Varmaa voittoa

Suomessa kehitetyn heittopeli mölkyn suosio on lähtenyt Ranskassa räjähtävään kasvuun, kertoi Helsingin Sanomat jutussaan lauantaina. Kun vielä vuonna 2010 Ranskassa myytiin noin viisituhatta mölkkyä, niin tämän vuoden myyntiennuste on 120 000 peliä.

Kaikki aidot mölkyt tehdään Päijät-Hämeen koulutuskonserniin kuuluvan Tuoterenkaan pajoissa, joissa puukeiloja sorvaavat muun muassa pitkäaikaistyöttömät ja syrjäytymisvaarassa olevat. Tämä lause kertoo kaiken oleellisen näiden ns. työntekijöiden asemasta.

He eivät ole työsuhteessa, eivät saa palkkaa eikä heille kerry eläkettä. Heistä ei edes pitäisi puhua työntekijöinä, koska he ovat virallisesti palvelua saavia asiakkaita. Työpanoksestaan he saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä ylläpitokorvausta.

Tuoterenkaan mukaan koko ajan tarvitaan lisää väkeä. Jos väkeä palkataan työsuhteeseen, niin asia on kunnossa. Koska toiminta kuitenkin näyttää perustuvan kuntouttavaan työtoimintaan, niin lisäväen rekrytointi tapahtuu TE-toimiston kautta. Tuoterengas ilmoittaa TE-toimistoon tarvitsevansa enemmän kuntoutettavia ja TE-toimisto laatii tarpeen mukaan aktivointisuunnitelmia. Näihin suunnitelmiin otetaan ensisijaiseksi vaihtoehdoksi kuntouttava työtoiminta ja työnhakija ohjataan Tuoterenkaalle sorvin ääreen. Tilastot kaunistuvat ja kaikki paitsi varsinaisen työn tekijät ovat tyytyväisiä.

Mölkky on Tuoterenkaan oma, 1980-luvun lopulla tekemä keksintö, jolle on myönnetty tavaramerkki vuonna 1998. Tuoterenkaan johtajan mukaan tuotemerkkiä joudutaan maailmalla puolustamaan jatkuvasti halpatuottajia vastaan.

Tämä on jo lähinnä huvittavaa, koska tämän halvemmalla ei enää missään voi tuottaa mölkkyjä eikä mitään muutakaan. Itse asiassa tällä konseptilla ei edes tarvitse tuottaa mitään, koska jokainen kuntoutettava tuottaa toiminnan järjestäjälle 10,09 euroa päivässä. Sen verran valtio maksaa kuntouttamistukea kunnalle, joka poikkeuksetta ohjaa tuen toiminnan järjestäjälle.

Tuoterengas saa siis varmaa voittoa jo pelkästään itse toiminnasta. Kaikki myynnistä saatava liikevoitto on ylimääräistä tuloa, jota ainakaan tuotantokustannukset eivät rasita. Ja sitten johtaja kehtaa vielä paheksua maailmalla toimivia halpatuottajia. Kuten eräs fb-kaverini totesi, niin Tuoterenkaan ei kannata hakea mölkylle ainakaan reilun kaupan sertifikaattia.

Tuoterengas ei tule koskaan saamaan kilpailijoita. Yksikään normaalisti toimiva yritys ei voi kilpailla sellaisen kanssa, jolla ei ole työvoimakustannuksia, vaan joka saa tuloa jopa työntekijöiden ottamisesta. Jos joku palkkaisi työntekijöitä vastaavalla palkalla, niin hän olisi välittömästi oikeudessa kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä.Jos tämä ei ole kilpailun vääristämistä, niin sitten en tiedä mikä sitä on.

 

 

Lisää hikipajoja

Viimeksi kirjoitin kotimaisista hikipajoista, joissa kuntouttavassa työtoiminnassa olevat tekevät palkatonta työtä ja kuntouttavaa työtoimintaa järjestävä säätiö kerää voitot. Asiasta kirjoitti myös Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry:n puheenjohtaja Kari Laurila omaan blogiinsa.

