Kuntoutusta vai kukkaron paikkausta?

Syksyn vaalituloksen selvittyä lupasin, että en enää arvostele Juuan kunnan päätöksiä jälkikäteen, vaan kerron mielipiteeni etukäteen. Tässä lupauksessani aion pysyä, joten kerron nyt mielipiteeni tällä viikolla sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja myöhemmin kunnanhallituksessa esille tulevaan asiaan. Olen kunnanhallituksen edustaja sote-lautakunnassa, joten aion sanoa tämän saman ääneen sielläkin.

Kuntaan esitetään perustettavaksi työpajatoimintaa kuntouttavaa työtoimintaa ja nuorisotakuun toteuttamista varten. Asian esittely alkaa siteerauksella STM:n kirjeeseen, jossa kerrotaan täysivaltaisen osallistumisen yhteiskuntaan merkitsevän myös osallisuutta työelämään. Koko listatekstin voitte halutessanne lukea täältä kohdasta  sos. ja terv. ltk 28.2.2013 asia 24. Työpajatoiminnan käynnistämisen periaattet.

Nyt kerron asiaan toisenlaisen näkökulman, joka ei liene lukijoilleni mitenkään uusi. Joillekin päättäjille se saattaa sitä olla, varsinkin jos he eivät ole erityisen perehtyneitä tähän asiaan.

Kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan se on työvoimapolitiikkaa. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska siinä ei ole mitään muuta kuntouttavaa kuin lain nimi. Lain pitäisi olla nimeltään Laki ilmaistyövelvollisuudesta, koska kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat tekevät työtä ilman palkkaa. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä työpanoksestaan. Jos joku on menettänyt työmarkkinatuen, niin hän joutuu tekemään työtä toimeentulotuella.

Kuntouttavaan työtoimintaan on pakko osallistua ja siihen määrätään pelkästään työttömyyden perusteella. Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa ja joutuu hakemaan toimeentulotukea. Sitä alennetaan automaattisesti 20 % kieltäytymisen takia. Vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi, vaan aktivointisuunnitelman yhteydessä hänet on ohjattava sosiaali- tai terveyspalvelujen piiriin. Vasta kuntouduttuaan työkykyiseksi hän kelpaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Väitetään, että lainsäädäntö vaatii kuntaa järjestämään kuntouttavaa työtomintaa. Tämä on totta, mutta sanktiona on ainoastaan osallistuminen Kelan maksamaan työmarkkinatukeen. Mitään muuta rangaistusta laiminlyönnistä ei ole. Ei ole olemassa mitään erillistä sakkomaksua, vaikka siitäkin kuulee joskus puhuttavan.

Esityslistalla on ihan oikein kerrottu toiminnan kuntataloutta hyödyttävästä vaikutuksesta. Vuodesta 2010 lähtien kuntouttavassa työtominnassa on ollut kuukausittain 40-45 henkilöä ja kunta on säästänyt heidän Kelan maksuosuudestaan 163 000-168 000 euroa/vuosi. Kuntahan joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuesta Kelalle, jos kuntouttavaa työtoimintaa ei järjestetä. Juuri tämä on se ”sakkomaksu”. Kun toimintaa järjestetään, niin kuntaosuutta ei tarvitse maksaa. Lisäksi kunta saa valtiolta 10,09 euroa kuntoutettavaa kohti päivässä.

Kunnan siis kannattaa puhtaasti kuntatalouden kannalta järjestää toimintaa. Minä en kuitenkaan halua paikata kunnan kukkaroa työttömien selkänahalla. Jos jokin työ on tekemisen arvoista, niin se voidaan järjestää vaikka palkkatuettuna työnä. Sille työtä tekevälle on ihan sama kuka hänen palkkansa maksaa, kunhan vain oikea palkka oikeasta työstä tulee ajallaan. Itse en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että linnunpönttöjen rakentelu työpajassa on yhteiskunnan kannalta niin välttämätöntä, että sitä pitäisi tehdä ilmaiseksi.

Kuntouttavaan työtoimintaan on siis osallistunut 40-45 henkilöä kuukaudessa. Minä haluaisin tietää sen, kuinka moni heistä on sen jälkeen saanut pysyvän työpaikan. Kuinka moni vaikkapa tiilitaloja moukarilla purkamassa ollut kuntoutettava on päässyt palkkatöhin? Jos tämä toiminta olisi niin hyödyllistä kuin annetaan ymmärtää, niin tällaiset tiedot pitäisi ilman muuta kertoa. Vai onko käynyt niin, että kukaan ei ole työllistynyt? En ihmettelisi sitäkään, koska vastottain ilmestyneen Tarja Filatovin valityömarkkinaraportin mukaan vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille markkinoille kuntoutusjakson jälkeen.

