Orja 4,92 eurolla

Helsinkiläinen viestintäalan yrittäjä antaa Uuden Suomen blogissaan yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten yritykset voivat saada itselleen työharjoittelijoita ja työelämävalmennettavia. Nämä ovat juuri niitä, joille yritys ei maksa yhtään palkkaa, vaan jotka saavat työmarkkinatuen ja 9 euroa päivässä ruokarahaa. Sinänsä ihan pätevä ohje neuvoo, miten yritys saa vain neljässä viikossa itselleen ilmaisen orjan. Byrokratia vaatii vähän vaivaa, mutta maksaa vain kaupparekisteriotteen verran eli 4,92 euroa.

”Näin helppoa tämä on! Vai onko? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut hakijoiden löytämisestä ja palkkaamisesta? Miten prosessia voitaisiin mielestäsi helpottaa kuntatasolla?”, tiedustelee kirjoittaja lopuksi.

Kirjoittaja on perehtynyt oikein hyvin byrokratiaan, mutta käsitteet hänellä ovat menneet pahasti sekaisin. Hän suosittelee kolmen kuukauden työsopimuksen tekemistä ja tiedustelee muiden kokemuksia työntekijöiden palkkaamisesta tällä tavalla.

Eivät nämä harjoittelijat ja valmennettavat ole työntekijöitä eikä heidän kanssaan solmita työsopimusta. He ovat ilmaistyövoimaa, joka ei saa palkkaa, jolle ei kerry eläkettä ja jolla ei ole mitään työsuhde-etuja.

Ehkä hän oikeasti näkee itsensä yhteiskunnan hyväntekijänä, joka tarjoaa työttömille mahdollisuuden. Tosiasiassa luultavasti hän itsekin heittää nämä harjoittelijansa ulos sopimuksen päätyttyä ja ottaa tilalle uusia. Jos hän on palkannut edes yhden harjoittelijan vakituiseen tai edes määräaikaiseen palkalliseen työsuhteeseen, niin siinä tapauksessa nostan hänelle hattua.

Näin edullista on siis toimia nykyajan orjamarkkinoilla, kun sen osaa. En kuitenkaan olisi kovin halukas kirjoittajan tapaan karsimaan tätä byrokratiaa yhtään helpommaksi. Ainakin haluaisin tehdä sen edes hiukan kalliimmaksi.

Uraputkea ja työsyrjintää

Ahvenanmaalainen ravintoloitsija on jäänyt kiinni useiden työntekijöiden pitämisestä töissä noin 500 euron kuukausipalkalla. Esitutkinnan päätyttyä oikeudenkäynnistä tulee lyhyt, koska näin ulkopuolisenkin silmin rikos on ilmeinen. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tässäpä meillä on taas kerran hölmö yrittäjä, joka ei tiedä voivansa saada työntekijöitä ihan laillisesti vielä halvemmalla. Toimimalla yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa saa työntekijät ilmaiseksi. Heidät pitää vain ottaa työelämävalmennukseen tai työharjoitteluun, niin Kela maksaa työntekijöille työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä. Työnantajan ei tarvitse piitata semmoisistakaan joutavuuksista kuin työeläkemaksut ja työterveyshuolto. Työnantaja ei ole rikollinen, vaan työttömiä takaisin työelämään auttava vastuuntuntoinen yrittäjä.

Pitkäaikaistyöttömän uraputki etenee suunnilleen näin: Ensin hänet laitetaan ilmaistöihin kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Työ on tietenkin ihan normaalia työtä, jolla ei ole kuntouttamisen kanssa mitään tekemistä. Ainakin meillä kuntoutettavat purkavat kunnan omistamia rakennuksia käsipelillä, joten ei siinä kovin huonokuntoinen pärjäisikään.

Seuraavaksi kuntoutunut työntekijä siirtyy konsulttifirman järjestämälle työelämävalmiuksia kehittävälle urapolun esiinlakaisukurssille. Lyhyet teoriaopinnot ovat lähinnä laula ja leikkiä, mutta kohta siirrytäänkin kurssin tärkeimpään antiin eli työharjoitteluun. Se tapahtuu jossain yrityksessä tai yhteisössä – tietenkin työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.