Tämä palkaton työ tulee ensi vuonna lisääntymään räjähdysmäisesti ja syynä siihen on tulossa oleva lakimuutos. Tällä hetkellä kuntouttavaan työtoimintaan voidaan määrätä jokainen 500 päivää työttömänä ollut. Alle 25-vuotiailla työttömyysaika on paljon lyhempi. Ensi vuoden alussa työttömyysaika 25 vuotta täyttäneillä lyhenee 300 päivään.

Kunnan velvollisuus on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa. Jos se ei sitä järjestä, niin se joutuu maksamaan Kelalle ns. sakkomaksuna puolet työttömien saamasta työmarkkinatuesta. Ensi vuoden alusta lähtien kunta joutuu maksamaan sakkona koko työmarkkinatuen määrän.

Tämä tarkoittaa sakkomaksujen yli kaksinkertaistumista. Koko työmarkkinatuen maksaminen nykyisen puolikkaan sijaan kaksinkertaistaa maksut ja työttömyysajan lyhentäminen 200 päivällä tuo lisää maksettavaa.

Miten kunnat sitten reagoivat tähän? Vastaus on ilmiselvä: ne tietenkin järjestävät kuntouttavaa työtoimintaa. Toiminnalla ei lain mukaan saa korvata palkkatyötä, mutta tästä kiellosta eivät kunnat ole koskaan piitanneet. Kuntouttavana työtoimintana tehdään ihan kaikkea mahdollista toimistotöistä rakennusten purkamiseen. Käykääpä vaikka jututtamassa oman kuntanne puistotyöntekijöitä niin huomaatte, että moni heistä on kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kunta itse ei voi järjestää kaikille toimintaa. Tähän saumaan iskevät ja ovat jo iskeneet erilaiset yhdistykset ja säätiöt, joille kunta voi ulkoistaa toiminnan järjestämisen. Samalla kunta ohjaa valtiolta saamansa 10,09 euron suuruisen päivittäisen korvauksen toiminnan järjestäjälle.

Nämä yhdistykset ja varsinkin säätiöt voivat teettää kuntoutettavillaan ihan mitä tahansa työtä. Tästä on hyviä esimerkkejä tuossa Laurilan kirjoituksessa. Voitot kerää järjestäjä ja työntekijä saa vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Lainsäädäntö mahdollistaa jo nyt jatkuvan palkattomien työntekijöiden virran. Kun työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneelle laaditaan aktivointisuunnitelma, niin sinne otetaan yleensä automaattisesti kuntouttava työtoiminta yhdeksi vaihtoehdoksi. Jos työvoimavirkailija arvioi että työnhakijalle ei lähiaikoina voida järjestää palkallista työtä, niin kuntouttava työtoiminta on pakko ottaa aktivointisuunnitelmaan.

Periaatteessa aktivointisuunnitelma tehdään yhdessä työnhakijan kanssa, mutta käytännössä laki antaa TE-toimistolle diktaattorin valtuudet.

Nyt joku sanoo, että kunnathan voivat järjestää palkkatuettua työtä. Niin voivat, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Ei kannata  maksaa yhtään palkkaa, kun työntekijöitä saa ilmaiseksi. Lisäksi moni kunta joutuu lomauttamaan omia työntekijöitään. Lomautus estää palkkatuetun työn järjestämisen.

Kun luette lehdestä työpajan perustamisesta omaan kuntaanne, niin se uutinen tarkoittaa työvelvollisuusleirin perustamista.

Laki ja käytäntö

Juuan kunta purkaa 60-luvulla rakennettua lautarakenteista parakkikoulua uuden päiväkodin tieltä. Kenellekään juttujani lukeneelle ei liene yllätys, että työn tekevät taas kerran kuntouttavassa työtoiminnassa olevat työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ylläpitokorvauksella.

Viime viikolla juttelin yhden mukana olevan kuntoutettavan kanssa ja sain taas kerran sellaista tietoa, jota muut kunnan päättäjät eivät tunnu koskaan saavan. Kaikilla muilla kun on poikkeuksetta sellainen käsitys, että kuntoutettavat nauttivat suunnattomasti työstään ja heidän ainoa huolensa on, että työ saattaa loppua.

