Työttömät lumitöihin

Keravan kaupunki on ruvennut ojentamaan auttavan kätensä kotona asuville vanhuksille ja poistamaan pihateiltä lumiauran jättämät vallit. Näin positiivisesti asiasta kertoo Yle.

Äkkiä luettuna tämä vaikuttaa erinomaiselta ajatukselta. Moni vanhus tarvitsee tällaista palvelua eikä hintakaan päätä huimaa. Tämä juttu pitää kuitenkin ymmärtää yhteiskuntaan pesiytyneen sairaan ajattelun arkipäiväistämisenä. Sen ajattelun mukaan työttömät joutavat tekemään töitä ilmaiseksi. He jopa voittavat tässä kaupassa, koska näin he välttyvät syrjäytymiseltä.

Jutun mukaan kaupungin työllistämisyksikössä on töissä 40 henkilöä. Tämä on silkkaa hölynpölyä. Eivät nämä 40 henkilöä ole missään oikeissa töissä, vaan he ovat TE-toimiston kaupungille määräämiä orjia. He saavat työstään vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron ruokarahan päivässä. Palvelun saajan lumityöstä maksama kertahinta on kuin pilkkaa tehden yhden työntekijän päivittäisen ruokarahan suuruinen.

Neljäkymmentä rivakkaa lumenkolaajaa ennättää moneen paikkaan yhden päivän aikana. Jokaiselta asiakkaalta laskutetaan yhdeksän euroa ja rahat menevät kaupungin kassaan. Niillä voikin sitten maksaa vaikka työllistämisyksikön päällikölle kuukausipalkkaa. Kaupunki teettää työt ilmaisella työvoimalla, ansaitsee toiminnalla ja saa lisäksi jokaisesta ”työllistetystä” 10,09 euroa palkkiota Kelalta. Kaiken huippuna kaupunki vielä ottaa tehdystä työstä kunniankin itselleen ja rehvastelee palvelun tarjoamisella.

Se työntekijä saa vain hikisen paidan, työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä. Ai niin, tietenkin hän saa ”mahdollisuuden tehdä tätä työtä”, kuten jutussakin niin positiivisesti ilmaistaan.

En minä vastusta sitä, että kaupunki järjestää ikäihmisille tällaista palvelua. En missään tapauksessa vastusta sitäkään, että työttömät oma-aloitteisesti ja täysin vapaaehtoisesti käyvät ilmaiseksi tai pullakahvia vastaan auttamassa vanhuksia. Minä vastustan ehdottomasti sitä, että kaupunki teettää raskasta työtä ilmaisella työvoimalla.

Jos nyt oikein markkinatalouden kannalta ajetellaan, niin tämä toimintahan suorastaan vääristää kilpailua. Monet pienyritykset ja yksityiset tekevät tällaista työkseen, mutta eihän heillä ole mitään mahdollisutta kilpailla ilmaista työvoimaa käyttävien kanssa.

Miettikääpä, haluaisitteko itse tehdä lumitöitä vähintään neljä tuntia päivässä yhdeksän euron päiväpalkalla ja lahjoittaa varsinaisen työpalkan ja kunnian tekemästänne työstä kaupungille.

Ihmiskauppaa ja työsyrjintää

Vähäkyröläisen puualan yrityksen työnjohtaja värväsi kirgisialaisia maanmiehiään Suomeen orjatyöhön. Hän kuittasi työntekijöden palkat itselleen ja antoi ne ansainneille vain pieniä summia käteen. Tehtaan johto ei tiennyt asiasta mitään, vaikka osa työntekijöistä majoitettiin yrityksen sosiaalisiin tiloihin. Nyt työnjohtajaa syytetään ihmiskaupasta ja yrityksen johtoa kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Syyte on paikallaan ja oikeus tutkikoon asian. Samaan aikaan meillä on kuitenkin reilusti yli 100 000 ihmistä koko ajan tilanteessa, joka täyttää ihmiskaupan tai ainakin kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön.

Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskauppaan syyllistyy mm. se, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa värvää taikka luovuttaa toisen pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Rangaistus on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.