Kurssin jälkeen ovat vuorossa työelämävalmennus, työharjoittelu ja työssäoppiminen. Pahimmillaan nekin tapahtuvat täsmälleen samassa paikassa ja samoissa tehtävissä kuin kaikki muukin tähänastinen työskentely. Myös rahallinen korvaus on sama. Kun työtöntä on näin nöyryytetty sopivaksi katsottu aika, hänet sysätään pariksi vuodeksi jäähylle odottelemaan muuttumista takaisin pitkäaikaistyöttömäksi. Sitten kierros alkaa alusta.

Tärkeintä on, että missään vaiheessa ei makseta palkkaa. Toiminta täyttäisi ilman muuta kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, ellei se olisi laissa säädettyä viranomaistoimintaa. Toivon kyllä yhä edelleen, että joku tekisi esitutkintapyynnön vaikkapa kunnasta, joka järjestää ilmaistyötä kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Työvoimaviranomaisista pitäisi sitten tehdä ilmoitus avunannosta kiskonnan tapaiseen työsyrjintään. Juttu tyrehtyisi alkuunsa, mutta ainakin sillä olisi tiettyä uutisarvoa.

Lisäksi se toimisi opettavaisena esimerkkinä näille tolloille, jotka vielä nykyisinkin hankkiutuvat oikeuteen kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä. Laillisesti pääsee edullisempaan ja kunnialliseen lopputulokseen.

Hävytön on hävytöntä

Kuten juttujani kauemmin seuranneet hyvin tietävät, niin minä en hyväksy työttömillä ilmaiseksi teetettävää työtä missään muodossa. Puhuttiinpa  työharjoittelusta, työelämävalmennuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta, niin itse asia ei muutu. Ilmainen työ on ilmaista työtä ja sellaisen teettäminen on hävytöntä ihmisten hyväksikäyttöä.

Oikeastaan se on myös rikollista. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Jos joku yksityinen työnantaja maksaa työntekijälle vaikka 500 euroa kuukaudessa, niin yksikään tuomioistuin ei epäröi antaa rangaistusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Kun yhteiskunta pakottaa työttömän tekemään työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla, niin sitä sanotaan työllistämistoimenpiteeksi.

Ilmaistyötä lisää vaativien pitäisi joutua tekemään omaa nykyistä työtään tällä summalla, niin ehkä he viisastuisivat. Sanotaan vielä kerran kaikille palkkatyön ja ilmaistyön keskenään sekoittaneille se pieni ero. Palkkatyö on sellaista työtä, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

On ihan turha ruveta saivartelemaan ilmaistyön hyödyllisistä vaikutuksista, koska olen kuullut ne kaikki moneen kertaan. Itse asiassa olen täysin kyllästynyt lukemaan yleisestä aktivoinnista, säännönmukaiseen elämään palauttamisesta ja erityisesti kynsien näyttämisestä työelämässä ja urapolun esiin lakaisemisesta.

En halua myöskään kuulla tekemättömän työn paljoudesta. Jos jokin työ kaipaa tekijää, niin maksettakoon siitä myös palkkaa. Muuten sellainen työ joutaa jäädä tekemättä. Poikkeuksena on tietysti täysin vapaaehtoisuuteen perustuva talkootyö.

Ylläoleva oli vanhan kertausta ihan sen takia, että tavoistani poiketen mainostan blogissani. Toivon mahdollisimman monen kurkistavan THT:n sivuille. Ennen kaikkea toivon mahdollisimman monen päättäjän ja tietenkin näitä ilmaistöitä tekevän sinne katsovan. Suoraan sanottuna on hirveää kuulla, kun joku ilmaistyötä tekevä sanoo olevansa töissä. Oikeammin hän on orjana.

Välityömarkkinat

Työministeri Lauri Ihalainen on nimennyt kansanedustaja Tarja Filatovin selvittämään välityömarkkinoiden mahdollisuuksia tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä. Vaikeasti työllistyviä ovat tietenkin pitkäaikaistyöttömät.

”Olemme saaneet paljon yhteydenottoja eri puolilta maata yhdistyksiltä ja järjestöiltä, jotka kantavat huolta siitä, miten kaikkien osallistumista työmarkkinoille edelleen edistetään ja tuetaan”, perustelee ministeri Ihalainen selvityshenkilön asettamista.

