Osallistava sosiaaliturva

Eilisillan Ajankohtaisessa kakkosessa mies hoiti leppoisasti puutarhaa ja sanoi olevansa tyytyväinen. Hän oli jo neljättä vuotta samassa paikassa kuntouttavassa työtoiminnassa ja sanoi tekevänsä työtä neljä tuntia neljänä päivänä viikossa. Palkkaa hän ei tietenkään saa, vaan hänelle maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euroa kulukorvausta päivässä.

Sitten haastateltiin hymyilevää sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikkoa ja myös Susanna Huovinen pääsi ääneen. Risikko oli lieventänyt elokuun alun puheitaan ja puhui nyt vastikkeellisen sosiaaliturvan sijaan osallistavasta sosiaaliturvasta. Palkatta tehtävä työ ei siis ole enää mitään palkatonta pakkotyötä, vaan työttömälle annetaan peräti oikeus osallistua yhteiskunnan  toimintaan – tietenkin palkatta.

Kyseessä on täsmälleen sama asia kauniimmassa paketissa. Osallistavalla sosiaaliturvalla tarkoitetaan velvollisuutta palkattomaan työhön sosiaalietuuksien alentamisen uhalla.

Hallitusohjelman mukaan ”kehitetään työikäisille osallistavaa sosiaaliturvaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja työn kannustavuuden lisäämiseksi”.

Syksyllä 2013 laadittavassa toimenpideohjelmassa määritellään osallistavan sosiaaliturvan sisältö. Ohjelmassa selkeytetään lainsäädäntöä ja monipuolistetaan osallistumisen mahdollisuuksia hyödyntäen mm. sosiaalista ja muuta kuntoutusta, koulutusta sekä työvoimahallinnon keinoja.

Suunnitteilla on, että julkisten hankintojen arvosta jopa viisi prosenttia käytettäisiin työllistämiseen. Tässä kohtaa ei saa antaa puheen työllistämisestä hämätä. Työllistämisellä tarkoitetaan nykyisin lähes aina työvoimapoliittisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on sijoittaa työtön palkattomiin töihin. Tämän suunnitelman sisällöstä ei ole tarkempaa tietoa, mutta mitä ilmeisimmin se tarkoittaa ilmaista työvoimaa valtiolle, kunnille ja yhdistyksille. Pahoin pelkään, että myös hankintakilpailun voittavat yritykset tulevat saamaan osansa, kunhan tarvittavat lakimuutokset on tehty.

Risikko ja Huovinen korostivat moneen kertaan, että nyt ei ole kyse mistään tempputyöllistämisestä, vaan ihan oikeista töistä. Palkasta he eivät kuitenkaan puhuneet mitään ja koko ohjelma kertoi vain ja ainoastaan osallistavasta sosiaaliturvasta. Tästä voi jokainen täysijärkinen päätellä, että näistä ministereiden oikeista töistä ei ole pienintäkään aikomusta maksaa palkkaa. Tekisi mieli päätellä myös, että ministerit suunnittelevat Rikoslaissa rangaistavaksi määriteltyä kiskonnantapaista työsyrjintää.

Kertoi Risikko sentään osallistumisesta tulevasta palkkiosta. Osallistujille sosiaalietuus maksetaan täysimääräisenä eli sitä ei nykyisestään leikata. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että pakkotöihin – anteeksi, osallistumaan – haluttomat ja kyvyttömät saavat rangaistuksen. Heidän etuuksiaan leikataan.

Kun pakkotyöstä tehdään riemulla vastaanotettava osallistumisen oikeus, niin ei palkasta tarvitse jatkossakaan puhua. Riittää, että muistaa mainita synkällä äänellä syrjäytymisen hirmuisen peikon, joka uhkaa iloisesta osallistumisesta kieltäytyjää. Lisäksi alennettu sosiaalietuus toimii tehokkaammin kuin ruoska.

Sasi ja nuoret laiskurit

Työttömät nuoret muuttavat kotoaan ja elävät sitten toimeentulotuella viitsimättä mennä töihin. Toimeentulotuki tarjoaa niin hyvän elintason, että nuoret mieluummin laiskottelevat ja antavat muiden elättää itsensä. Siksi alle 25-vuotiailta on otettava toimeentulotuki pois ja heidän työmarkkinatukensakin on annettava kunnille tai suoraan muille työnantajille nuorisotakuun nimissä. Näin myös huonosti palkattu työ rupeaa laiskureille maistumaan. Tässä olikin kiteytettynä kansanedustaja Kimmo Sasin kirjallinen kysymys hallitukselle.

