Polunreunojen koristelua

Päivän Karjalainen kirjoitti ylistävän kokosivun artikkelin Honkalampi-säätiön järjestämästä työvalmennuksesta työttömille. Kyse on siis siitä, että pelkästään työttömyydestä kärsiviä kuntoutetaan ja valmennetaan työelämään teettämällä heillä ilmaista työtä. Tätä ei nimenomaan mainittu, mutta juuri siitähän tässä työvalmiuksen kehittämisessä on kysymys.

Säätiön työvalmennuksessa voi työskennellä mm. metalli-, kiinteistönhoito- ja kuljetusalalla, erilaisissa kokoonpanotehtävissä, keittiö- ja puhdistuspalveluissa, kirjansidonnassa sekä toimisto- ja tietotekniikka-alalla. Ei säätiöllä itsellään tällaisia toimintoja tietenkään ole, vaan se välittää ilmaista työvoimaa yrityksille.

Viime vuonna tähän valmennukseen osallistui 1 080 työtöntä. Määrä on melkoinen ja luulisi työelämävalmiuksien kehittyneen niin paljon, että yritykset palkkaisivat ilomielin hyviksi osoittautuneita valmennettaviaan töihin. Sehän tämän homman tarkoitus virallisesti on.

Toisin kuitenkin kävi, koska töitä sai vain 160 kaikkiaan 1 080 valmennettavasta. Säätiö itse pitää tulosta hyvänä, mutta ei se minusta kovin kehuttava ole. Minne loput 920 kuntoutettavaa päätyivät ja miksi, jää arvailun varaan. He luultavasti jatkavat samaa kuntoutus, koulutus ja valmennuskierrettään hyödyttäen erilaisia koulutusfirmoja ja erityisesti niitä yrityksiä, joissa he välillä toiveikkain mielin käyvät antamassa työpanoksensa. Työstään he saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa työpäivässä.

Suoraan sanottuna minua oksettaa tällaisen hyväksikäytön jatkuva ylistäminen. Kyllä minä sen ymmärrän, että toiminnasta hyötyvät sitä kehuvat, mutta toimittajat voisivat välillä hiukan itsekin miettiä, mitä heille syötetään. Tai vielä parempi olisi, jos he kysyisivät joskus jonkun hyväksikäytetyn rehellistä mielipidettä. Ei kukaan järjissään oleva työnantaja palkkaa vakituisia työntekijöitä niin kauan, kun nämä kuntouttajat lähettävät heille ilmaistyövoimaa oven täydeltä.

Kotikuntani Juuka palkkasi oikein työvalmentajan hoitamaan ilmaistyön välitystä sekä kunnalle että ulkopuolisille. Kunta ainakin aikoo ensi kesänä rakentaa ulkoilureitin kirkonkylän jokirantaan perinteisenä lapiotyönä. Työvoimaksi otetaan kuntouttavaan työtoimintaan määrättyjä pitkäaikaistyöttömiä, jotka siis saavat raskaasta työstään vain työmarkkinatuen ja ruokarahan.

On tällaisia työmaita ennenkin ollut, mutta silloin niitä sanottiin reilusti hätäaputöiksi. Jopa maamme ensimmäinen rautatie rakennettiin ruokapalkalla. Armeija on perinteisesti käyttänyt työtä simputtamisen välineenä. Mistähän löytyisi Rokan Antteja, jotka löisivät nyrkin pöytään ja kysyisivät, että pidätkö sinä minua hölmönä vai oletko sellainen itse? Oikeissa töissä teen mitä pitää, mutta pyöreitä kiviä polkujen reunaan en rupea asettelemaan.

Kunta orjakauppiaana

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan palkkalistoilla on viime elokuun puolivälistä lähtien ollut määräaikainen työvalmentaja. Hänen tehtävänään on ollut seuloa pitkäaikaistyöttömien joukosta riittävän hyväkuntoisia henkilöitä kuntouttavaan työtoimintaan. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimittäin niin etevästi laadittu, että kuntoutettavaksi kelpaa vain valmiiksi täysin työkuntoinen pitkäaikaistyötön.