Tällainen viattomalta näyttävä uutinen sattui eilen silmiini. Jutussa myös kerrottiin, mitä tarkoittaa omituinen sana ”välityömarkkinat”. Se tarkoittaa yhdistysten ja työllistävien säätiöiden tarjoamia määräaikaisia työmahdollisuuksia joko palkkatuetussa työssä tai ilman työsuhdetta työharjoitteluna tai työelämävalmennuksena.

Sieltähän se totuus tuli. Ministeri on epäilemättä saanut paljon yhteydenottoja, mutta ei niissä oikeasti kanneta huolta kaikkien osallistumisesta työmarkkinoille. Niissä ollaan kiinnostuneita ilmaisen työvoiman saamisesta.  Yhdistykset ja säätiöt ovat viimeinkin oivaltaneet sen, minkä kunnat ovat tienneet jo kauan. Ei kannata maksaa palkkaa, kun työntekijät saa ilmaiseksi vetoamalla omaan armeliaisuuteensa, yhteiskunnalliseen vastuuntuntoonsa ja heikoimmista huolehtimiseen.

Palkkatuetussa työssä ei ole mitään vikaa. Työntekijälle maksetaan oikeasti palkkaa ja hänelle on ihan samantekevää, maksaako työnantaja sen omasta pussistaan vai välittääkö vain valtion itselleen antamaa rahaa. Työharjoittelu ja työelämävalmennus sen sijaan ovat häikäilemätöntä hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttöä palkattomassa työssä. Vielä vastenmielisemmäksi sen tekee hurskas puhe työmarkkinoille pääsyn tukemisesta. Ilmaisen työn tekijä ei koskaan tule pääsemään oikeille työmarkkinoille, vaan häntä siirrellään palkattomasta työstä toiseen milloin milläkin nimikkeellä.

Katselin eilen Mikko Niskasen 40 vuotta sitten ohjaamaa mestariteosta Kahdeksan surmanluotia. Siinä työttömille järjestyi lyhytaikaista ja raskasta työtä kunnan viemärityömaalla. Kaivinkoneen ilmestyessä paikalle jaettiin lopputilejä, mutta palkka oli kuitenkin ihan oikeaa rahaa. Nykyisin vastaavaa työtä teetettäisiin kunnan järjestämänä kuntouttavana työtoimintana ilman palkkaa.

Jos joku ei usko, niin lukekoon viime perjantaina kirjoittamani jutun Juuan kunnan kuntouttavasta työtoimnnasta niin-sanottua-kuntoutusta-2. Kuntoutettavat purkavat käsipelillä viittä tiiliseinäistä rivitaloa. Koneiden vuokraus on kallista touhua, mutta miehet eivät maksa mitään. He tuottavat kunnalle selvää rahaa.

Palveluspakko

Kun suurvalta Ruotsi aikoinaan kävi sotia, niin miehiä tarvittiin sotalippujen ja sitä tietä mullan alle. Aikana 1620-1720 kolmasosa aikuisista Ruotsin ja siis myös Suomen miehista kuoli sotapalveluksessa. Mieshukasta seurasi tietenkin työvoimapula, jota toistuvat katovuodet vielä pahensivat. Valtiovalta korjasi tilannetta säätämällä irtolaisuuden kielletyksi ja irtolaismehet armeijaan. Myös sisäinen passi otettiin käyttöön estämään kuljeskelua paremman työpaikan perässä.

Kun nämä toimet eivät riittäneet, määrättiin vuonna 1664 palveluspakko. Jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai mieluummin toisen palveluksessa. Tämä koski myös sairaita ja vajaakuntoisia. Vuoden 1739 palkollissäännössä kriminalisoitiin joutenolo ja työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen työntekijä alistui isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa palkollistaan ruumiillisesti ja palvelijan oman kirstun avaimen täytyi olla isännän hallussa.

Palkkojen nousu estettiin tehokkaasti palkkasääntelyllä ja rajoittamalla työpaikan vaihto-oikeus vain kerran vuodessa tapahtuvaksi. Sana römppäviikko lienee vielä joillekin historiaa tunteville tuttu. Luvatta työstä poistunut etsintäkuulutettiin. Kun työtä pakoileva lurjus saatiin kiinni, hänelle tuomittiin sakkoja, jotka usein muunnettiin raipparangaistukseksi. Sitten palattiinkin entistä nöyrempinä töihin. Palveluspakko kumottiin vasta 1883.