Tämä kysymys osoittaa, että Sasi ei elä tässä todellisuudessa tai ei ainakaan osaa laskea. Lisäksi hän ei tunne perustuslakia, koska olisi noinkin kevyesti valmis asettamaan ihmiset iän ja sosiaalisen statuksen perusteella eriarvoisiksi lain edessä.

Sasi tuntuu sekoittavan toimeentulotuen ja työmarkkinatuen. Ei niitä molempia täysimääräisenä yhtä aikaa saa. Jos henkilö saa työmarkkinatukea, niin hän ei yleensä saa ollenkaan toimeentulotukea tai saa sitä tarkan laskelman perusteella hyvin vähän. Jos hän on menettänyt työmarkkinatuen, niin vasta sitten saa täysimääräistä toimeentulotukea.

Jos Sasin vaatimuksen mukaisesti työmarkkinatuki annettaisiin työnantajille työllistämistä varten, niin paljonko saataisiin ostettua työehtosopimusten mukaista työaikaa? Työmarkkinatuki on 34,46 euroa arkipäivältä, joten eipä sillä minkään alan työtä kovin monta tuntia saataisi.

Yksin asuvan toimeentulotuki on 477 euroa kuukaudessa. Paljonkohan Sasi arvelee sillä summalla saatavan työehtosopimusten mukaisesti palkattua työtä?

Miksi minä puhun työehtosopimusten palkan mukaisesta työstä? No ihan siksi, että alle työehtosopimusten ei työtä saa teettää. Siinä nimittäin tulee hyvin äkkiä vastaan rikoslain 47 luvun 3 a §, joka sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Sasi on heppoisin eväin liikkeellä vakavassa asiassa. Tarkoituksena lienee pakottaa työttömät tekemään työtä ihan millä tahansa työnantajan määräämällä palkalla ankarien sanktioiden uhalla. Kun toimeentulotuki poistetaan, niin kurjakin palkka kelpaa. Kätevintä on tietysti laittaa kaikki työttömät palkattomiin töihin pelkällä työmarkkinatuella. Kokonaan toinen asia on sitten se, millä Sasi  mahtaa kuvitella näiden ihmisten sitten elävän.

Ehkä pelkällä työn ilolla. Sehän se tuntuu nykyisin olevan tärkeintä eikä palkasta enää sovi edes puhua.

Mielien muokkausta

Työttömät ja erityisesti työttömät nuoret ovat laiskoja vötkäleitä, jotka eivät viitsi osallistua yhteiskunnallisiin velvoitteisiinsa. Toimeentulotuki tarjoaa niin hyvän elintason, että he mieluummin laiskottelevat ja antavat muiden elättää itsensä. Siksi nuorilta on otettava toimeentulotuki pois ja heidän työmarkkinatukensakin on annettava kunnille tai suoraan muille työnantajille. Näin saadaan kaikki kynnelle kykenevät töihin.

Tässä olikin kiteytettynä Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamon kolumni Kuntalehdessä.

Tämä tarinointi osoittaa, että Hiilamo ei elä tässä todellisuudessa tai ei ainakaan osaa laskea. Lisäksi hän ei tunne perustuslakia, koska olisi noinkin kevyesti valmis asettamaan ihmiset iän ja sosiaalisen statuksen perusteella eriarvoisiksi lain edessä.

Hiilamo puhuu samaan aikaan sekä toimeentulotuesta että työmarkkinatuesta. Ei niitä molempia täysimääräisenä yhtä aikaa saa. Jos henkilö saa työmarkkinatukea, niin hän ei yleensä saa ollenkaan toimeentulotukea tai saa sitä tarkan laskelman perusteella hyvin vähän. Jos hän on menettänyt työmarkkinatuen, niin vasta sitten saa täysimääräistä toimeentulotukea.

Jos Hiilamon ehdotuksen mukaisesti työmarkkinatuki annettaisiin työnantajille työllistämistä varten, niin paljonko saataisiin ostettua työehtosopimusten mukaista työaikaa? Työmarkkinatuki on 34,46 euroa arkipäivältä, joten eipä sillä minkään alan työtä kovin monta tuntia saataisi.