Kuntouttava työtoiminta on ihan tavallista työtä, mutta siitä ei makseta palkkaa. Kuntoutettava saa vain työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Tähän asti kunta on työllistänyt näitä kuntoutettavia työkykyisiä itse ja aikoo jatkaa samalla linjalla. Ensi kesänä kirkonkylään rakennetaan ulkoilupolku ilman konevoimaa, perinteisenä lapiotyönä. Arvatkaapa huviksenne, ketkä tämän työn tekevät ja millaisella palkalla. Oikein, tietenkin kuntoutettavat.

Jotenkin tämä touhu tuo mieleeni 1860-luvun suuret nälkävuodet, jolloin ensimmäinen rautatie rakennettiin jauhopalkalla.

Työvalmentajan määräaikainen pesti on päättymässä, joten huomenna kunnanhallitus jatkaa hänen työsuhdettaan peräti kahdella vuodella. Hänen palkkaansa en tiedä, mutta ei hän ainakaan kuntoutettava ole. Jatkoa toiminta saa siksi, että tämä kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkit täyttävä menettely on kunnalle erittäin kannattavaa. Esityslistatekstin mukaan kunta saa korvausta valtiolta kuntouttavan työtoiminnan asiakkaistaan, joita on 35-40,  noin 3 400 euroa/kk sekä sen lisäksi säästää Kelalle työttömistä henkilöistä maksettavien kuntaosuuksien muodossa 6 000 – 7 000 euroa/kk. Kyseessä on siis pelkkä ansaitsemis- ja säästökeino, vaikka listatekstissä ujosti mainitaan sen ennaltaehkäisevän sosiaalityön luonne.

Tietenkin järjestely kannattaa, koska kunta saa jokaisesta kuntoutettavasta 10,09 euroa päivässä. Kuntoutettava itse saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa. Lisäksi kunta joutuu maksamaan Kelalle jokaisesta työttömästä kuntaosuutta puolet työmarkkinatuesta, joka siis nyt ilmaistyön ansiosta säästyy.

Tämä ihmiskauppa on niin kannattavaa, että kunta ryhtyy välittämään ilmaistyövoimaa myös yrityksille. Juuri sitä tarkoitusta varten työvalmentajan pestiä jatketaan ensin kahdella vuodella ja sen jälkeen tehtävä luultavasti vakinaistetaan. Kunnanhallituksen esityslistan mukaan toimintaa tullaan jatkossa kehittämään yrityksien suuntaan sijoittamalla työttömiä henkilöitä yrityksiin. Kunta aikoo siis ruveta harjoittamaan orjakauppaa suoraan vastoin lakia.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 6 § 1 momentin mukaan kunta järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse tai kirjallisella sopimuksella toisen kunnan, kuntayhtymän, rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. 6 § 2 momentti nimenomaisesti kieltää toiminnan hankkimisen yksityiseltä yritykseltä.

Lakipykälistä kannattaisi aina lukea kaikki monentit.

Laillinen rikos

Jos työsyrjinnässä asetetaan työntekijä tai työnhakija huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työntekijän tai työnhakijan taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tämä Rikoslain 47 luvun 3 a § näyttäisi sanamuotonsa puolesta soveltuvan ihan sellaisenaan kaikkiin niihin tapauksiin, joissa työtön tekee palkatonta työtä työharjoittelun, kuntouttavan työtoiminnan, työelämävalmennuksen tai minkä tahansa työllistämistoimenpiteen nimellä. Työntekijän taloudellista ahdinkoa käytetään hyväksi uhkaamalla häntä työttömyysetuuksien menettämisellä ja toimeentulotuen leikkauksella, ellei hän suostu työskentelemään työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla ihan missä tahansa TE-toimiston määräämässä paikassa.

Yllytyksestä säädetään Rikoslain 5 luvun 5 §:ssä: Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.

