Ankaramman lain periaate

Jos laki on muuttunut rikoksen tekohetken ja oikeudessa annettavan tuomion välillä, niin tekijä tuomitaan sen lain mukaan, josta seuraa lievempi rangaistus. Tätä kutsutaan lievemmän lain periaatteeksi. Otsikon mukaista ankaramman lain periaatetta ei tunnusteta periaatteena, mutta se näkyy olevan käytössä silloin, kun rangaistaan työttömiä työttömyysetuuksien menettämisellä.

Työttömyysturvalakia muutettiin heinäkuun alusta lähtien. Lakiin tehtiin uusi 2a luku, jossa määritellään seuraamukset työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. Nyt kumotun, vuonna 2006 voimaan tulleen lain mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä seurasi työmarkkinatuella olevalle ikuinen karenssi. Työtön menetti työttömyysetuutensa siihen asti, kunnes oli ollut työssä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä viisi kuukautta. Käytännössä tällainen ihminen luokiteltiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi, joten hänelle ei edes tarjottu työtä eikä koulutusta. Siitä nimitys ikuinen karenssi.

Uusi laki on selvästi inhimillisempi työttömyysetuuden menettämisen eli karenssin suhteen.  Jos henkilö eroaa työstä ilman hyväksyttävää syytä, on karenssi 90 päivää. Työstä kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi, työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä 15 päivän, suunnitelman laatimisesta kieltäymisestä 30 päivän ja suunnitelman toteuttamisen laiminlyönnistä 60 päivän karenssi. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli käytännössä koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi. Aiemmin näistä kaikista sai työmarkkinatuella oleva armotta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen.

Uuden lain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään vasta kuuden kuukauden sisällä tapahtuvasta toistuvasta kieltäytymisestä. Myös työssäolovelvoite on lyhentynyt; nyt työmarkkinatuelle pääsee uudelleen jo 12 kalenteriviikon työssä tai koulutuksessa olon jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, mutta entäpä se ankaramman lain periaate?

Se löytyy lain siirtymäsäännöksistä ja siellä räimitäänkin märällä rätillä korville niitä, joille on määrätty ikuinen karenssi ennen uuden lain voimaantuloa. Se nimittäin säilyy entisellään. Jos henkilölle on määrätty viiden kuukauden työssäolovelvoite yhden ainoan kieltäytymisen perusteella ennen 1.7.2012, nin velvoite säilyy viitenä kuukautena uudesta lievemmästä laista huolimatta.

Vielä epäoikeudenmukaisemmalta tuntuu niiden kohtalo, joille on määrätty työssäolovelvoite juuri ennen uuden lain voimaantuloa. Jos henkilön katsotaan kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä vaikkapa perjantaina 29. kesäkuuta 2012, niin häneen sovelletaan vanhaa lakia, vaikka karenssipäätös tietenkin on tehty vasta aikaisintaan maanantaina 2. heinäkuuta. Uudesta lievemmästä laista huolimatta sovelletaan vanhaa ja ankarampaa lakia.

Ihan sama tilanne on silloin, jos henkilö on aloittanut koulutuksen tai kuntouttavan työtoiminnan kesäkuussa, mutta keskeyttää sen heinäkuussa. Taas sovelletaan vanhaa lakia ja työssäolovelvoite on viisi kuukautta. Heinäkuussa alkaneen kurssin tai kuntouttavan työtoiminnan keskeyttäjä selviää samasta synnistä pelkällä 60 päivän työmarkkinatuen menetyksellä. Kautta linjan siirtymäsäännökset on laadittu siten, että vanhaa lakia sovelletaan aina, kun se suinkin on mahdollista.

Näin varmistetaan se, että aiemmin systeemistä ulos heitetyt eivät ryömi sinne takaisin. Vähät siitä, että samalla on luotu ihan uusi ja koko oikeusjärjestelmän vastainen ankaramman lain periaate.

Onhan siirtymäsäännöksissä tosin armahduspykäläkin. Vanhan lain mukaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteen eli ikuisen karenssin saaneet pääsevät takaisin työmarkkinatuelle 1.1.2017. Jos elävät.