Yksin asuvan toimeentulotuki on 477 euroa kuukaudessa. Paljonkohan Hiilamo luulee sillä summalla saatavan työehtosopimusten mukaisesti palkattua työtä?

Miksi minä puhun työehtosopimusten palkan mukaisesta työstä? No ihan siksi, että alle työehtosopimusten ei työtä saa teettää. Siinä nimittäin tulee hyvin äkkiä vastaan rikoslain 47 luvun 3 a §, joka sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Pidän Hiilamon ulostuloa osoituksena yhä lisääntyvästä mielien muokauksesta. Tarkoituksena lienee pakottaa työttömät tekemään työtä ihan millä tahansa työnantajan määräämällä palkalla ankarien sanktioiden uhalla. Kätevintä on tietysti laittaa kaikki työttömät kuntouttavaan työtoimintaan, jolloin palkkaa ei makseta ollenkaan.

Lueskelin illalla useampaakin tähän Kuntalehden juttuun littyvää keskusteluketjua facebookissa. Erityisen silmiinpistävää oli monen turvatussa työssä olevan suorastaan vahingoniloinen riemuitseminen. Nyt on oikea meininki, kun ne laiskurit saadaan pakotettua työhön. Nämä ilahtujat eivät tienneet perusasioista yhtään enempää kuin Hiilamokaan.

Erityisesti juuri työssä olevien pitäisi olla huolissaan näistä ajatuksista. Eräänä päivänä heidät korvataan halvalla tai peräti ilmaisella työvoimalla ja sinä päivänä on parku oleva suuri.

Kuntoutusta vai kukkaron paikkausta?

Syksyn vaalituloksen selvittyä lupasin, että en enää arvostele Juuan kunnan päätöksiä jälkikäteen, vaan kerron mielipiteeni etukäteen. Tässä lupauksessani aion pysyä, joten kerron nyt mielipiteeni tällä viikolla sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja myöhemmin kunnanhallituksessa esille tulevaan asiaan. Olen kunnanhallituksen edustaja sote-lautakunnassa, joten aion sanoa tämän saman ääneen sielläkin.

Kuntaan esitetään perustettavaksi työpajatoimintaa kuntouttavaa työtoimintaa ja nuorisotakuun toteuttamista varten. Asian esittely alkaa siteerauksella STM:n kirjeeseen, jossa kerrotaan täysivaltaisen osallistumisen yhteiskuntaan merkitsevän myös osallisuutta työelämään. Koko listatekstin voitte halutessanne lukea täältä kohdasta  sos. ja terv. ltk 28.2.2013 asia 24. Työpajatoiminnan käynnistämisen periaattet.

Nyt kerron asiaan toisenlaisen näkökulman, joka ei liene lukijoilleni mitenkään uusi. Joillekin päättäjille se saattaa sitä olla, varsinkin jos he eivät ole erityisen perehtyneitä tähän asiaan.

Kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan se on työvoimapolitiikkaa. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska siinä ei ole mitään muuta kuntouttavaa kuin lain nimi. Lain pitäisi olla nimeltään Laki ilmaistyövelvollisuudesta, koska kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat tekevät työtä ilman palkkaa. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä työpanoksestaan. Jos joku on menettänyt työmarkkinatuen, niin hän joutuu tekemään työtä toimeentulotuella.

Kuntouttavaan työtoimintaan on pakko osallistua ja siihen määrätään pelkästään työttömyyden perusteella. Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa ja joutuu hakemaan toimeentulotukea. Sitä alennetaan automaattisesti 20 % kieltäytymisen takia. Vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi, vaan aktivointisuunnitelman yhteydessä hänet on ohjattava sosiaali- tai terveyspalvelujen piiriin. Vasta kuntouduttuaan työkykyiseksi hän kelpaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Väitetään, että lainsäädäntö vaatii kuntaa järjestämään kuntouttavaa työtomintaa. Tämä on totta, mutta sanktiona on ainoastaan osallistuminen Kelan maksamaan työmarkkinatukeen. Mitään muuta rangaistusta laiminlyönnistä ei ole. Ei ole olemassa mitään erillistä sakkomaksua, vaikka siitäkin kuulee joskus puhuttavan.