Näyttäisi siis siltä, että jokainen työttömän palkattomaan työhön ottanut työnantaja syyllistyy kiskonnan tapaiseen työsyrjintään ja välittäjänä toiminut TE-toimiston virkailija rikokseen yllyttämiseen. Ikävä kyllä asia vain näyttää siltä, koska muualla lainsäädännössä on nähty oikeaksi suosia palkatonta työtä. Työelämävalmennus, työharjoittelu ja kuntouttava työtoiminta ovat täysin laillista työsyrjintää, koska kyse on työllistämisen pyhästä missiosta.

Vai onko toiminta sittenkään laillista? Jätän kysymyksen tahallani auki, koska kenelläkään ei ole siihen vastausta. Sitä ei nimittäin ole koskaan oikeudessa tutkittu. Minun tietääkseni kukaan ei ole milloinkaan tehnyt esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta rikosilmoitusta.

Kysyä kuitenkin sopii, miksi vaikkapa ravintolatyöntekijän palkkaaminen tuhannen euron kuukausipalkalla on kiskonnan tapaista työsyrjintää, mutta saman työntekijän ottaminen harjoittelijaksi 400 euron työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä ruokarahalla ei ole.

Laki ilmaistyövelvollisuudesta

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska sisällöltään se on selvästi laki ilmaistyövelvollisuudesta. Sen tarkoitus on saada ilmaistyövoimaa julkisyhteisöille tai rekisteröidyille yhdistyksille sekä tuottaa kunnalle valtion rahaa.

Kuntouttamisesta puhuminen on harhaanjohtavaa jo siksi, että kuntouttamisen tarvetta ei tarvitse erikseen tutkia. Siihen riittää se, että henkilö on saanut peruspäivärahaa 500 päivän ajan, työmarkkinatukea 180 päivän ajan tai saanut elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan. Tämä riittää määrittelemään ihmisen kuntouttamisen tarpeessa olevaksi ihan työkunnosta ja -haluista riippumatta.

Kun kuntoutustarve täyttyy, laaditaan yhdessä kunnan, TE-toimiston ja työttömän kanssa aktivointisuunnitelma. Ensin kartoitetaan henkilön työura ja aiempien työllistämistoimenpiteiden vaikutukset. Vasta tässä vaiheessa selvitetään työllistämistä edistävien sosiaali-, terveys- , kuntoutus- ja koulutuspalvelujen tarve. Nurinkurista on, että jos tarvetta näihin palveluihin ei ole, on henkilö sopiva ohjattavaksi kuntouttavaan työtoimintaan. Tämä todistaa sen, että pelkkä työttömyys katsotaan vajaakuntoisuudeksi ja kuntoukseen kelpaa vain se, jolla ei ole kuntoutuksen tarvetta.

Sitten selvitetään mahdollisuus tarjota oikeaa palkallista työtä. Sitä ei tietenkään ole kunnalla eikä kenelläkään muullakaan kuntoutusta järjestävällä tarjota, koska kuntouttavalla työllä ei saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Tätä lainkohtaa kierretään avoimesti, sillä ei kuntoutettaville ole olemassa mitään erityistehtäviä. Työt ovat täsmälleen niitä samoja, joita kunta muuten joutuisi hoitamaan palkatulla työvoimalla. Nimeämällä vaikkapa työttömän toimistoalan ammattilaisen kuntoutettavaksi saa kunta ilmaisen työntekijän jopa 24 kuukauden ajaksi.

Itse asiassa kunta hyötyy toiminnasta melkoisesti enemmänkin. Kuntouttavan työn järjestäminen on kunnan vastuulla ja ellei sitä järjestetä, joutuu kunta maksamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen kuluista. Kuntoutettavaksi ottaminen poistaa tämän maksuvelvollisuuden ja lisäksi valtio maksaa kunnalle jokaisesta kuntoutettavan työpäivästä 10,09 euroa. Itse ilmaistyön tekijä saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta ei neuvotella. Siitä voi kieltäytyä, mutta silloin toimeentulotuki alenee 20 %. Toistuva kieltäytyminen alentaa tukea 40 %. Tähän ei työttömällä ole varaa, joten hänellä ei ole vaihtoehtoja. Niinpä hän tekee samaa työtä rinta rinnan työehtosopimuksen mukaista palkkaa saavan vakituisen henkilön kanssa.