Kuntouttavasta työtominnasta annettua lakia rikotaan aika suruttomasti alkaen aktivointisuunnitelman laatimisesta. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto ja kunta ovat velvolliset laatimaan aktivointisuunnitelman yhteistyössä 3 §:ssä tarkoitetun henkilön kanssa.

Tämä 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on tietenkin se 500 päivää työmarkkinatuella tai 12 kuukautta toimeentulotuella ollut työtön. Lainkohtaa tulkitaan käytännössä niin, että kunnan edustajan puheille kutsutulle lyödään eteen vain hänen omaa allekirjoitustaan vailla oleva paperi. Sen allekirjoittaminen on hänen osuutensa tästä ”yhteistyöstä”.

Joillain näistä kuntoutettavista on ongelmia alkoholin kanssa aina terveyden reistaamiseen asti. Tällainen henkilö pitäisi lain mukaan ohjata lääkäriin. Lain 8 § 4 momentti sanoo näin:

Jos kunta arvioi, ettei henkilö työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi välittömästi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, suunnitelman tulee sisältää erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka parantavat hänen mahdollisuuksiaan osallistua myöhemmin kuntouttavaan työtoimintaan. Terveydenhuollon palvelujen tarvetta arvioitaessa asiantuntijana toimii kunnan terveyskeskus tai sairaanhoitopiiri.

Lääkäriin toki ohjataankin, mutta ei ihan lain kirjaimen eikä edes hengen mukaisesti. Parin viikon putken jälkitärinöissä oleva käsketään lääkäriin hakemaan antabusresepti. Kunnan edustaja siis arvioi itse terveydenhuollon palvelujen tarpeen, tekee diagnoosin ja määrää lääkkeenkin. Lääkäri tarvitaan vain sen reseptin kirjoittamiseen.

Mistähän muuten mahtaa johtua, että minä saan virallisesta tiedosta poikkeavaa informaatiota ihan sieltä purkuraudan päästä? Johtuisiko se siitä, että muita asia ei kiinnosta ja se vähäinenkin kiinnostus lopahtaa heti, kun kuullaan virallinen totuus?

Ei tekisi pahaa muillekaan käydä vaikka ihan paikan päällä juttelemassa näiden miesten kanssa. Kunnan luottamushenkilöille on ihan terveellistä jalkautua kuulemaan kuntalaisten mielipiteitä. Myös niiden, joiden ääni ei yleensä kuulu.

Vapaaehtoinen pakko

Eräästä lehdestä luin Sipoon työttömien toimintakeskus Risteyksen hankekoordinaattori Lasse Puontin haastattelun otsikolla ”Orjatyötä vai tulevaisuuden työllistämistä?”. Koordinaattori haluaa omien sanojensa mukaan oikoa hankkeeseen liittyviä väärinkäsityksiä. Hän itse on verstaan, käsityöpajan ja kasvimaan käsittävän toimintakeskuksen ainoa palkattu työntekijä ja hänen tiimiinsä kuuluu 36 täysin vapaaehtoista kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvaa. Puontin mukaan työpaja on ainutlaatuisen hieno juttu.

Epäilemättä se kohtuullista palkkaa saavan johtajan mielestä on hieno juttu. Yhdeltäkään kuntoutettavalta ei taaskaan oltu kysytty mitään.

Mitenkäs tämän täydellisen vapaaehtoisuuden kanssa oikein on? Katsotaanpa lakikirjasta.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n mukaan kuntouttava työtoiminta koskee työtöntä, joka on saanut työmarkkinatukea 500 päivää tai ansioidonnaisen kauden jälkeen 180 päivää tai jonka pääasiallinen elatus on muodostunut toimeentulotuesta viimeiset 12 kuukautta. Tämä koskee 25 vuotta täyttäneitä, nuoremmilla määräajat ovat lyhemmät.

Lain 5 §:n mukaan näiden määräaikojen täyttyessä on työttömälle laadittava aktivointisuunnitelma. Kuntoutuksen tarvetta siis ei tarvitse olla, vaan pelkkä työttömyys riittää.