Arvaatteko jo, mitä ajan takaa? Työvoimapulasta on pidetty kovaa meteliä vuosikausia. Aina laman iskiessä parku vähän vaimenee, mutta silloinkin varoitetaan, että työvoimapula vaanii nurkan takana. Ei mene enää kauan, kun maassa säädetään taas palveluspakko. Myös palkkasääntely ja työpaikan vaihto-oikeuden rajoittaminen tulevat sen mukana, koska työvoiman myyjän markkinoita ei tulla sallimaan. Kurinpito-oikeutta ei ehkä tule ihan entisen mallin mukaan, mutta jollain keinolla suut tukitaan varmasti.

Työttömillä tätä on harjoiteltu jo monta vuotta. Erilaiset ilmaiset pakkotyöt lisääntyvät jatkuvasti milloin milläkin nimellä. On työharjoittelua, työelämävalmennusta ja kuntouttavaa työtoimintaa. Lisäksi jatkuvasti saa lukea jopa kansanedustajien vaativan työttömien velvoittamista pakkotöihin työttömyysetuutta vastaan. Työstä kieltäytyjää ei vielä etsintäkuuluteta, mutta rangaistuksia jaetaan jo. Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa.

Kohta huomaamme elävämme vuoden 1795 työntekijän ajankäyttöohjeen mukaan: “Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin”.

Työväenpuolueen todelliset kasvot

Teuvo Hakkarainen ja 29 muuta perussuomalaista kansanedustajaa ovat jättäneet aloitteen ilmaistyön velvoitteesta nuorille työttömille. Esityksen mukaan pitäisi myöntää 100 000 euroa sen tutkimiseksi, miten peruspäivärahalla, työmarkkinatuella tai pelkällä toimeentulotuella oleville nuorille voitaisiin määrätä työvelvoite.

Työtä pitäisi tehdä 1-2 viikkoa kuukaudessa ilman palkkaa. Työnantaja saisi toki halutessaan maksaa myös palkkaa, mutta se pienentäisi työvelvollisen saamaa etuutta. Kokeilualueeksi ehdotetaan Viitasaaren, Pihtiputaan ja Kinnulan alueita. Hakkaraisen oma saha sijaitsee tietenkin ihan sattumalta Viitasaarella.

Onhan näitä ehdotuksia tullut ennenkin, mutta yleensä toisen ”työväenpuolueen” eli kokoomuksen suunnalta. Nyt ”työväenpuolue ilman sosialismia” paljasti todelliset kasvonsa, eivätkä ne ole kauniit. Puolue siis vaatii ilmaiseksi tehtävää pakkotyötä yrityksissä, jotka työvoimaviranomainen määräisi. Työtön saisi lähetteen ilmoittautua ilmaistyöhön sillä uhalla, että menettää työttömyysetuutensa.

Kun työttömyys lisääntyy, nousevat esiin aina nämä ilmaisen työn vaatijat. He perustavat vaatimuksensa sille tosiasialle, että kyllä tekemätöntä työtä aina löytyy, vaikka palkanmaksajaa ei löydykään. Suoraan sanottuna he haluavat saalistaa orjia omiin yrityksiinsä. Muun väittäminen on pelkkää kaunistelua. Jos työstä ei kannata maksaa palkkaa, niin ei sitä kannata tehdäkään. Harva halunnee tehdä työtä vaikkapa siellä Hakkaraisen sahalla ihan vain tekemisen ilosta.

Yritetäänhän tätä selitellä sillä, että näin nuoret pysyvät kiinni työelämän rytmissä ja saavat tilaisuuden osoittaa kykynsä. Tämä on täyttä soopaa, koska ilmaistyön mahdollistuessa varsinainen palkkatyö katoaa lopulta kokonaan. Miksipä maksaa palkkaa, jos saa palkatonta väkeä?