Lain 47 luvun 3a §:n mukaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään syyllistyy se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Työtön työmarkkinatuella oleva työnhakija on taloudellisesti riippuvainen tuestaan ja ilman sitä turvattomassa tilassa. TE-toimisto luovuttaa hänet työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan työskentelemään ilman palkkaa. Palkaton työ on pakkotyötä ja loukkaa ihmisarvoa. Lain mukaan kaikki maan TE-toimistot pitäisi siis asettaa syytteeseen ihmiskaupasta.

Ilmaisen työntekijän vastaanottaja asettaa tämän huomattavan epäedulliseen asemaan, koska ei maksa hänelle palkkaa, vaikka maksaa samaa työtä tekevälle palkatulle työntekijälle TES:n mukaisesti. Ilmaista työtä tekevä on taloudellisessa ahdingossa, koska kieltytymällä ilmaistyöstä hän menettää työttömyysetuutensa. Lain mukaan jokainen ilmaisen työntekijän vastaanottaja pitäisi asettaa syytteeseen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska TE-viranomaisten toiminta on hyväksyttyä ja kovasti kiiteltyä työvoimapolitiikkaa. Ilmaistyön teettäjä puolestaan on vastuuntuntoinen työllistäjä.

Sama toiminta on joissain tapauksissa hirmuinen rikos ja joissin taas yhteiskunnalle otollinen teko.

Työtön yrittäjänä

Työttömiä patistetaan kovasti ryhtymään yrittäjiksi. Siinä piilee kuitenkin monia vaaroja, joista ei tarvinne erikseen varoitella. Jos oman alan isot firmat joutuvat irtisanomaan väkeään, niin pienten menestyminen ei liene mitenkään varmalla pohjalla.

Jos uudeksi yrittäjäksi houkuteltu joutuu vuosien kuluttua lopettamaan yritystoiminnan, niin TE-toimistossa voi olle muhimassa melkoinen pommi. Sain tänään vanhaan juttuuni sellaisen kommentin, joka ansaitsee tulla nostetuksi esille:

Ikuinen karenssi on olemassa. Minulla se on jatkunut jo vuodesta 2002 ja ilmeisesti se loppuu viime kesän lakimuutoksen tuoman armahduksen myötä vuonna 2017. Viisitoista vuotta karenssia lienee Suomen ennätys tai ainakin aika lähellä sitä. Asia juontaa juurensa siitä, että vuonna 2002 sain kolmen kuukauden työssäolovelvoitteen, mutta aloinkin sitten yrittäjäksi. Sitä kesti hyvällä pohjalla 10 vuotta, jonka aikana maksoin veroja Suomen valtiolle valehtelematta miljoonan.

Yrityksellä meni vähän huonommin viimeiset kaksi vuotta, joten niitä yrittäjän YEL-maksujakin tuli maksettua minimi. Nyt kun yritys on kokonaan ajettu alas ei minulla ole oikeutta työttömyysturvaan, koska YEL-tulojen tarkastelujakson aikana ei ole riittävästi maksettua omaa turvaa. Kaiken huippu on, että päättivät vielä työssäoloehdon olevan voimassa yhä edelleen.

En ole siis ollut missään työssä ollenkaan. En kyllä menekään, koska velkaa on tästä yrityksestä nyt sen verran, että työhön ei kannatakaan mennä. On käsittämätöntä että voi olla karenssia 2002 lukien, jonka jälkeen on ollut omasta mielestään kymmenen vuotta 24/7 töissä, muttei sitten ollutkaan. Tällainen toiminta ei ainakaan minun kohdalla suurta hurraa-huutoa nostata tällaiselle ns. edistysvaltiolle. Sanotaan nyt näin kauniisti, että lähinnä katkeruutta herättää.

Kymmenen vuoden työ yrittäjänä siis nollattiin täysin ja vanhat synnit kaivettiin esille. Saadakseen työmarkkinatukea tämä entinen yrittäjä joutuu olemaan töissä, työelämävalmennuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa, työharjoittelussa tai koulutuksessa kolme kuukautta. Vain työstä maksetaan palkkaa, kaikki nuo muut on tehtävä ilmaiseksi.

Tämän tarinan opetus lienee, että jos rupeaa yrittäjäksi, niin kannattaa ruveta menestyväksi yrittäjäksi. Sitä varman menestymisen reseptiä ei tosin taida TE-toimistosta saada, mutta sieltä saa varmasti rangaistuksen huonosta menestymisestä.