Esityslistalla on ihan oikein kerrottu toiminnan kuntataloutta hyödyttävästä vaikutuksesta. Vuodesta 2010 lähtien kuntouttavassa työtominnassa on ollut kuukausittain 40-45 henkilöä ja kunta on säästänyt heidän Kelan maksuosuudestaan 163 000-168 000 euroa/vuosi. Kuntahan joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuesta Kelalle, jos kuntouttavaa työtoimintaa ei järjestetä. Juuri tämä on se ”sakkomaksu”. Kun toimintaa järjestetään, niin kuntaosuutta ei tarvitse maksaa. Lisäksi kunta saa valtiolta 10,09 euroa kuntoutettavaa kohti päivässä.

Kunnan siis kannattaa puhtaasti kuntatalouden kannalta järjestää toimintaa. Minä en kuitenkaan halua paikata kunnan kukkaroa työttömien selkänahalla. Jos jokin työ on tekemisen arvoista, niin se voidaan järjestää vaikka palkkatuettuna työnä. Sille työtä tekevälle on ihan sama kuka hänen palkkansa maksaa, kunhan vain oikea palkka oikeasta työstä tulee ajallaan. Itse en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että linnunpönttöjen rakentelu työpajassa on yhteiskunnan kannalta niin välttämätöntä, että sitä pitäisi tehdä ilmaiseksi.

Kuntouttavaan työtoimintaan on siis osallistunut 40-45 henkilöä kuukaudessa. Minä haluaisin tietää sen, kuinka moni heistä on sen jälkeen saanut pysyvän työpaikan. Kuinka moni vaikkapa tiilitaloja moukarilla purkamassa ollut kuntoutettava on päässyt palkkatöhin? Jos tämä toiminta olisi niin hyödyllistä kuin annetaan ymmärtää, niin tällaiset tiedot pitäisi ilman muuta kertoa. Vai onko käynyt niin, että kukaan ei ole työllistynyt? En ihmettelisi sitäkään, koska vastottain ilmestyneen Tarja Filatovin valityömarkkinaraportin mukaan vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille markkinoille kuntoutusjakson jälkeen.

Esityslistan mukaan työpajatoimintaa on hahmoteltu siten, että työpaja olisi eräänlainen kotipesä. Sieltä työttömyydestä kuntotujat pyrittäisiin aktiivisesti sijoittamaan työkokeiluihin yrityksiin. He siis siirtyisivät työpajassa tehdysta ilmaisesta työstä tekemään ilmaista työtä yrityksissä. Yrittäjät tuskin innostuvat ajatuksesta, koska ilmainen työ ei tunnetusti motivoi ketään antamaan parasta panostaan.

Voisin tietysti kertoa vielä vaikkapa YK:n ihmisoikeusien julistuksesta, EU:n ihmisoikeussopimuksesta, Suomen perustuslaista ja Suomen rikoslaista, mutta sen olen jo muutama päivä sittten tehnyt. Annan kuitenkin lautakunnan ja kunnahallituksen jäsenille mietittäväksi ihan käytännön juridisen asian:

Yrittäkääpä palkata joku itsellenne töihin viidensadan euron kuukausipalkalla. Se on suunnilleen se summa, jonka kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saa työstään kuukaudessa. Olette oikeudessa ennen kuin ehditte sanoa ”täysivaltainen osallistuminen yhteiskuntaan merkitsee osallisuutta työelämään” ja saatte tuntuvan rangaistuksen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Lain koura

Kuhmolainen 62-vuotias rikollinen on saanut ansaitsemansa rangaistuksen. Hän lähti ulkomaille loppuvuodesta 2011 ja tuli takaisin alkuvuodesta 2012 muistamatta ilmoittaa matkastaan työvoimaviranomaisille. Se ei ollut varsinainen rikos, mutta se oli, että hän ilmoitti olleensa kyseisen ajan työttömänä työnhakijana ja nosti perusteetonta ansiopäivärahaa 1 664 euroa. Hänet tuomittiin petoksesta  3 000 euron sakkoihin ja perusteettomasti maksettu summa on jo aiemmin peritty takaisin hallinnollista tietä. Asiasta kertoi melkoisen näyttävästi Kainuun Sanomat.

Eipä siinä mitään. Rikos on tapahtunut ja syyllinen on saanut rangaistuksensa. Tietenkin voisi kysyä, että mahtaako työmarkkinoilla olla hyvinkin runsaasti kysyntää 62-vuotiaille vuodenvaihteen välipäivinä, mutta olkoon. Kun mies ei ollut työmarkkinoiden käytettävissä odottelemassa puhelimen mahdollista soimista, niin ei ollut.