Aloitteen allekirjoittajat eivät taida tietää, että tätä heidän kaipaamaansa ilmaistyötä on jo nyt liian helppo teettää. Yritys saa työvoimaviranomaisilta milloin tahansa työelämävalmennukseen, työkokeiluun tai työharjoitteluun määrättyjä. Se on täsmälleen sitä samaa, jota he nyt haluavat laajentaa koskemaan kaikkia työttömiä. Kaksi ihmistä tekee rinnakkain samaa työtä, mutta toiselle ei makseta palkkaa. Jos se palkaton rupeaa narisemaan, niin häntä voi uhata ilmiannolla työvoimaviranomaisille. Silloin leipäkortti menee hyllylle.

Laitonta ja laillista

Käytännössä sama toiminta voi joskus olla laitonta ja joskus laillista. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus vangitsi muovialan alihankintayritystä pyörittäneen miehen, jota epäillään kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä. Hän on tuonut yritykseensä töihin vironvenäläisiä työntekijöitä ja maksanut heille noin euron suuruista tuntipalkkaa.

Rikoslain 47 luvun 3 a § sanoo kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä näin :

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tämä yrittäjä oli hölmö. Hän nimittäin olisi oikein toimimalla saanut itselleen täysin ilmaista suomalaista työvoimaa. Hänen olisi vain tarvinnut toimia yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa. Jos hän olisi järjestänyt työttömille tarkoitettua työharjoittelua ja työelämävalmennusta, häntä olisi kehuttu.

TE-toimisto olisi lähettänyt hänelle täysin ilmaisia työntekijöitä, jotka olisivat saaneet Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Työnantajalle ei olisi tullut mitään kustannuksia. Jostain merkillisestä syystä lainsäädäntömme sallii ja jopa kannustaa kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkit täyttävään toimintaan silloin, kun on kyse työttömistä.

Tällainen yhdeksän euron orja asetetaan huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi hänen taloudellista ahdinkoaan, mutta sen selitetään olevan hänen etunsa. Näin hän pääsee näyttämään osaamisensa ja pystyy luomaan auki urapolkua ja blaablaablaa.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että jonkun rohkean pitäisi tehdä rikosilmoitus näistä työttömiä hyväkseen käyttävistä työnantajista. Samalla pitäisi tietysti ilmiantaa myös suuremmat syylliset eli TE-toimiston virkailijat avunannosta ja yllytyksestä rikokseen. Juttu on jo etukäteen hävitty, mutta ainakin saataisiin selvä näyttö siitä, että kiskonnan tapainen työsyrjintä on joissain tapauksissa täysin laillista.

Tämä muovialan yrittäjä oli hölmöytensä lisäksi myös liian pieni tekijä. On aika hyvin tiedossa, että Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla maksetaan puolalaisille sähköasentajille puolentoista euron tuntipalkkoja. Silti työn teettäjät kulkevat vapaina eikä heitä edes epäillä mistään rikoksesta.

Laki on joskus sellainen hämänhäkinverkko. Kärpäset siihen takertuvat, mutta paarmat pörräävät suoraan läpi.

Työllistämisuutisia

Puolitoista vuotta sitten paikallislehtemme julkaisi jutun työvoimakoulutuksesta. Joku koulutusfirma oli keksinyt uuden ja mullistavan konseptin, jonka mukaan aikaa ei tuhlata turhaan oppitunneilla istumiseen. Koulutettavat lähetettiin parin viikon teoriajakson jälkeen usean kuukauden kestävään työharjoitteluun yrityksiin. Ajatuksena oli tietenkin, että harjoittelija saa kykynsä näyttämällä jalan työelämän ovenrakoon ja sitä kauttaa tulee palkatuksi vakituiseen työhön. Kyllä te tämän vanhan virren tunnette.

Lehti lupasi seurata kurssilaisia jatkossakin ja kirjoittaa heidän sijoittumisestaan työelämään. Sitä uutista odottelen vieläkin ja saan odotella lopun ikääni.

Työ- ja elinkeinoministeriö nimittäin julkaisi vuoden 2009 tilastot työllistämistoimien vaikutuksesta työllistymiseen. Kaikista toimiin osallistuneista työllistyi avoimilla työmarkkinoilla 23 %.  Parhaiten pärjäsivät ammatilliseen työvoimakoulutukseen ja tukityöllistämiseen osallistuneet, joista työpaikan sai 31 %.  Valmentavaan työvoimakoulutukseen ja työharjoitteluun osallistuneiden kohdalla tilanne oli surkein: heistä vain 12 % sai työpaikan.