Kuntouttava työtoiminta puree

Näin näyttävästi otsikoi paikallislehti Vaarojen Sanomat TE-toimiston johtaja Antero Kaikkosen hastattelun. Jutussa hän kehuu Juuan kunnan toimia ja yhteistyötä TE-toimiston kanssa erinomaiseksi ja julistaa, että kuntouttavaa työtoimintaa kehitetään edelleen eikä tätä touhua jätetä. Kunta on palkannut yhden työntekijän etsimään kuntoutettavia ja ohjaamaan heitä ilmaistöihin.

Mitä sitten on tämä niin loistava kuntouttava työtoiminta?

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska sisällöltään se on selvästi laki ilmaistyövelvollisuudesta. Sen tarkoitus on saada ilmaistyövoimaa julkisyhteisöille tai rekisteröidyille yhdistyksille ja tuottaa kunnalle valtion rahaa.

Kuntouttamisesta puhuminen on harhaanjohtavaa jo siksi, että kuntouttamisen tarvetta ei tarvitse erikseen tutkia. Riittää, että henkilö on saanut peruspäivärahaa 500 päivän ajan, työmarkkinatukea 180 päivän ajan tai saanut elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan. Tällainen henkilö voidaan määritellä kuntouttamisen tarpeessa olevaksi ihan työkunnosta ja -haluista riippumatta.

Kun kuntoutustarve täyttyy, laaditaan yhdessä kunnan, TE-toimiston ja työttömän kanssa aktivointisuunnitelma. Ensin kartoitetaan henkilön työura ja aiempien työllistämistoimenpiteiden vaikutukset. Vasta tässä vaiheessa selvitetään työllistämistä edistävien sosiaali-, terveys- , kuntoutus- ja koulutuspalvelujen tarve. Nurinkurista on, että jos tarvetta näihin palveluihin ei ole, on henkilö sopiva ohjattavaksi kuntouttavaan työtoimintaan. Tämä todistaa sen, että pelkkä työttömyys katsotaan vajaakuntoisuudeksi ja kuntoukseen kelpaa vain se, jolla ei ole kuntoutuksen tarvetta.

Sitten selvitetään mahdollisuus tarjota oikeaa palkallista työtä. Sitä ei tietenkään ole kunnalla eikä kenelläkään muullakaan kuntoutusta järjestävällä tarjota, koska kuntouttavalla työllä ei saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Tätä lainkohtaa kierretään avoimesti, koska ei kuntoutettaville ole olemassa mitään erityistehtäviä. Työt ovat täsmälleen niitä samoja, joita kunta muuten joutuisi hoitamaan palkatulla työvoimalla. Nimeämällä vaikkapa työttömän toimistotyön ammattilaisen kuntoutettavaksi saa kunta ilmaisen työntekijän jopa 24 kuukauden ajaksi.

Kunta hyötyy toiminnasta paljon enemmänkin. Kuntouttavan työn järjestäminen on kunnan vastuulla ja ellei sitä järjestetä, joutuu kunta maksamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen kuluista. Kuntoutettavaksi ottaminen poistaa tämän maksuvelvollisuuden ja lisäksi valtio maksaa kunnalle jokaisesta kuntoutettavan työpäivästä 10,09 euroa. Itse ilmaistyön tekijä saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta ei neuvotella. Siitä voi kieltäytyä, mutta silloin toimeentulotuki alenee 20 %. Toistuva kieltäytyminen alentaa tukea 40 %. Tähän ei työttömällä ole varaa, joten hän tekee samaa työtä rinta rinnan työehtosopimuksen mukaista palkkaa saavan vakituisen henkilön kanssa.

Voiko tästä sitten mitenkään kieltäytyä? Kyllä voi, mutta se on osattava tehdä etukäteen. Jokaisen ilmoittautumisen yhteydessä työttömän työllistämissuunnitelma päivitetään. Jos siihen on merkitty toimenpiteeksi kuntouttava työtoiminta, sen voi vaatia poistettavaksi. Tähän TE-toimiston on pakko suostua, koska työllistämissuunnitelma laaditaan yhteistyössä työttömän kanssa eikä toinen osapuoli voi sitä sanella.

Joku saattaa nyt huomata, että tämä juttu on lähes sanasta sanaan kopio viime tammikuussa kirjoittamastani. Niin on, mutta niin ovat aina nämä lehtijututkin.