Olen tässä kuitenkin jo useamman vuoden odotellut, että jokin lehti kiinnostuisi jatkuvasti silmiemme alla tapahtuvasta samaan aihepiiriin liittyvästä rikollisuudesta.

Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskauppaan syyllistyy mm. se, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa värvää taikka luovuttaa toisen pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Rangaistus on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.

Lain 47 luvun 3a §:n mukaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään syyllistyy se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Työtön työmarkkinatuella oleva työnhakija on taloudellisesti riippuvainen tuestaan ja ilman sitä turvattomassa tilassa. TE-toimisto luovuttaa hänet työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan työskentelemään ilman palkkaa. Palkaton työ on pakkotyötä ja loukkaa ihmisarvoa. Lain mukaan kaikki maan TE-toimistot pitäisi siis asettaa syytteeseen ihmiskaupasta.

Ilmaisen työntekijän vastaanottaja asettaa tämän huomattavan epäedulliseen asemaan, koska ei maksa hänelle palkkaa, vaikka maksaa samaa työtä tekevälle palkatulle työntekijälle TES:n mukaisesti. Ilmaista työtä tekevä on taloudellisessa ahdingossa, koska kieltytymällä ilmaistyöstä hän menettää työttömyysetuutensa. Lain mukaan jokainen ilmaisen työntekijän vastaanottaja pitäisi asettaa syytteeseen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska TE-viranomaisten toiminta on hyväksyttyä ja kovasti kiiteltyä työvoimapolitiikkaa. Ilmaistyön teettäjä puolestaan on vastuuntuntoinen työllistäjä. Ketään ei häiritse sekään, että tominta loukkaa Suomen rikoslain lisäksi YK:n ihmisoikeussopimusta, EU:n perusoikeuskirjaa ja Suomen perustuslakia.

Mutta nukkukaamme yömme rauhassa. Lain koura tavoittaa ainakin nämä petolliset työnhakijat.

Innovatiivista ihmiskauppaa

Suurin osa maamme pitkäaikaistyöttömistä lienee jo saanut työnhakukursseilla opastusta siihen, miten haastatteluun mentäessä kammataan tukka ja miten haastattelijalle sanotaan käsipäivää. TE-toimistot ovat vuosien varrella syytäneet näennäiskoulutusta järjestäville firmoille reppukaupalla rahaa ja siivonneet samalla työttömyystilastoja.

Työttöminä on yhä enemmän korkeammin koulutettuja, joten kekseliäät koulutusfirmat ovat löytäneet uuden markkinaraon. Ne myyvät työttömistä koostuvaa ihmismateriaalia yrityksille ja lisäksi rahastavat TE-viranomaisia koulutuksesta, jota eivät enää järjestä.

Tämän koulutuksen nmimi on FEC-koulutus (Further Educated with Companies) ja sitä markkinoidaan loistavana väylänä saattaa työttömät työnhakijat ja työnantajat yhteen. Jos haluatte lukea imelää ylisanaista vuodatusta, niin googlettakaa sanalla FEC-koulutus.

Bisnes pyörii näin: Ensin koulutusfirma myy räätälöimäänsä FEC-koulutusta TE-viranomaisille noin 2 500 euron hintaan/työtön koulutettava. Sen jälkeen firma kauppaa koulutettaviaan työnantajille alansa ammattilaisina puolen vuoden ajaksi. Hinta on edullinen, noin 6 000 euroa koko ajalta, joten yritysten kannattaa tarttua tarjoukseen. Tämä raha maksetaan koulutusyrittäjälle. Työnantaja ei sitoudu palkkaamaan tätä harjoittelijaa koulutuksen päätyttyä ja harjoittelijalla voi teettää käytännössä mitä tahansa. Koulutuksen päätyttyä koulutusfirma tarjoaa uuttaa ammattilaista jatkamaan työtä.

Koulutusfirma siis ansaitsee sellaiset 8 500 euroa/ koulutettava työtön ja sen ainoa panos on parin viikon teoriakoulutus ennen harjoittelun alkamista. Työnantaja saa koulutetun ammattilaisen tuhannen euron kuukausikustannuksella pompoteltavakseen. Se työtön joutuu tekemään työnantajan määrämät työt ja saa työmarkkinatuen sekä yhdeksän euron kulukorvuksen työpäivää kohti.