Tämän nyt ei pitäisi ihmetyttää edes ministeriön virkamiehiä. Ammatillinen työvoimakoulutus tarkoittaa sitä, että työtön koulutetaan uuteen ammattiin tai hänen entisen ammattinsa tiedot päivitetään. Tällaisella henkilöllä on tietenkin parhaat mahdollisuudet työllistyä.

Tukityöllistämisessä työnantajalle maksetaan siitä, että hän palkkaa työttömän töihin. Tästä hyötyvät sekä työnantaja että työntekijä. Työnantajan palkkakustannukset pienenevät ja työttömälle on ihan samantekevää, kenen pussista hänen palkkansa maksetaan.

Valmentava työelämäkoulutus hyödyttää ainoastaan koulutusta järjestäviä firmoja. Ne kyhäävät kokoon työnhaku- ja valmennuskursseja, joiden sisältö saattaa olla ihan mitä tahansa. Moni kursseille osallistunut on kertonut katkerasti askartelu- ja keskustelukerhoista, joissa aikuinen ihminen tuntee itsensä pahasti narratuksi. Nämä kurssit ovat vain tilastojen kosmetiikkaa.

Työharjoittelu ja työelämävalmennus ovat palkatonta työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päiväpalkalla. Yksikään järjissään oleva työnantaja ei palkkaa harjoittelijaa vakituiseksi edes palkkatuella niin kauan, kun ilmaisen työntekijän tilalle on tulossa heti perään toinen ilmainen.

Jos ministeriössä osattaisiin tulkita omia tutkimuksia, niin tyhjänpäiväinen koulutus loppuisi kokonaan. Ei kukaan aikuinen ihminen tarvitse kurssia, jolla neuvotaan kampaamaan tukka ennen työhaastattelua. Samoin lopetettaisiin ilmainen harjoittelu ja työelämävalmennus. Turhasta koulutuksesta säästyvillä rahoilla lisättäisiin palkkatuettua työtä.

Jostain syystä epäilen kuitenkin, ettei näin tehdä.

Se pieni ero

Onhan se niin väärin, että toimeentulonsa eteen joutuu tekemään töitä. Tällaisen kommentin sain nimimerkiltä ”Työläinen” parin päivän takaista Paltamon työvoimataloa koskevaan juttuuni. Siellähän työttömän saamat sosiaalietuudet lasketaan yhteen, nimetään palkaksi ja pistetään ihminen tekemään työtä joko työvoimatalolle tai lahjoitetaan hänet jollekin yritykselle.

Saan näitä kommentteja aina, kun kirjoitan ilmaistyöstä. Luultavasti niitä tulee tähänkin juttuun. Mistä ihmeestä riittää näitä työelämän peruskäsitteitä ymmärtämättömiä? Maailman paras peruskouluko siihen on syyllinen vai joko älyllisesti ala-arvoinen viihde on tehnyt suomalaisille lobotomian? En jaksa selittää jokaiselle erikseen, joten vasarretaan nyt vielä kerran päähän se palkkatyön ja ilmaistyön välinen pieni ero.

Palkkatyö on sellaista työtä, josta maksetaan alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja josta kertyy eläkettä. Jos tällaista työtä ei kerta kaikkiaan löydy, niin ihminen pidetään hengissä erilaisilla sosiaalietuuksilla parempia aikoja odoteltaessa. Sosiaalietuuksia vastaan ei tehdä työtä, koska silloin ei enää ole kysymyksessä etuus, vaan työ.

Tätä eroa on vuosikausia hämärretty ihan tahallaan. Työttömiä velvoitetaan osallistumaan koulutukseen, työharjoitteluun ja työelämävalmennukseen etuuksia vastaan. Koulutusta pidän ihan järkevänä silloin, kun se oikeasti tähtää työpaikan löytymiseen ja se on ihan sitä varten suunniteltu. Suurin osa työvoimakoulutuksesta on täyttä humpuukia ja tilastojen kaunistamista. Työharjoittelu ja työelämävalmennus ovat ilmaistyötä ja hyväksikäyttöä. Niissä tehdään oikeaa työtä ilman palkkaa.