Työttömän arkea

Kaikki TE-toimistojen virkailijat ja jopa jotkut työttömyysturva-asiamiehet eivät tunnu tietävän, että molempien osapuolten allekirjoittamaan asiakirjaan ei toinen osapuoli yksipuolisesti voi tehdä mitään muutoksia.

Työtön työnhakija pohdiskeli TE-toimistoon ilmoittautumisen yhteydessä mahdollista hakemista järjestettävälle kurssille. Hän ei luvannut sinne hakea, mutta sanoi harkitsevansa asiaa. Keskustelun jälkeen allekirjoitettiin normaalisti päivitetty työllistymissuunnitelma. Siihen ei kirjattu mitään tästä kurssista.

Työnhakija ei hakenut kurssille, koska se olisi ollut enimmäkseen ilmaista työharjoittelua ja siitä hänellä oli jo ennestään ihan tarpeeksi kokemuksia. Sama virkailija ilmoitti katkaisevansa työttömyysetuuden kurssilta kieltäytymisen takia. Kävi ilmi, että virkailija oli omin päin lisännyt hakemisen kurssille työllistymissuunnitelman sähköiseen versioon paperin allekirjoittamisen jälkeen. Hän väitti tekemänsä muutoksen sitovan työnhakijaa, koska asiasta oli keskusteltu.

Työnhakija ei hyväksynyt tulkintaa ja otti yhteyttä työttömyysturva-asiamieheen. Tämäkin oli sitä mieltä, että yksipuolisesti muutettu ja allekirjoittamaton työllistymissuunnitelma sitoo työnhakijaa.

Aivan uskomatonta ammattitaidon puutetta molemmilta. He eivät tunne lakia eivätkä edes omia ohjeitaan. Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 1 luvun 7 §:n 1 momentin 14 -kohta sanoo näin:

Tässä laissa tarkoitetaan
…
14) työllistymissuunnitelmalla työ- ja elinkeinotoimiston yhdessä työnhakijan kanssa laatimaa suunnitelmaa

Saman lain 5 luvun 4 § 1 momentti taas kuuluu näin:

Työnhakija ja työ- ja elinkeinotoimisto sopivat työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumisen seurannasta ja allekirjoittavat suunnitelman.

Jos lakia ei tunnetakaan, niin sentään edes viraston omilla verkkosivuilla oleva ohje pitäisi olla tuttu:

Työllistymissuunnitelma laaditaan TE-toimistossa yhdessä työnhakijan kanssa. Tavoitteena on nopea työllistyminen avoimille työmarkkinoille. Työllistymissuunnitelmaan kirjataan yhteisesti sovitut palvelut ja toimenpiteet, jotka työnhakija hyväksyy allekirjoituksellaan. Tämän jälkeen työllistymissuunnitelma on sitova ja työnhakijan tulee noudattaa siihen kirjattuja asioita.

Nyt asia on kuulemma uudelleen harkittavana samalla virkailijalla. Toivottavasti hän tutustuu oman toimialansa itseään sitoviin säädöksiin ja ohjeisiin hiukan paremmin.

(Toivottavasi tästä on apua sille henkilölle, joka kysyi mielipidettäni ja toivoi vahvistusta omalle tulkinnalleen. Olet ihan oikeassa, pysy lujana.)

Asiakas on aina väärässä

Sanomalehden yleisönosastossa (Karjalainen 23.7.) nimimerkki Kyykytetty ja turhautunut työtön kertoi, että TE-toimisto oli neuvonut ja kannustanut hakemaan opiskelupaikkaa ja omaehtoisen opiskelun tukea. Hän oli innostunut asiaan, hakenut opiskelupaikkaa ja saanutkin sen. TE-toimisto ei kuitenkaan myöntänyt omaehtoisen opiskelun tukea vaan ehdotti sen sijaan saman alan palkatonta työkokeilua.

Ala ei työvoimaviranomaisten mukaan ole työllistävä eikä opiskelu siten paranna merkittävästi työllistymismahdollisuuksia. Toimiston mukaan asiakkaalla ei myöskään ole työnantajayhteyksiä kyseiselle alalle, joten hänen pitäisi hankkia niitä ennen opiskelun aloittamista tekemällä ilmaista työtä. Työnantaja ei kuitenkaan halua ottaa erikoisalalle kouluttamatonta edes ilmaiseksi. Kaksi oppilaitosta kouluttaa tämän alan ammattilaisia, joten nähtävästi heille kuitenkin on tarvetta.