Kaikki tämä tapahtuu TE-toimistojen innokkaalla avulla ja viime kädessä pakkoon perustuen. Jos koulutus ei kelpaa, niin työnhakija menettää työmarkkinatuen. Ja kelpaahan se koulutus, koska työttömät höynäytetään ihan oikeasti luulemaan, että työnantaja olisi kiinnostunut palkkaamaan heidät koulutuksen jälkeen töihin. Ei ole, koska oikealle työntekijälle pitäisi maksaa oikeaa palkkaa. Lisäksi se koulutusyrittäjä on työntajan yhteistyökumppani ja kenties muutenkin kaveri. Hän järjestää kyllä lisää halpatyövoimaa.

Koulutusyrittäjä pitäisi tuomita rangaistukseen ihmiskaupasta ja työnantaja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. TE-viranomaiset pitäisi tuomita avunannosta molempin rikoksiin. Valitettavasti tämä ihmiskauppa on kuitenkin työvoimapoliittisen lainsäädännön suojelemaa.

Ihmiskauppaa ja työsyrjintää

Vähäkyröläisen puualan yrityksen työnjohtaja värväsi kirgisialaisia maanmiehiään Suomeen orjatyöhön. Hän kuittasi työntekijöden palkat itselleen ja antoi ne ansainneille vain pieniä summia käteen. Tehtaan johto ei tiennyt asiasta mitään, vaikka osa työntekijöistä majoitettiin yrityksen sosiaalisiin tiloihin. Nyt työnjohtajaa syytetään ihmiskaupasta ja yrityksen johtoa kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Syyte on paikallaan ja oikeus tutkikoon asian. Samaan aikaan meillä on kuitenkin reilusti yli 100 000 ihmistä koko ajan tilanteessa, joka täyttää ihmiskaupan tai ainakin kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön.

Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskauppaan syyllistyy mm. se, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa värvää taikka luovuttaa toisen pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Rangaistus on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.

Lain 47 luvun 3a §:n mukaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään syyllistyy se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Työtön työmarkkinatuella oleva työnhakija on taloudellisesti riippuvainen tuestaan ja ilman sitä turvattomassa tilassa. TE-toimisto luovuttaa hänet työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan työskentelemään ilman palkkaa. Palkaton työ on pakkotyötä ja loukkaa ihmisarvoa. Lain mukaan kaikki maan TE-toimistot pitäisi siis asettaa syytteeseen ihmiskaupasta.

Ilmaisen työntekijän vastaanottaja asettaa tämän huomattavan epäedulliseen asemaan, koska ei maksa hänelle palkkaa, vaikka maksaa samaa työtä tekevälle palkatulle työntekijälle TES:n mukaisesti. Ilmaista työtä tekevä on taloudellisessa ahdingossa, koska kieltytymällä ilmaistyöstä hän menettää työttömyysetuutensa. Lain mukaan jokainen ilmaisen työntekijän vastaanottaja pitäisi asettaa syytteeseen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska TE-viranomaisten toiminta on hyväksyttyä ja kovasti kiiteltyä työvoimapolitiikkaa. Ilmaistyön teettäjä puolestaan on vastuuntuntoinen työllistäjä.

Sama toiminta on joissain tapauksissa hirmuinen rikos ja joissin taas yhteiskunnalle otollinen teko.

Rutina jatkuu

– Täällä rutistaan siitä, että työttömät harjoittelevat pienellä korvauksella. Jos otetaan esimerkiksi syrjäytymisuhan (kotonaan päivät viettävä) alla oleva nuori, niin eikö se ole koko yhteiskunnan kannalta parempi, että hän työttömyysetuudellaan todella lähtee kotoaan ja on sosiaalisessa kanssakäymisessä muidenkin kuin virkamiesten kanssa?

Näin rivakasti tuli asian oikeaa laitaa selittämään facebook-profiiliini joku eilisen juttuni lukenut ennestään tuntematon nuorenpuoleinen mies. Kuvasta päätellen hän on kokoomuksen kannattaja. Tällaiset ovet paukkuen sisään ryntääjät eivät ole erityisesti suosiossani, mutta selitetään nyt vielä kerran kalseaa asennettani ilmaistyötä kohtaan.