Esityslistan mukaan työpajatoimintaa on hahmoteltu siten, että työpaja olisi eräänlainen kotipesä. Sieltä työttömyydestä kuntotujat pyrittäisiin aktiivisesti sijoittamaan työkokeiluihin yrityksiin. He siis siirtyisivät työpajassa tehdysta ilmaisesta työstä tekemään ilmaista työtä yrityksissä. Yrittäjät tuskin innostuvat ajatuksesta, koska ilmainen työ ei tunnetusti motivoi ketään antamaan parasta panostaan.

Voisin tietysti kertoa vielä vaikkapa YK:n ihmisoikeusien julistuksesta, EU:n ihmisoikeussopimuksesta, Suomen perustuslaista ja Suomen rikoslaista, mutta sen olen jo muutama päivä sittten tehnyt. Annan kuitenkin lautakunnan ja kunnahallituksen jäsenille mietittäväksi ihan käytännön juridisen asian:

Yrittäkääpä palkata joku itsellenne töihin viidensadan euron kuukausipalkalla. Se on suunnilleen se summa, jonka kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saa työstään kuukaudessa. Olette oikeudessa ennen kuin ehditte sanoa ”täysivaltainen osallistuminen yhteiskuntaan merkitsee osallisuutta työelämään” ja saatte tuntuvan rangaistuksen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Työllistymissuunnitelman ansa

Eräs lukijani kertoi henkilökohtaisessa viestissään, että hänelle oli TE-toimistossa työnnetty allekirjoitettavaksi valmiiksi laadittu aktivointisuunnitelma. Suunnitelmaan sisältyi kuntouttava työtoiminta, jota hän ei hyväksynyt. Niinpä hän kieltäytyi allekirjoittamasta sitä ja seurauksena oli tietenkin karenssi. Hän halusi täsmennystä kirjoituksiini, joiden mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta voi kieltäytyä.

Pitää huomata, että näitä suunnitelmia on kahta eri lajia. Työllistymissuunnitelma perustuu julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin. Se laaditaan yhteisesti sopien silloin, kun henkilö ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Suunnitelmaan kirjataan kaikki yhdessä sovitut toimenpiteet työllisyyden edistämiseksi ja suunnitelma päivitetään aina ilmoittautumisen yhteydessä. Juuri tässä vaiheessa on oltava tarkkana. Jos suunnitelmaan on merkitty yhtenä mahdollisuutena kuntouttava työtoiminta, niin siitä ei enää sen jälkeen voi kieltäytyä ilman seuraamuksia.

Lain nimenomaisen määräyksen mukaan työllistymissuunnitelma laaditaan yhdessä sopien, joten se ei koskaan voi olla yksipuolinen saneluratkaisu. Juuri tähän perustuu tulkintani kieltäytymismahdollisuudesta. Lainkohta on Laki julkisesta työvoimapalvelusta 5:4 §.

Aktivointisuunnitelma laaditaan siinä vaiheessa, kun työnhakijaan on päätetty ruveta soveltamaan kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia. Kuten olen monesti ennenkin sanonut, on lain nimi täysin harhaanjohtava. Kuntouttavaan työtoimintaan määrättävän ei tarvitse olla kuntoutuksen tarpeessa, vaan siihen riittää pelkkä työttömyys. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan, saanut työmarkkinatukea päivärahakauden jälkeen 180 päivän ajan tai pääasiallinen toimeentulo on muodostunut viimeisen 12 kuukauden ajan toimeentulotuesta, voidaan terve ja työkykyinen henkilö määrätä kuntouttavaan työtoimintaan.

Tästä olen kirjoittanut tarkemmin mm. jutussani laki-ilmaistyovelvollisuudesta

Aktivointisuunnitelma laaditaan periaatteessa yhteistyössä työnhakijan, TE-toimiston ja kunnan kanssa. Laissa on kuitenkin ikävä 2 luvun 8 §:n 3 momentti: Jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, ettei henkilölle voida viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tarjota työtä tai työllistymistä edistäviä toimenpiteitä, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta. Tässä vaiheessa ei siis enää voi kieltäytyä.

Tai voi tietenkin, mutta siitä seuraa rangaistus. Heinäkuun alussa voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen kieltäytymisestä seuraava työttömyysetuuden menetys kestää 60 päivää. Siltä ajalta voi saada kunnan toimeentulotukea, mutta sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen johdosta. Lakimuutos on kuitenkin huomattava parannus verrattuna entiseen viiden kuukauden työvelvoitteeseen.