Kouluttamaton ei siis pääse kokeilemaan työtä edes ilman palkkaa eikä TE-toimisto viisaudessaan halua henkilöä koulutukseen, koska hänellä ei ole suhteita eikä ala muutenkaan työllistä. Onko TE-toimistolle tosiaan myönnetty tällaiset valtuudet päättää työttömien omaehtoisesta kouluttautumisesta?

Vaitettavasti on. Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 9 luku on tylyä luettavaa. Luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan TE-toimisto yksin arvioi, onko omaehtoisen opiskelun tukeminen työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisin keino parantaa työnhakijan ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä.

2 kohdan mukaan tukea voidaan myöntää, jos opiskelun katsotaan olennaisesti parantavan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Sanamuoto antaa TE-toimistolle diktaattorin valtuudet katsoa asia ihan miten tahansa.

Eipä ihme, että kirjoittaja tuntee itsensä kyykytetyksi ja turhautuneeksi. Hän on joutunut tekemisiin erehtymättömien TE-toimiston virkailjoiden kanssa, jotka suuressa viisaudessaan kieltävät tuetun opiskelun. Toimisto tietää kaiken, asiakas ei mitään.

Se tässä vain ihmetyttää, että mistä näitä työvoimapolitiikan erehtymättömiä asiantuntijoita onkin löytynyt TE-toimistoon. Heidän asiantuntemuksensa tosin tuntuu nykyisin keskittyvän ilmaistöiden suosittelemiseen, mutta pulinat pois. Lain mukaan he tietävät kaiken.

Hallinnon tasapuolisuus

Vielä 1970-luvulla puhuttiin ihan yleisesti hallintoalamaisista. Enää kansalaisia ei sellaisiksi sanota, mutta näköjään ajattelu ei ole muuttunut. Eilen illalla törmäsin facebookissa näin tylyyn kuvaan:

(Kuva: Lena Wiksten)

Tällainen tiedonanto on kuulemma Porin TE-toimiston ovessa. TE-toimisto edellyttää asiakkailtaan tietokoneyhteyttä, koneen käyttötaitoja ja verkkopankkitunnuksia. Mikähän tässä mahtoi mennä pieleen?

Kaikilla ei vielä nykyisinkään ole tietokonetta eikä sen käyttämiseen tarvittavaa osaamista, eikä viranomainen voi niitä asiakkailtaan vaatia. Kaikki eivät edes saa verkkopankkitunnuksia vaikka haluaisivat. Pankkitilin avaaminen jokaiselle kuuluu kyllä pankkien peruspalveluvelvoitteeseen, mutta verkkopankkitunnusten myöntäminen ei kuulu. Esteenä voi olla pankin vapaan harkinnan mukaan vaikkapa maksuhäiriömerkintä tai säännöllisten tulojen puute. Pankin ei ole pakko hyväksyä työmarkkinatukea tai toimeentulotukea pankkitunnuksiin oikeuttaviksi säännöllisiksi tuloiksi.

Mikään laki ei siis velvoita pankkeja myöntämään verkkopankkitunnuksia kaikille. Sen sijaan viranomaisten on useammankin lain nojalla palveltava kaikkia asiakkaitaan tasapuolisesti. Perustuslain 6 § sanoo näin:

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

TE-toimistojen toiminta perustuu lakiin, joten asiakkaita on kohdeltava tasapuolisesti. Verkkoyhteyksien, tietokonetaitojen tai verkkopankkitunnusten puuttuminen ovat sellaisia henkilöön liittyviä syitä, joiden perusteella ketään ei saa asettaa eri asemaan.

Hallintolain 6 § puolestaan sanoo näin:

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Kuvan kaltaisesta lapusta ei siis kannata välittää, vaan pitää marssia sisään ja vaatia lain edellyttämää palvelua. Jos viranomainen ilmoitukseensa vedoten kieltäytyy palvelemasta, niin kieltäytymisestä on annettava valituskelpoinen kirjallinen päätös. Jo pelkkä tällaisen ilmoituksen näkeminen oikeuttaisi tekemään asiasta hallinnollisen kantelun.