Nyt joku neropatti sanoo taas kerran, että kyllä tästä maasta tekemätöntä työtä löytyy, ei laiskoja kotisohvalle elätetä. Ihan varmasti löytyy tekemätöntä työtä, mutta ei löydy palkanmaksajaa. Jos tekemättömät työt teetetään lisääntyvästi ilmaistyövoimalla, ei niitä palkanmaksajia löydy kohta ollenkaan. Kukapa hullu palkkaa maksamaan rupeaisi, kun näissä työvoimataloissa voi pistäytyä orjamarkkinoilla?

Nyt jään odottelemaan kommentteja, joissa toistuvat ainakin sanat laiskuus, kotisohva, kaljoittelu, makaaminen ja tekemätön työ. Ne kertovat siitä, että lukea osataan, mutta luetun ymmärtäminen on jo vaikeampi juttu.

Polunreunojen koristelua

Päivän Karjalainen kirjoitti ylistävän kokosivun artikkelin Honkalampi-säätiön järjestämästä työvalmennuksesta työttömille. Kyse on siis siitä, että pelkästään työttömyydestä kärsiviä kuntoutetaan ja valmennetaan työelämään teettämällä heillä ilmaista työtä. Tätä ei nimenomaan mainittu, mutta juuri siitähän tässä työvalmiuksen kehittämisessä on kysymys.

Säätiön työvalmennuksessa voi työskennellä mm. metalli-, kiinteistönhoito- ja kuljetusalalla, erilaisissa kokoonpanotehtävissä, keittiö- ja puhdistuspalveluissa, kirjansidonnassa sekä toimisto- ja tietotekniikka-alalla. Ei säätiöllä itsellään tällaisia toimintoja tietenkään ole, vaan se välittää ilmaista työvoimaa yrityksille.

Viime vuonna tähän valmennukseen osallistui 1 080 työtöntä. Määrä on melkoinen ja luulisi työelämävalmiuksien kehittyneen niin paljon, että yritykset palkkaisivat ilomielin hyviksi osoittautuneita valmennettaviaan töihin. Sehän tämän homman tarkoitus virallisesti on.

Toisin kuitenkin kävi, koska töitä sai vain 160 kaikkiaan 1 080 valmennettavasta. Säätiö itse pitää tulosta hyvänä, mutta ei se minusta kovin kehuttava ole. Minne loput 920 kuntoutettavaa päätyivät ja miksi, jää arvailun varaan. He luultavasti jatkavat samaa kuntoutus, koulutus ja valmennuskierrettään hyödyttäen erilaisia koulutusfirmoja ja erityisesti niitä yrityksiä, joissa he välillä toiveikkain mielin käyvät antamassa työpanoksensa. Työstään he saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa työpäivässä.

Suoraan sanottuna minua oksettaa tällaisen hyväksikäytön jatkuva ylistäminen. Kyllä minä sen ymmärrän, että toiminnasta hyötyvät sitä kehuvat, mutta toimittajat voisivat välillä hiukan itsekin miettiä, mitä heille syötetään. Tai vielä parempi olisi, jos he kysyisivät joskus jonkun hyväksikäytetyn rehellistä mielipidettä. Ei kukaan järjissään oleva työnantaja palkkaa vakituisia työntekijöitä niin kauan, kun nämä kuntouttajat lähettävät heille ilmaistyövoimaa oven täydeltä.

Kotikuntani Juuka palkkasi oikein työvalmentajan hoitamaan ilmaistyön välitystä sekä kunnalle että ulkopuolisille. Kunta ainakin aikoo ensi kesänä rakentaa ulkoilureitin kirkonkylän jokirantaan perinteisenä lapiotyönä. Työvoimaksi otetaan kuntouttavaan työtoimintaan määrättyjä pitkäaikaistyöttömiä, jotka siis saavat raskaasta työstään vain työmarkkinatuen ja ruokarahan.

On tällaisia työmaita ennenkin ollut, mutta silloin niitä sanottiin reilusti hätäaputöiksi. Jopa maamme ensimmäinen rautatie rakennettiin ruokapalkalla. Armeija on perinteisesti käyttänyt työtä simputtamisen välineenä. Mistähän löytyisi Rokan Antteja, jotka löisivät nyrkin pöytään ja kysyisivät, että pidätkö sinä minua hölmönä vai oletko sellainen itse? Oikeissa töissä teen mitä pitää, mutta pyöreitä kiviä polkujen reunaan en rupea asettelemaan.