Olen kuullut kuntoutusta kehuttavan vuolain ylisanoin. Se kuulemma aktivoi, antaa mahdollisuuksia näyttää kykynsä, auttaa lapioimaan urapolun auki ja ties mitä. Tähän sanon vain, että puhukaahan te, niin minä pitelen hevosta.

Turpa kiinni ja töihin

Kokoomus haluaa lisätä työpaikkakohtaisia työehtosopimuksia tarvittavien joustojen saavuttamiseksi. Turvatakuuksi työntekijälle annettaisiin kuitenkin mahdollisuus valita alan yleissitovan työehtosopimuksen ehdot.  Samaan aikaan esimerkiksi palvelualan työnantajat keskittävät omaa joukkovoimaansa perustamalla lentoalan, VR:n ja postin yhteisen työnantajaliiton.

Puhe työpaikkakohtaisista työehtosopimuksista pörhistää aina niskakarvani pystyyn. Sen kannattajien mukaan yksittäinen työnhakija ja oman liittonsa taustatukeen nojautuva työnantaja ovat täysin tasavertaisia neuvottelukumppaneita. Tämän saa uskoa kuka haluaa, mutta minulle on turha tulla tuputtamaan tätä uusiokieltä, jonka mukaan sanelu on molemminpuolista sopimista.

Työntekijän mahdollisuus vaatia yleissitovan sopimuksen noudattamista on kuolleena syntynyt ajatus. Työnantajalla on kaikki mahdollisuudet olla palkkaamatta sellaista röyhkimystä, joka ei suostu paikalliseen sopimukseen.

Näin synkältä siis näyttää tilanne niiden kohdalla, joilla on mahdollisuus päästä töihin. Pitkäaikaistyöttömien asema on paljon ikävämpi, sillä heidät laitetaan kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä pakkotöihin. Palkaksi tavallisesta työstä saa työmarkkinatuen lisäksi yhdeksän euroa päivässä. Kieltäytyjä joutuu käytännössä ikuiseen karenssiin, koska hänen on sen jälkeen oltava ilmaistöissä tai koulutuksessa viisi kuukautta saadakseen työmarkkinatukensa takaisin.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuu 142 000 vaikeasti työllistettävästä vuosittain noin 10 000 ihmistä. Uusimman tutkimuksen mukaan tämä ns. kuntoutus ei edistä pääsyä töihin, sillä vain kolme prosenttia osallistujista oli töissä vuoden kuluttua kuntoutukseen osallistumisesta. Koko järjestelmän tarkoitus on siis teettää ilmaista työtä.

Tätä ilmaistyötä halutaan lisätä. Pari päivää sitten silmiini sattui uutinen, jossa kokoomuksen vaalityöhön värvätty Iiro Viinanen julisti puolueen teesejä. Tämä reliikki on siitä hyvä vaaliveturi, että hän ymmärtämättömyyttään sanoo suoraan sen, mitä muut eivät tohdi.

Viinanen sanoi, että meillä on aivan liikaa sosiaalihuollon elätettäviä ihmisiä, jotka eivät viitsi edes kokeilla työntekoa. Heidät pitäisi armotta määrätä pakkotöihin työmarkkinatuen vastineeksi. Viinasen mukaan näin saatu väki sopisi erinomaisesti vanhustenhuoltoon ja lumitöihin, eikä maksaisi yhteiskunnalle paljoa.

Kokoomuksen tulevaisuuden Suomi on siis sellainen, jossa työnantaja sanelee työnteon ehdot. Vastaan väittäjä voi ilmoittautua työttömäksi, jolloin hänet määrätään kuntouttavaan työtoimintaan eli tekemään palkatonta työtä. En tiedä teistä, mutta minusta tämä ei näytä hyvältä tulevaisuudelta.