Minun tietääkseni tässä maassa on yhä edelleen sellaisia töitä, joissa ei vaadita tietotekniikan osaamista. Ainakin osaamattomia ihmisiä on, eivätkä he välttämättä mitään syrjäytyneitä ole. Ja vaikka olisivatkin, niin silti heillä on oikeus saada palvelua.

Saattohoitoa

Eilisessä Juuan paikallislehdessä oli juttua sekä omaishoidosta että saattohoidosta. Ei jutuissa mitään vikaa ollut, ihan asiallisia kirjoituksia, jotka kuvastavat hyvin kunnan ikärakennetta. Väki ikääntyy, sairastuu ja kuolee pois. Samana päivänä juttelin erään TE-toimistosta tulossa olevan tuttavan kanssa ja keskustelu kääntyi meneillään olevaan yleisempään saattohoitoon.

Pielisen Karjalan TE-toimiston Juuan toimipaikka palvelee 1. heinäkuuta lähtien vain yhtenä päivänä viikossa ja silloinkin ajanvarauksella. Tämä enteilee koko toimipisteen lakkauttamista lähiaikoina. Palvelut pitäisi hoitaa kuulemma pääsääntöisesti verkossa verkkopankkitunnuksilla, mutta tämä tuttuni sattuu olemaan yksi niitä, joille pankkitunnuksia ei myönnetä. Hänellä ei ole säännöllisiä tuloja, koska hän on joutunut ns. ikuiseen karenssiin ja elää toimeentulotuella. Sitä ei pankki katso tuloksi. Lisäksi tuttavani ei edes omista tietokonetta ja osaamisenkin kanssa taitaa olla vähän niin ja näin.

Ensi kesänä hänen pitää joko mennä asioimaan Nurmekseen tai ainakin soittaa sinne tilatakseen ajan Juuan toimipisteestä. Jos hän ei näin tee, niin hänet saattohoidetaan alennetulle toimeentulotuelle kieltäytymisen takia. Kun toimipiste luultavasti ensi vuonna lakkautetaan, niin saattohoito tehostuu.

Valtiovalta on muutenkin ajamassa alas kaikkia palvelutoimintojaan kunnassa nähtävästi tulevaa kuntaliitosta silmälläpitäen. Verotoimiston toimipiste on jo kauan ollut auki vain yhtenä päivänä viikossa, mutta nyt se lopettaa toimintansa kokonaan. Maistraatti lähtee parin vuoden sisällä, koska sen toimipiste on ollut lakkautusuhan alla jo monta vuotta. Poliisilaitoksella on ollut kaksi poliisia ja yksi toimistovirkailija, mutta senkin toiminta on päätetty lakkauttaa. Kaikki lupa-asiat on hoidettava 50 kilometrin päässä Nurmeksessa.

Viimeinen niitti taitaa olla ulosottomiehen lähtö kunnasta lopullisesti Nurmekseen. Hän on ollut tavattavissa yhtenä päivänä viikossa tai sopimuksen mukaan, mutta ehkä asukkailla ei ole enää mitään ulosmitattavaa.

Kunnalla itsellään sitä vielä on. Juuka on päättänyt pysytellä sinnikkäästi itsenäisenä, eikä siihen ole minullakaan huomautettavaa. Kunta on vielä toistaiseksi velaton, joten edellytykset itsenäisyyteen ovat olemassa. Valtiovalta vain näyttää hylkäävän kunnan ja sen asukkaat. Olen oikeastaan ihan varma, että siihen on muitakin syitä kuin valtion säätötoimet. Säästöt sattuvat vähän liian sopivasti yhteen kuntaliitoskeskustelun kanssa.

Äly hoi

Joskus kansalainen voi vahingokseen törmätä virkailijaan, jonka oman alansa lainsäädännön tuntemus on puutteellista ja järjen käyttö rajallista, mutta luottamus sääntöihin ja ohjeisiin on sitäkin kehittyneempää. Näin kävi eräälle henkilölle TE-toimistossa:

Henkilö jäi työttömäksi ja ilmoittautui samana päivänä nykyisin suositeltavalla tavalla eli sähköisesti TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Heti seuraavana päivänä hän joutui yllättäen sairaalaan hoidettavaksi ja tutkittavaksi. Sieltä vajaan parin viikon kuluttua kotiuduttuaan häntä odotti postissa saapunut TE-toimiston työvoimapoliittinen lausunto. Sen mukaan hänellä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan Työttömyysturvalain 5 §:n perusteella.

