisestä KKO:n veronkiertoa koskevasta linjauksesta. KKO:n mukaan hallinnollisessa järjestyksessä määrätty seuraamus on rinnastettavissa rikoksesta annettavaan rangaistukseen.

KKO:n päätös koski verotusta, mutta samalla linjattiin yleisemminkin rikostuomio ja hallinnollinen seuraamus toisiinsa verrattaviksi.

Jos työtön työnhakija nykylainsäädännön mukaan kieltäytyy yksilöidysti tarjotusta työstä, työvoimapoliittisesta toimenpiteestä tai kuntouttavasta työtoiminnasta, niin hänelle määrätään hallinnollinen seuraamus. Hän menettää työttömyysetuutensa ja joutuu toimeentulotuelle. Toimeentulotukea alennetaan kieltäytymisen takia 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Tämä laki on ollut voimassa vuodesta 2006.

KKO:n linjausta soveltaen kyseessä on rikoksesta annettavaan rangaistukseen rinnastettava seuraamus. ILO:n pakkotyötä koskevan yleissopimuksen mukaan pakkotyö on kaikenlaista työtä tai palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltain henkilöltä ja johon henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Hallinnollisessa järjestyksessä määrätty tukien alentaminen on rangaistukseen rinnastettava seuraamus. Suomessa on siis ollut yleissopimuksen vastainen tilanne jo vuodesta 2006 ja nyt sitä aiotaan laajentaa.

Mielenkiinnolla seuraan julkisuuteen päässyttä pohdiskelua tukien alentamisesta 30 %:lla niiltä, jotka kieltäytyvät osallistavasta sosiaaliturvasta. Erityisesti kiinnostaa alennuksen suhde jo olemassa oleviin alennuksiin. Mahtaako tarkoitus olla korvata nykyinen 20-40 %:n sääntö 30 %:n alennuksella voi onko tarkoitus rokottaa jo kertaalleen tai kahdesti alennetusta toimeentulotuesta vielä lisää 30 %?

Epäilen, että nykyhallituksen kaikkein köyhimpiä potkivan linjan mukaisesti tarkoitus on rokottaa kunnolla. Kieltäytyjän tukea siis alennettaneen 20 % ja sen lisäksi vielä 30 %. Kieltäytymisen uusijan tukea alennetaan 40 % ja lisäksi vielä 30%.

Jos näin tehdään, niin sitten on syytä kumota myös nykyisen Toimeentulotukilain 10 §:n 4 momentti. Siellä sanotaan näin:

Edellä [1 ja 3 momentissa] tarkoitettu alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, että alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana.

Pahoin pelkään, että syrjäytymisen peikkoa vastaan taisteltaessa kansainväliset sopimukset eivät juolahda kenenkään mieleen. Asiaan saadaan muutos vasta sitten, kun Suomi tulee taas kerran saamaan ihmisoikeustuomioistuimelta huomautuksen.

Palkatonta risusavottaa

Hallituksen ajama osallistava sosiaaliturva tuntuu saavan paljon kannatusta. Yhteistä kannattajille on, että he eivät ymmärrä työttömyydestä ja työttömistä yhtään mitään. Luultavasti he eivät koskaan ole edes tavanneet työtöntä. Heidän mielikuvissaan työtön on joko laiska sohvalla makaava vapaamatkustaja tai syrjäytynyt reppana, joka on saatava kiskottua ihmisten ilmoille. Elävä, tunteva ja ajetteleva ihminen hän ei ole.

Rauman sosiaaliturvajohtaja Antti Parpo on sosiaali- je terveysministeri Paula Risikon työrukkanen tässä osallistamisessa. Helsingin Sanomat kirjoittaa hänen kaavailuistaan näin:

”Ajatuksena on, että [työttömän tukea] rokotetaan, jos ei osallistu, ja palkitaan, jos osallistuu”, kuvaa Rauman sosiaaliturvajohtaja Antti Parpo.

Parpon ehdotuksessa työttömille tehtäisiin kotikunnassa osallistumissuunnitelma, jossa määritellään, millaiset työt hänelle sopivat. Myöhemmin työtön voisi valita sähköisestä tehtäväpankista suunnitelman mukaisia töitä. Velvoite olisi noin 1–2 tuntia päivässä, hahmottelee Parpo.

Hänen mukaansa kyse olisi käytännössä useimmiten avustavista tehtävistä: yrityksen keittiön siistimisestä, vanhustenhoidossa tai kotipalvelussa avustamisesta tai risusavotasta.