Ilmaiseksi tehtävä työ on ilmaiseksi tehtävä työtä vaikka sitä miten puolustelisi. Yhteiskunta siitä saattaa hyötyä jossain mielessä ja yrittäjä hyötyy varmasti, mutta se ilmaista työtä tekevä ei hyödy. Hän tekee rinnakkain samaa työtä palkatun henkilön kanssa ja saa ainoastaan katkeran oppitunnin hyväksikäytettynä olemisesta. Työnteko ei ole mitään sosiaalista seurustelua, vaan se on sellaista toimintaa, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Ihan kaikkeen ilmaistyöhön pitäisi soveltaa Rikoslain 47 luvun 3a §:ä:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Vähän väliä saamme lukea lehdistä yrittäjistä, jotka on tuomittu tämän lainkohdan mukaan. He ovat yksiselitteisesti typeryksiä ja ansaitsevat rangaistuksensa. Jos joku palkkaa työntekijän työmarkkinatuen suuruisella palkalla, niin yksikään tuomioistuin ei epäröi langettaa rangaistusta.

Työvoimalainsäädännössä ilmaistyö on tehty lailliseksi ja jopa suositeltavaksi. Näin ei pitäisi olla, vaan jokainen työttömiä hyväkseen käyttävä työnantaja pitäisi haastaa oikeuteen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. TE-toimistojen avulias henkilökunta pitäisi haastaa avunannosta rikokseen.

Ja jokainen ilmaistyön puolustelija pitäisi laittaa tekemään nykyistä työtään vähäksi aikaa työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla. Jos järki ei kasva päähän, niin siten hänet on laitettava tekemään samaa työtä kuntouttavana työtoimintana toimeentulotukea vastaan.

Joka kymmenes

Päivän lehtien mukaan ainakin joka kymmenes työelämässä mukana oleva tekee palkatonta työtä työvoimapoliittisen toimenpiteen tai muun harjoittelun nimellä. Tämä on luonut tosiasiallisesti kahdet työmarkkinat, jossa toisille maksetaan samasta työstä palkkaa ja toisille ei. Jotkut yritykset jopa nojaavat koko toimintansa ilmaisiin työntekijöihin.

On hyvä, että tämä on viimeinkin ymmärretty uutisoinnin arvoiseksi asiaksi. Työmarkkinoiden vääristymisen lisäksi toiminta on lainvastaista, koska työvoimapoliittisen työharjoittelun pitäisi aina johtaa vakituiseen palkkatyöhön. Tästä ei ole pahemmin koskaan piitattu.

Olen ennenkin sanonut, että mielestäni tässä täyttyy myös rikoksen tunnusmerkistö. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo asiasta näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Palkaton työharjoittelu asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan taloudellisen pakon ja muun ahdingon takia. Jos työelämävalmennuksen nimissä ilmaiseen työharjoitteluun käsketty kieltäytyy, niin hän menettää työttömyysetuutensa. Samalla hänen toimeentulotuksensa pienenee 20 %. Jos tämä ei ole taloudellisen ahdingon hyväksikäyttöä, niin mikähän sellaista mahtaisi olla?

Rikolliseen menettelyyn syyllistyvät työnantajan lisäksi työvoimaviranomaiset, joita voitaisiin syyttää yllytyksestä tai avunannosta rikokseen. Samoin syytteeseen voitaisiin asettaa kunnan viranomaiset, jotka järjestävät kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai rekisteröidylle yhdistykselle ilmaisia työntekijöitä kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä.

Kukaan ei tietääkseni koskaan ole rikosilmoitusta tehnyt, eikä se kannatakaan muuten kuin ehkä julkisuusmielessä. Ilmaistyö on muualla lainsäädännössä määrättyä toimintaa, joten ristiriita rikoslain ja muun lainsäädännön välillä on ilmeinen. Jos jollain olisi sisua ja halua, niin saataisiin ihan virallinen päätös siitä, että orjatyö on laillista.

Kun ravintola palkkaa työntekijän 500 euron kuukausipalkalla, ei yksikään tuomioistuin epäröi määrätä rangaistusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Jos sama yrittäjä ymmärtäisi ottaa ilmaisia työharjoittelijoita TE-toimiston suosiollisella avustuksella, häntä kehuttaisiin suureksi hyväntekijäksi.