Tämä lainkohta pelkästään määrittelee työnhakijaksi sellaisen henkilön, joka on rekisteröity työnhakijaksi ja on pitänyt työnhaun voimassa. Pykälää ei voi käyttää työttömyysetuuden eväämisen perusteluna, joten henkilö marssi TE-toimistoon kyselemään asiaa tarkemmin.

Virkailija ei muuttanut työvoimapoliittista lausuntoa, mutta muutti perusteluksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 3 luvun 5 ja 6 §:n. Tämä 5 § kertoo, että TE-toimisto rekisteröi työnhakijaksi henkilön, joka pyytää sitä itse sähköisesti tai henkilökohtaisella käynnillä. 6 §:n mukaan työnhaku on voimassa siitä päivästä, jona rekisteröintiä on pyydetty.

Työtön meni kotiinsa miettien, että ei tämä nyt vieläkään tainnut mennä ihan putkeen. Hänhän oli ilmoittautunut sähköisesti työttömäksi työnhakijaksi heti työttömyyden alettua, eikä tätä ilmoitusta kiistetty kertaakaan. Hän lähti urhoollisesti vielä kerran TE-toimistoon.

Lausunto ei vieläkään muuttunut, mutta perustelu muuttui taas kerran. Nyt vedottiin julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 3 luvun 1 momentin 2-kohtaan. Sen mukaan työnhaun voimassaolo lakkaa, jos työnhakija ei uusi työnhakuaan TE-toimiston antamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla. Työnhakijan olisi kuulemma pitänyt sähköisen ilmoittautumisen lisäksi käydä ilmoittautumassa henkilökohtaisesti kymmenen päivän kuluessa sähköisen ilmoituksen jättämisestä. Koska näin ei tapahtunut, katsoi virkailija työnhaun voimassaolon lakanneen.

Tällä hetkellä asiassa on parikin ongelmaa. Ensinnäkään laki ei tunne mitään kymmenen päivän määräaikaa. Saattaa olla, että TE-toimiston omissa ohjeissa tällainen määräaika on, mutta ei siitä ainakaan hirveästi asiakkaille tiedoteta. Vaikka tässä tapauksessa työnhakija olisi tiennytkin tällaisesta velvollisuudesta, niin miten ihmeessä hän olisi lähtenyt sadan kilometrin päässä olevasta sairaalasta piipahtamaan TE-toimistossa kesken hoidon ja tutkimusten? Se ei kuulemma ole TE-toimiston murhe, eikä työvoimapoliittista lausuntoa voi muuttaa. Se on kiveen hakattu ehdoton totuus, vaikka perustelut muuttuvatkin joka kysymiskerralla.

Nyt on sitten odotettava, että Kela tekee työvoimapoliittisen lausunnon perusteella kielteisen päätöksen työttömyysetuudesta. Lausunnosta kun ei saa valittaa, vaikka Kela on siihen sidottu. Tästä Kelan päätöksestä on valitusoikeus ja vasta sitten päästään kyselemään sen terveen järjen perään ihan virallisesti. On todella kummallista, ellei lääkärintodistuksella vahvistettu olo sairaalassa ole ylivoimainen este, joka oikeuttaa siirtämään ilmoittautumisen määräaikaa ihan omin päin.

Asiakas hyötyy

TE-toimiston Juuan toimipiste on ensi heinäkuun alusta lähtien auki ainoastaan yhtenä päivänä viikossa ja silloinkin asiakas pääsee sinne vain ajanvarauksella. Tämä on välivaihe, sillä koko toimipiste lakkkautetaan ehkä jo ensi vuoden alusta lähtien. Sitten asiakkaat joutuvat säännöllisin väliajoin käymään ilmoittautumassa 45 kilometrin päässä Nurmeksessa. Sivukyliltä matka on tietysti paljon pitempi. Tilalle perustettavassa yhteispalvelupisteessä kun vain ohjataan oikealla luukulle, mutta siellä ei voi hoitaa esimerkiksi näitä ilmoittautumisia.

Juuan johtava työvoimaneuvoja sanoo paikallislehdessä, että tästä uudistuksesta hyötyvät ennen kaikkea asiakkaat. Heidän palvelutarpeensa ovat muuttuneet, menettely takaa tasalaatuiset palvelut koko maakunnassa ja käytössä ovat uudet menetelmät, kuten esimerkiksi videoyhteys työvoimaneuvojaan.

