Kuntouttava työtoiminta puree

Näin näyttävästi otsikoi paikallislehti Vaarojen Sanomat TE-toimiston johtaja Antero Kaikkosen hastattelun. Jutussa hän kehuu Juuan kunnan toimia ja yhteistyötä TE-toimiston kanssa erinomaiseksi ja julistaa, että kuntouttavaa työtoimintaa kehitetään edelleen eikä tätä touhua jätetä. Kunta on palkannut yhden työntekijän etsimään kuntoutettavia ja ohjaamaan heitä ilmaistöihin.

Mitä sitten on tämä niin loistava kuntouttava työtoiminta?

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska sisällöltään se on selvästi laki ilmaistyövelvollisuudesta. Sen tarkoitus on saada ilmaistyövoimaa julkisyhteisöille tai rekisteröidyille yhdistyksille ja tuottaa kunnalle valtion rahaa.

Kuntouttamisesta puhuminen on harhaanjohtavaa jo siksi, että kuntouttamisen tarvetta ei tarvitse erikseen tutkia. Riittää, että henkilö on saanut peruspäivärahaa 500 päivän ajan, työmarkkinatukea 180 päivän ajan tai saanut elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan. Tällainen henkilö voidaan määritellä kuntouttamisen tarpeessa olevaksi ihan työkunnosta ja -haluista riippumatta.

Kun kuntoutustarve täyttyy, laaditaan yhdessä kunnan, TE-toimiston ja työttömän kanssa aktivointisuunnitelma. Ensin kartoitetaan henkilön työura ja aiempien työllistämistoimenpiteiden vaikutukset. Vasta tässä vaiheessa selvitetään työllistämistä edistävien sosiaali-, terveys- , kuntoutus- ja koulutuspalvelujen tarve. Nurinkurista on, että jos tarvetta näihin palveluihin ei ole, on henkilö sopiva ohjattavaksi kuntouttavaan työtoimintaan. Tämä todistaa sen, että pelkkä työttömyys katsotaan vajaakuntoisuudeksi ja kuntoukseen kelpaa vain se, jolla ei ole kuntoutuksen tarvetta.

Sitten selvitetään mahdollisuus tarjota oikeaa palkallista työtä. Sitä ei tietenkään ole kunnalla eikä kenelläkään muullakaan kuntoutusta järjestävällä tarjota, koska kuntouttavalla työllä ei saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Tätä lainkohtaa kierretään avoimesti, koska ei kuntoutettaville ole olemassa mitään erityistehtäviä. Työt ovat täsmälleen niitä samoja, joita kunta muuten joutuisi hoitamaan palkatulla työvoimalla. Nimeämällä vaikkapa työttömän toimistotyön ammattilaisen kuntoutettavaksi saa kunta ilmaisen työntekijän jopa 24 kuukauden ajaksi.

Kunta hyötyy toiminnasta paljon enemmänkin. Kuntouttavan työn järjestäminen on kunnan vastuulla ja ellei sitä järjestetä, joutuu kunta maksamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen kuluista. Kuntoutettavaksi ottaminen poistaa tämän maksuvelvollisuuden ja lisäksi valtio maksaa kunnalle jokaisesta kuntoutettavan työpäivästä 10,09 euroa. Itse ilmaistyön tekijä saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta ei neuvotella. Siitä voi kieltäytyä, mutta silloin toimeentulotuki alenee 20 %. Toistuva kieltäytyminen alentaa tukea 40 %. Tähän ei työttömällä ole varaa, joten hän tekee samaa työtä rinta rinnan työehtosopimuksen mukaista palkkaa saavan vakituisen henkilön kanssa.

Voiko tästä sitten mitenkään kieltäytyä? Kyllä voi, mutta se on osattava tehdä etukäteen. Jokaisen ilmoittautumisen yhteydessä työttömän työllistämissuunnitelma päivitetään. Jos siihen on merkitty toimenpiteeksi kuntouttava työtoiminta, sen voi vaatia poistettavaksi. Tähän TE-toimiston on pakko suostua, koska työllistämissuunnitelma laaditaan yhteistyössä työttömän kanssa eikä toinen osapuoli voi sitä sanella.

Joku saattaa nyt huomata, että tämä juttu on lähes sanasta sanaan kopio viime tammikuussa kirjoittamastani. Niin on, mutta niin ovat aina nämä lehtijututkin.

Mätänevää törkyä

Juuan Työttömät ry:n ylläpitämän kierrätyskeskuksen pihamaalle oli tässä eräänä yönä tuotu pakastin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, koska paikka toimii myös elektroniikkaromun vastaanottopisteenä ja avoimelle pihamaalle voi jättää tavaraa öisinkin. Inhottavaa oli se, että pakastin oli täynnä mätäneviä elintarvikkeita.

Lieneekö kyseessä tyhmyys, ilkeys, sairas pila vai halveksunnan osoitus? Luultavasti vähän näitä kaikkia. Tai ehkä joku ei vain viitsinyt tahria sähkökatkon pilaamissa eväissä käsiään ja ajatteli yhdistyksen työllistämien työttömien olevan siihen hommaan sopivia. Joka tapauksessa tätä vitsiniekkaa odottaa rangaistus ympäristönsuojelurikkomuksesta.

Pitäjässä vallitseva yleinen asenne työttömien yhdistystä kohtaan on aina ollut vähättelevän halveksiva. Takavuosina toimin vähän aikaa yhdistyksen toiminnanjohtajana. Ylläpitämäämme ruokala-kahvioon tuli kerran siisti iäkkäämpi rouva kahville. Hän katseli ympärilleen ja sanoi sitten, että eihän täällä näytä olevan yhtään niitä työttömiä, vaan kaikki ovat ihan tavallisen näköisiä ihmisiä. Hänestä kuulemma olisi ollut niin mukavaa nähdä niitä työttömiä vetelehtimässä ympäriinsä. Ihan sitä varten hän oli liikkeelle lähtenyt.

Tämä rouva saattoi olla henkisesti köyhä. Pari päivää hänen jälkeensä tuli järkevänä pitämäni mies kyselemään paria riuskaa työtöntä töihin pikkurahalla. Kesti kauan saada hänet ymmärtämään, että tämä ei ole työvoimatoimisto. Hänellä oli sellainen käsitys, että yhdistyksen tiloista saa tarvitseva käydä hakemassa työntekijöitä parin euron päiväpalkalla.

Kunta ei noteeraa yhdistystä mitenkään muuten kuin hankaloittamalla sen toimintaa. Kahvila-ruokala jouduttiin sulkemaan rahanpuutteen takia, koska verottaja ja TE-toimisto kohtelivat yhdistystä yrittäjänä. Sen takia palkkatuki putosi puoleen työntekijää kohti. Kunta ei myöntänyt yhdistykselle senttiäkään avustusta, vaikka toinen vaihtoehto oli paikan sulkeminen. Se saattoi olla tarkoituskin, koska nyt kunta on vuokrannut saman tilan yksityiselle yrittäjälle.

Onhan vikaa yhdistyksessäkin. Sen puuhamiehet ja -naiset ovat olleet samoja jo varmaan toistakymmentä vuotta, joten se alkaa kohta olla eläkeläisyhdistys. Uusia jäseniä ei hankita aktiivisesti eikä suhteita kunnan päättäjiin pidetä kunnossa. En minä heitä kuitenkaan osaa moittia, koska heidän työnsä on yleisen ilmapiirin takia aina ollut jatkuvaa kamppailua ja päivästä toiseen sinnittelyä.

Kiitokseksi työstään he saavat käsiinsä pakastearkullisen mätänevää törkyä.