Tarkoitus on siis pakottaa ihmiset palkattomiin töihin kepillä ja porkkanalla. Keppinä on sosiaalietuuksien pienentäminen ja porkkanana niiden maksaminen täysimääräisenä. Koko ajatuksen ihan ääneen lausuttu lähtökohta on pakottaminen. Sitä ei edes kiistetä, mutta siitä puhutaan kauniisti osallistumisena yhteiskunnan toimintaan.

Vastuu sysättäisiin talousvaikeuksissa jo valmiiksi painiville kunnille. Kuntien pitäisi laatia jokaiselle työttömälle osallistumissuunnitelma, jossa kartoitettaisiin jokaisen sopivuus erilaisiin tehtäviin. Ilmeisesti kunnat myös joutuisivat ylläpitämään sähköistä tehtäväpankkia, josta työn voisi valita. Kukahan tämänkin tehtäväpankin ylläpitämisen maksaa?

Parpon mukaan työt olisivat ”avustavia tehtäviä” kuten yritysten keittiöiden siivoamista, vanhustenhoidossa tai kotipalvelussa avustamista ja risusavotassa työskentelyä. Ilmeisesti nämä eivät Parpon ja ministerin mielestä ole mitään oikeita töitä, vaan mukavaa pientä puuhastelua. Tässä samalla tuli lausuttua julki sekin, että palkatonta työvoimaa aiotaan antaa myös yrityksille.

Milloin yritysten keittiöiden siivoaminen, vanhustenhuolto, kotipalvelu ja risusavotta ovat lakanneet olemasta oikeita ja palkallisia töitä? Jostain oudosta syystä juuri tuo risusavotta pulpahtaa aina palkattoman työn suunnittelijoiden mieleen ensimmäiseksi. Tällaisia suustaan päästävät eivät taatusti ole koskaan olleet risusavotassa. Oikeastaan heidät itsensä pitäisi laittaa kokeilemaan sitä tai jotain muuta ehdottamaansa palkatonta pakkotyötä yhteiskunnan hyväksi.

Seuraavaksi varmaan esitetään katujen ja tienvarsien puhtaanapitoa. Koska kyseessä selvästi näyttää olevan rangaistuksen luonteinen työvelvollisuus, niin ehkä työttömät pitäisi vielä pukea selvästi erottuviin oransseihin haalareihin ja kahlehtia varoitukseksi muille.

Ihan selvästi tarkoitus on luoda ensin kahdet työmarkkinat, palkalliset ja palkattomat. Sitten vähennetään palkallisia töitä ja siirrytään kokonaan palkattomiin. Työnjohtajille maksetaan tietenkin palkkaa vanginvartijoiden tapaan. Näinä lomautusten ja irtisanomisten aikoina vielä toistaiseksi työssä olevat voivat miettiä tulevaisuudessa odottavaa palkatonta risusavottaa.

Ai niin, se syrjäytymisen mörkö. Sen nimen lausuminen oikeuttaa mitkä tahansa toimenpiteet. Orjuus on sinun hyväksesi, orja.

LISÄYS:

Aamulehden mukaan Raumalla Parpo on ohjeistanut tällä viikolla, että työttömiä otetaan vanhusten kotiavuksi siivoukseen. Se olisi Parpon mielestä mielekäs työtehtävä valtakunnallisestikin. Kun kunta ostaa palveluita, se voi edellyttää, että siihen sisältyy viisi prosenttia työttömän osallistavaa työtä.

Kunta siis maksaa siitä, että palveluntuottaja käyttää palkatonta työvoimaa. Kunta jopa edellyttää yritykseltä palkattoman työvoiman käyttöä. Miettikäämme tätä.

Osallistava sosiaaliturva

Eilisillan Ajankohtaisessa kakkosessa mies hoiti leppoisasti puutarhaa ja sanoi olevansa tyytyväinen. Hän oli jo neljättä vuotta samassa paikassa kuntouttavassa työtoiminnassa ja sanoi tekevänsä työtä neljä tuntia neljänä päivänä viikossa. Palkkaa hän ei tietenkään saa, vaan hänelle maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euroa kulukorvausta päivässä.

Sitten haastateltiin hymyilevää sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikkoa ja myös Susanna Huovinen pääsi ääneen. Risikko oli lieventänyt elokuun alun puheitaan ja puhui nyt vastikkeellisen sosiaaliturvan sijaan osallistavasta sosiaaliturvasta. Palkatta tehtävä työ ei siis ole enää mitään palkatonta pakkotyötä, vaan työttömälle annetaan peräti oikeus osallistua yhteiskunnan  toimintaan – tietenkin palkatta.

Kyseessä on täsmälleen sama asia kauniimmassa paketissa. Osallistavalla sosiaaliturvalla tarkoitetaan velvollisuutta palkattomaan työhön sosiaalietuuksien alentamisen uhalla.