Tämä on melkoinen viidakko. Siksi onkin syytä varoittaa, että nämä lakia yleisellä tasolla selittävät juttuni eivät kelpaa kartaksi. Näitä pitää käyttää kompassina, joka ohjaa oikeaan suuntaan tässä ryteikössä.

Kuntouttava työtoiminta puree

Näin näyttävästi otsikoi paikallislehti Vaarojen Sanomat TE-toimiston johtaja Antero Kaikkosen hastattelun. Jutussa hän kehuu Juuan kunnan toimia ja yhteistyötä TE-toimiston kanssa erinomaiseksi ja julistaa, että kuntouttavaa työtoimintaa kehitetään edelleen eikä tätä touhua jätetä. Kunta on palkannut yhden työntekijän etsimään kuntoutettavia ja ohjaamaan heitä ilmaistöihin.

Mitä sitten on tämä niin loistava kuntouttava työtoiminta?

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska sisällöltään se on selvästi laki ilmaistyövelvollisuudesta. Sen tarkoitus on saada ilmaistyövoimaa julkisyhteisöille tai rekisteröidyille yhdistyksille ja tuottaa kunnalle valtion rahaa.

Kuntouttamisesta puhuminen on harhaanjohtavaa jo siksi, että kuntouttamisen tarvetta ei tarvitse erikseen tutkia. Riittää, että henkilö on saanut peruspäivärahaa 500 päivän ajan, työmarkkinatukea 180 päivän ajan tai saanut elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan. Tällainen henkilö voidaan määritellä kuntouttamisen tarpeessa olevaksi ihan työkunnosta ja -haluista riippumatta.

Kun kuntoutustarve täyttyy, laaditaan yhdessä kunnan, TE-toimiston ja työttömän kanssa aktivointisuunnitelma. Ensin kartoitetaan henkilön työura ja aiempien työllistämistoimenpiteiden vaikutukset. Vasta tässä vaiheessa selvitetään työllistämistä edistävien sosiaali-, terveys- , kuntoutus- ja koulutuspalvelujen tarve. Nurinkurista on, että jos tarvetta näihin palveluihin ei ole, on henkilö sopiva ohjattavaksi kuntouttavaan työtoimintaan. Tämä todistaa sen, että pelkkä työttömyys katsotaan vajaakuntoisuudeksi ja kuntoukseen kelpaa vain se, jolla ei ole kuntoutuksen tarvetta.

Sitten selvitetään mahdollisuus tarjota oikeaa palkallista työtä. Sitä ei tietenkään ole kunnalla eikä kenelläkään muullakaan kuntoutusta järjestävällä tarjota, koska kuntouttavalla työllä ei saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Tätä lainkohtaa kierretään avoimesti, koska ei kuntoutettaville ole olemassa mitään erityistehtäviä. Työt ovat täsmälleen niitä samoja, joita kunta muuten joutuisi hoitamaan palkatulla työvoimalla. Nimeämällä vaikkapa työttömän toimistotyön ammattilaisen kuntoutettavaksi saa kunta ilmaisen työntekijän jopa 24 kuukauden ajaksi.

Kunta hyötyy toiminnasta paljon enemmänkin. Kuntouttavan työn järjestäminen on kunnan vastuulla ja ellei sitä järjestetä, joutuu kunta maksamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen kuluista. Kuntoutettavaksi ottaminen poistaa tämän maksuvelvollisuuden ja lisäksi valtio maksaa kunnalle jokaisesta kuntoutettavan työpäivästä 10,09 euroa. Itse ilmaistyön tekijä saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta ei neuvotella. Siitä voi kieltäytyä, mutta silloin toimeentulotuki alenee 20 %. Toistuva kieltäytyminen alentaa tukea 40 %. Tähän ei työttömällä ole varaa, joten hän tekee samaa työtä rinta rinnan työehtosopimuksen mukaista palkkaa saavan vakituisen henkilön kanssa.

Voiko tästä sitten mitenkään kieltäytyä? Kyllä voi, mutta se on osattava tehdä etukäteen. Jokaisen ilmoittautumisen yhteydessä työttömän työllistämissuunnitelma päivitetään. Jos siihen on merkitty toimenpiteeksi kuntouttava työtoiminta, sen voi vaatia poistettavaksi. Tähän TE-toimiston on pakko suostua, koska työllistämissuunnitelma laaditaan yhteistyössä työttömän kanssa eikä toinen osapuoli voi sitä sanella.

Joku saattaa nyt huomata, että tämä juttu on lähes sanasta sanaan kopio viime tammikuussa kirjoittamastani. Niin on, mutta niin ovat aina nämä lehtijututkin.