Saman 5 §:n mukaan aktivointisuunnitelman laatimisen edellytys on, että työttömälle on laadittu julkisesta työvoima- ja elinkeinopalvelusta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukainen työllistymissuunnitelma. Se on laadittu jokaiselle työnhakijalle jo ensimmäisen ilmoittautumisen yhteydessä ja se päivitetään joka käynnillä TE-toimistossa. Jos työnhakija ei ole tarkkana, niin sinne ilmestyy jossain vaiheessa ihan varmasti kuntouttava työtoiminta yhtenä vaihtoehtona.

Palataanpa aktivointisuunitelmaan, josta kuntouttava työtoiminta siis aina alkaa. Lain 8 §:n mukaan TE-toimisto yksin arvioi aktivointisuunnitelmaa laadittaessa mahdollisuudet tarjota työnhakijalle työtä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Jos työtä ei todennäköisesti pystytä tarjoamaan, niin suunnitelmaan on pakko ottaa kuntouttava työtoiminta.

Työllistymissuunnitelmaan on siis suunnilleen kysymättä merkitty kuntouttava työtoiminta. Kun työttömyys on jatkunut riittävän kauan, laaditaan aktivointisuunnitelma. Jos ja kun työtä ei voida lähiaikoina tarjota, niin kuntouttava työtoiminta on pakko ottaa aktivointisuunnitelmaan. Missä kohtaa tässä tulee kuvaan se mainostettu täydellinen vapaaehtoisuus?

Vastaus on, että ei missään. Jos työnhakija haluaa kokeilla sitä omaa vapaata tahtoaan, niin yrittäköönpä kieltäytyä kuntouttavasta työtoiminnasta. Se tietää työmarkkinatuen menetystä ja joutumista toimeentulotuelle. Sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen takia ja jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 %.

Puheet täydellisestä vapaaehtoisuudesta ovat hölynpölyä ja kertovat siitä, että puhuja ei tunne lakia. Tai sitten siitä, että halutaan maalata todellisuutta ruusuisempi kuva.

Työllistymissuunnitelman ansa

Eräs lukijani kertoi henkilökohtaisessa viestissään, että hänelle oli TE-toimistossa työnnetty allekirjoitettavaksi valmiiksi laadittu aktivointisuunnitelma. Suunnitelmaan sisältyi kuntouttava työtoiminta, jota hän ei hyväksynyt. Niinpä hän kieltäytyi allekirjoittamasta sitä ja seurauksena oli tietenkin karenssi. Hän halusi täsmennystä kirjoituksiini, joiden mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta voi kieltäytyä.

Pitää huomata, että näitä suunnitelmia on kahta eri lajia. Työllistymissuunnitelma perustuu julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin. Se laaditaan yhteisesti sopien silloin, kun henkilö ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Suunnitelmaan kirjataan kaikki yhdessä sovitut toimenpiteet työllisyyden edistämiseksi ja suunnitelma päivitetään aina ilmoittautumisen yhteydessä. Juuri tässä vaiheessa on oltava tarkkana. Jos suunnitelmaan on merkitty yhtenä mahdollisuutena kuntouttava työtoiminta, niin siitä ei enää sen jälkeen voi kieltäytyä ilman seuraamuksia.

Lain nimenomaisen määräyksen mukaan työllistymissuunnitelma laaditaan yhdessä sopien, joten se ei koskaan voi olla yksipuolinen saneluratkaisu. Juuri tähän perustuu tulkintani kieltäytymismahdollisuudesta. Lainkohta on Laki julkisesta työvoimapalvelusta 5:4 §.

Aktivointisuunnitelma laaditaan siinä vaiheessa, kun työnhakijaan on päätetty ruveta soveltamaan kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia. Kuten olen monesti ennenkin sanonut, on lain nimi täysin harhaanjohtava. Kuntouttavaan työtoimintaan määrättävän ei tarvitse olla kuntoutuksen tarpeessa, vaan siihen riittää pelkkä työttömyys. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan, saanut työmarkkinatukea päivärahakauden jälkeen 180 päivän ajan tai pääasiallinen toimeentulo on muodostunut viimeisen 12 kuukauden ajan toimeentulotuesta, voidaan terve ja työkykyinen henkilö määrätä kuntouttavaan työtoimintaan.