Hallitusohjelman mukaan ”kehitetään työikäisille osallistavaa sosiaaliturvaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja työn kannustavuuden lisäämiseksi”.

Syksyllä 2013 laadittavassa toimenpideohjelmassa määritellään osallistavan sosiaaliturvan sisältö. Ohjelmassa selkeytetään lainsäädäntöä ja monipuolistetaan osallistumisen mahdollisuuksia hyödyntäen mm. sosiaalista ja muuta kuntoutusta, koulutusta sekä työvoimahallinnon keinoja.

Suunnitteilla on, että julkisten hankintojen arvosta jopa viisi prosenttia käytettäisiin työllistämiseen. Tässä kohtaa ei saa antaa puheen työllistämisestä hämätä. Työllistämisellä tarkoitetaan nykyisin lähes aina työvoimapoliittisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on sijoittaa työtön palkattomiin töihin. Tämän suunnitelman sisällöstä ei ole tarkempaa tietoa, mutta mitä ilmeisimmin se tarkoittaa ilmaista työvoimaa valtiolle, kunnille ja yhdistyksille. Pahoin pelkään, että myös hankintakilpailun voittavat yritykset tulevat saamaan osansa, kunhan tarvittavat lakimuutokset on tehty.

Risikko ja Huovinen korostivat moneen kertaan, että nyt ei ole kyse mistään tempputyöllistämisestä, vaan ihan oikeista töistä. Palkasta he eivät kuitenkaan puhuneet mitään ja koko ohjelma kertoi vain ja ainoastaan osallistavasta sosiaaliturvasta. Tästä voi jokainen täysijärkinen päätellä, että näistä ministereiden oikeista töistä ei ole pienintäkään aikomusta maksaa palkkaa. Tekisi mieli päätellä myös, että ministerit suunnittelevat Rikoslaissa rangaistavaksi määriteltyä kiskonnantapaista työsyrjintää.

Kertoi Risikko sentään osallistumisesta tulevasta palkkiosta. Osallistujille sosiaalietuus maksetaan täysimääräisenä eli sitä ei nykyisestään leikata. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että pakkotöihin – anteeksi, osallistumaan – haluttomat ja kyvyttömät saavat rangaistuksen. Heidän etuuksiaan leikataan.

Kun pakkotyöstä tehdään riemulla vastaanotettava osallistumisen oikeus, niin ei palkasta tarvitse jatkossakaan puhua. Riittää, että muistaa mainita synkällä äänellä syrjäytymisen hirmuisen peikon, joka uhkaa iloisesta osallistumisesta kieltäytyjää. Lisäksi alennettu sosiaalietuus toimii tehokkaammin kuin ruoska.

Unohdetut

Nyt on tullut selväksi, että 300 euron tukiin vaikuttamaton ansaitsemismahdollisuus tulee koskemaan ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea saavia työttömiä. Se ei tule koskemaan sitä tuntemattoman suuruista joukkoa, joka on pudotettu työmarkkinatuelta pelkän toimeentulotuen varaan.

Tätä joukkoa kasvatettiin kuuden vuoden ajan 2006 – 2012 ihan järjestelmällisesti. Tuona aikana Työttömyysturvalakiin oli kirjattu pykälä, jonka mukaan yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottava toimi aiheutti ikuisen karenssin. Ikuiseksi sitä voi sanoa hyvällä syyllä, koska takaisin työmarkkinatuelle pääsemiseksi kieltäytyneelle asetettiin viiden kuukauden työssäolovelvoite. Karenssin yhteydessä kuitenkin käytännössä lopetettiin kaiken työn tai koulutuksen tarjoaminen tällaiselle henkilölle. Hänestä tuli epäihminen, työvoiman ulkopuolelle luokiteltu. Hänelle jäi vain ilmoittautumisvelvollisuus TE-toimistoon.

Kesäkuussa 2012 lakia muutettiin ja karensseja lievennettiin. Lakimuutos tuli voimaan 1.7.1012. Työstä ilman pätevää syytä eronneelle asetetaan nykyisin 90 päivän karenssi ja työstä tai työllistämistä edistävästä palvelusta kieltäytyneelle karenssin kesto on 60 päivää.

Lain siirtymäsäännöksiä taisi harva kansanedustaja lukea ja vaikka olisi lukenutkin, niin tuskin olisi ymmärtänyt.

Siirtymäsäänösten mukaan ennen 1.7.2012 asetettu karenssi jatkuu sellaisenaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteella. Näin siis siitä huolimatta, että oikeusjärjestelmäämme kuuluu olennaisena osana lievemmän lain periaate. Sen mukaan tuomitaan tekohetken lain mukaan paitsi silloin, kun uusi laki on lievempi.