Tästä olen kirjoittanut tarkemmin mm. jutussani laki-ilmaistyovelvollisuudesta

Aktivointisuunnitelma laaditaan periaatteessa yhteistyössä työnhakijan, TE-toimiston ja kunnan kanssa. Laissa on kuitenkin ikävä 2 luvun 8 §:n 3 momentti: Jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, ettei henkilölle voida viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tarjota työtä tai työllistymistä edistäviä toimenpiteitä, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta. Tässä vaiheessa ei siis enää voi kieltäytyä.

Tai voi tietenkin, mutta siitä seuraa rangaistus. Heinäkuun alussa voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen kieltäytymisestä seuraava työttömyysetuuden menetys kestää 60 päivää. Siltä ajalta voi saada kunnan toimeentulotukea, mutta sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen johdosta. Lakimuutos on kuitenkin huomattava parannus verrattuna entiseen viiden kuukauden työvelvoitteeseen.

Tämä on melkoinen viidakko. Siksi onkin syytä varoittaa, että nämä lakia yleisellä tasolla selittävät juttuni eivät kelpaa kartaksi. Näitä pitää käyttää kompassina, joka ohjaa oikeaan suuntaan tässä ryteikössä.

Kuntoutusta vai säästöä?

Lieksan kaupunki aikoo viime sunnuntain Karjalaisen mukaan puolittaa työmarkkinatukimenonsa kaksinkertaistamalla kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien määrän. Kerrankin myönnetään ihan rehellisesti, että kuntouttavan työtoiminnan päätarkoitus on tuottaa kunnalle säästöä.

Siinä sivussa saadaan ilmaisia työntekijöitä kunnalle, valtiolle ja rekisteröidyille yhdistyksille. Lieksan sosiaalijohtaja suunnittelee työtehtäviksi vanhustenhoitoa. Hän mainitsee ainakin ulkoiluttamisen, hiustenhoidon ja vanhuksille lukemisen.

Jos joku ei vielä tiedä, niin juuri kunnan säästöt ja ilmaistyövoiman saanti ovat kuntouttavan työtoiminnan ainoat tavoitteet. Laissa kuntouttavasta työtoiminnasta ei ole mitään muuta kuntouttamiseen viittaavaa kuin lain nimi.

Nykyisin kunta joutuu korvaamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen aiheuttamista kustannuksista, ellei se järjestä kuntouttavaa työtoimintaa. Kun toimintaa järjestetään, poistuu tämä maksuvelvollisuus ja kunta saa lisäksi 10,09 euroa päivässä lisää rahaa jokaisesta kuntoutettavasta. Toiminta siis on kunnan kannalta ehdottoman kannattavaa.

Kuntoutettava itse saa pelkän työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ruokarahan korvaukseksi työpanoksestaan.

Kuntoutettavaksi joutumiseen riittää pelkkä työttömyys. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan tai työttömyyspäivärahan jälkeen työmarkkinatukea 180 päivän ajan, hänet luokitellaan kuntoutettavaksi. Samoin kuntoutettava on sellainen henkilö, jonka pääasiallinen toimeentulo on muodostunut toimeentulotuesta 12 kuukauden ajan. Työkyvyllä ja työhaluilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Tai on sentään. Jos työkyky on alentunut, niin henkilö ei kelpaa kuntoutettavaksi. Vain priimatavara kelpaa.

Ettekö usko? Näin se kuitenkin lain mukaan sujuu:

Kun edellä mainitut määräajat täyttyvät, laaditaan työttömälle TE-toimistossa aktivointisuunnitelma. Jos TE-toimisto arvioi, että henkilölle ei voida tarjota oikeaa työtä kolmen kuukauden sisällä, on aktivointisuunnitelmaan pakko sisällyttää kuntouttava työtoiminta. Jos tässä vaiheessa arvioidaan, että henkilö ei työ- tai toimintakyvyn rajoitusten vuoksi voi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, niin hänet ohjataan saamaan sosiaali- tai terveyspalveluja. Laki siis kertoo ihan selvin sanoin, että vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi.

Voi kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyä, mutta silloin menettää työttömyysetuutensa ja joutuu turvautumaan kunnan toimeentulotukeen. Sitä alennetaan kieltäytymisen takia 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Orjatyövoiman rekrytointi on siis järjestetty tehokkaasti.

Nyt joku taas närkästyy ja sanoo, että onhan kaikki työ parempaa kuin kotona makaaminen. On tietenkin, ainakin yhteiskunnan kannalta. Se ilmaiseksi töitä tekevä ei välttämättä riemuitse saadessaan tehdä rinnakkain samaa työtä sellaisen kanssa, jolle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Niin sanottua kuntoutusta

Joensuun kaupunki aikoo satsata työllistämiseen ja erityisesti kuntouttavaan työtoimintaan. Tätä en ihmettele ollenkaan, koska tämä niin sanottu kuntoutus antaa kunnalle ilmaista työvoimaa ja hyödyttää muutenkin kunnan taloutta selvällä rahalla.

Tämä johtuu siitä, että Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin. Sisällöltään se on selvästi laki ilmaistyövelvollisuudesta. Sen tarkoitus on saada ilmaistyövoimaa julkisyhteisöille tai rekisteröidyille yhdistyksille ja tuottaa kunnalle valtion rahaa.

Kuntouttamisesta puhuminen on harhaanjohtavaa, koska kuntoutukseen kelpaa vain työkuntoinen. Lain 3 §:n mukaan kuntoutuksen tarpeeseen riittää, että henkilö on saanut peruspäivärahaa 500 päivän ajan, työmarkkinatukea 180 päivän ajan tai saanut elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan.

Kun kuntoutustarve täyttyy, laaditaan yhdessä kunnan, TE-toimiston ja työttömän kanssa aktivointisuunnitelma. Ensin kartoitetaan henkilön työura ja aiempien työllistämistoimenpiteiden vaikutukset. Vasta tässä vaiheessa selvitetään työllistämistä edistävien sosiaali-, terveys- , kuntoutus- ja koulutuspalvelujen tarve. Jos tarvetta näihin palveluihin ei ole, on henkilö sopiva ohjattavaksi kuntouttavaan työtoimintaan. Pelkkä työttömyys siis katsotaan vajaakuntoisuudeksi ja kuntoukseen kelpaa vain se, jolla ei ole kuntoutuksen tarvetta.

Sitten selvitetään mahdollisuus tarjota oikeaa palkallista työtä. Sitä ei tietenkään ole kunnalla eikä kenelläkään muullakaan kuntoutusta järjestävällä tarjota, koska kuntouttavalla työllä ei saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Tätä lainkohtaa kierretään avoimesti, koska ei kuntoutettaville ole olemassa mitään erityistehtäviä. Työt ovat täsmälleen niitä samoja, joita kunta muuten joutuisi hoitamaan palkatulla työvoimalla. Nimeämällä työttömän ammattilaisen kuntoutettavaksi saa kunta ilmaisen työntekijän enimmillään 24 kuukauden ajaksi.

Kunta hyötyy toiminnasta enemmänkin. Kuntouttavan työn järjestäminen on kunnan vastuulla ja ellei sitä järjestetä, joutuu kunta maksamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen kuluista. Kuntoutettavaksi ottaminen poistaa tämän maksuvelvollisuuden ja lisäksi valtio maksaa kunnalle jokaisesta kuntoutettavan työpäivästä 10,09 euroa. Itse ilmaistyön tekijä saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta ei neuvotella. Siitä voi kieltäytyä, mutta silloin toimeentulotuki alenee 20 %. Toistuva kieltäytyminen alentaa tukea 40 %. Tähän ei työttömällä ole varaa, joten hänellä ei ole vaihtoehtoja. Niinpä hän tekee samaa työtä rinta rinnan työehtosopimuksen mukaista palkkaa saavan vakituisen henkilön kanssa.