Tiedän, että lievemmän lain periaate on rikosoikeudellinen termi. Se sopii kuitenkin tässä tapauksessa myös työvoimapolitiikkaan. Onhan TE-ministeriö itse verrannut työttömien moitittavaa menettelyä ihan suoraan rikoksiin, kuten voitte lukea täältä.

Nämä kymmenet tuhannet ihmiset sinnittelevät päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pelkällä toimeentulotuella. Kukaan päättäjä ei muista tai myönnä heidän olemassaoloaan tai ei ainakaan puhu ääneen. Heidät on unohdettu täydellisesti.

Armahdus on luvassa 1.1.2017, jolloin heidät otetaan takaisin työmarkkinatuen piiriin. Hyvällä syyllä voi sanoa, että aika pitkä kakku yhdestä ainoasta kieltäytymisestä. Rangaistus on konkreettisesti luokkaa vettä ja leipää.

Ja kuitenkin asia olisi helppo korjata. Yksi ainoa lause lain siirtymäsäännöksiin korjaisi tilanteen ja päästäisi nämäkin ihmiset työmarkkinatuen ja aktiivisten työvoimapoliittisten toimien piiriin. Samalla hekin saisivat mahdollisuuden ansaita tukiin vaikuttamatonta lisätuloa.

Mistähän löytyisi sellainen poliittinen voima, jolla olisi tahtoa korjata asia?

Väärin aktivoiduttu

Työnhakijalla, joka palkatta työskentelee yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.

Tämän Työttömyysturvalain 2 luvun 4 §:n 2 momentin sai karvaasti kokea kukkarossaan se parkanolainen työtön, joka auttoi ystäväänsä tämän kierrätyskeskuksen avajaisissa keittämällä kahvia. TE-toimisto katsoi hänen tehneen työtä, jota yleisesti tehdään työsuhteessa palkkatyönä ja katkaisi hänen työttömyysetuutensa.

Työtön ei siis saa tehdä palkatta missään mitään sellaista, mistä normaalielämässä maksetaan palkkaa. Työttömän työpanoksella ei saa korvata palkkatyötä. Näinkö se menee?

Ei mene. Jos tätä lainkohtaa tulkittaisiin aina ja kaikkialla yhtä kirjaimellisesti, niin silloin jokaisen työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa olevan palkatonta työtä tekevän työttömyysetuus pitäisi katkaista.  He kaikki tekevät sellaista työtä, joka muuten jouduttaisiin teettämään palkkatyönä. Näin on pakko olla ainakin silloin, jos nämä palkattomat työt ovat tarkoituksensa mukaisesti järkeviä ja tarpeellisia tehtäviä. Jos ne ovat peukaloiden pyörittelyä työpajassa, niin silloin se työpanos ei vaaranna kenekään palkkatyötä.

Tässä tapauksessa siis työtön aktivoitui väärällä tavalla ja meni itse tekemään jotain järkevää. Hänen olisi pitänyt odotella, että TE-toimisto olisi määrännyt hänen jonnekin keittämään sitä kahvia. Tai sitten kierrätyskeskuksen perustaneen ystävän olisi pitänyt pyytää hänet työkokeiluun sillä riskillä, että TE-toimisto olisi voinut ihan keljuillessaan lähettää paikalle jonkun muun.

Jos ystävä olisi perustanut toimintaansa varten yhdistyksen tai säätiön, niin hän olisi saanut ilmaisen työntekijän kuntouttavan työtoiminnan kautta.

Kun touhu tehdään oikein, niin jopa liiketoimintaa voidaan pyörittää palkattomalla työvoimalla. Enontekiön kunta suunnittelee konkurssikypsän Hetan Hiihtomaan toimintaa toteutettavaksi kokonaan työpajatoimintana. Työn siis tekevät palkattomat työelämävalmennettavat, työkokeilijat ja kuntouttavassa työtoiminnassa olevat.  Pellon Ritavalkea toimii esimerkkinä ja siellä laskettelukeskuksen hoitamisessa ovat mukana työelämään valmennettavat nuoret.

Tästä luulisi älähtävän jo elinkeinoelämänkin. Palkattomat työntekijät ovat merkittävä kilpailuetu ja hiihtokeskus jos mikä on sellainen yritys, jossa palkattomalla työllä korvataan sellaista työtä, joka normaalisti tehdään työsuhteessa.

Mahtaakohan paikallinen TE-toimisto katkaista näiden työntekijöiden työttömyysetuuden? Ei katkaise. Se kiittelee yritystä, kuntaa ja ennen kaikkea itseään hienosti hoidetusta työllistämisestä.

Nyt on aktoivoitu oikein eikä olla menty aktivoitumaan omin päin.