On mahtanut miesparkaa hävettää päästellä tällaista lööperiä suustaan oman työpaikkansa turvaamiseksi. Asiakkaiden palvelutarpeet eivät ole muuttuneet eivätkä muutu. Työttömiä on tullut lisää koko ajan kiviteollisuuden irtisanoessa ja lomauttaessa työntekijöitään. Jokainen ilmoittautuminen vaatii henkilökohtaisen käynnin.

Tavallisella perustyöttömällä ei ole mitään mahdollisuuksia näihin videoyhteyksiin. Sen estää sekä rahan että osaamisen puute. Johtava työvoimaneuvoja on kyllä taatusti oikeassa siinä, että palvelu muuttuu tasalaatuiseksi. Pienillä paikkakunnilla se on tasalaatuisen olematonta.

Valtion säästötoimet tässä tietenkin ovat takana. Alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että valtio vetäytyy koko Pohjois-Karjalan alueella Joensuun ja Nurmeksen kaltaisiin asukaskeskittymiin. Juuan verotoimisto on jo vuosia ollut auki vain yhtenä päivänä viikossa ja suljetaan kohta lopullisesti. Maistraatin sivutoimipiste lähtee myös luultavasti ensi vuonna. Poliisiaseman sulkeutuminen jo tänä vuonna on varmaa. Hieno valtion virastotalo jää kumisemaan tyhjyyttään.

Saattaa valtio ruveta säästämään muussakin kuin työvoimatoimiston henkilökunnan palkoissa ja tilakustannuksissa. Kun työtön laiminlyö ilmoittautumisvelvollisuutensa, hän menettää automaattisesti työmarkkinatukensa. Mitkään selitykset vaikkapa autottomuudesta ja joukkoliikenteen puuttumisesta eivät auta. Tuki menee ja työtön siirtyy kunnan toimeentulotuen asiakkaaksi. Ja kas kummaa; tilastojen mukaan työttömyys väheni taas yhdellä henkilöllä.

Mutta kuten sanottu, niin tästä kaikesta hyötyy aina se asiakas. Hän vain on liian tyhmä ymmärtääkseen sen hyödyn.

Pätevä ja perusteltu syy

Kuntien sosiaaliviranomaiset rikkovat melko yleisesti Toimeentulotukilakia joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Tavallisin on tilanne, jossa yli 500 päivää työttömänä ollut on menettänyt Työttömyysturvalain perusteella oikeutensa työmarkkinatukeen ns. työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen takia. Sen seurauksena sosiaaliviranomaiset alentavat hänen toimeentulotukeaan 20 % samalla kieltäytymisperusteella.

Työttömyysturvalaissa on hyvin ikävä 8 luvun 4a §. Jos 500 päivää työmarkkinatukea saaneen henkilön katsotaan kieltäytyneen tai eronneen työstä ilman pätevää syytä tai hänet erotetaan työstä tai työmarkkinakoulutuksesta, hän menettää työmarkkinatukensa. Sen saa takaisin vasta sitten, kun on ollut töissä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa vähintään viisi kuukautta. Tämä pätevä syy on todella ankarasti määritelty. Liikenneyhteyksien puuttuminen, lastenhoidon järjestämisen vaikeus tms. järkisyyt eivät kelpaa, vaan Kela julistaa oikeuden työmarkkinatukeen menetetyksi.

Tämä päätös tehdään vielä kummallisesti siten, että TE-toimisto antaa lausunnon Kelalle. Tästä lausunnosta ei voi valittaa, mutta Kela on siihen sidottu omassa päätöksenteossaan.

Kelan päätöksestä voi valittaa Työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen Vakuutusoikeuteen, mutta menestymisen mahdollisuudet ovat lähestulkoon olemattomat ja käsittely kestää molemmissa suunnilleen vuoden.

Kun työmarkkinatuki menee, niin silloin on turvauduttava kunnan toimeentulotukeen. Sitä kunnan on pakko myöntää, mutta Toimeentulotukilain 10 §:ssä säädetään alennetusta perusosasta. Perusosaa voidaan alentaa enintään 20 %, mikäli henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Kysymyksessä on kaksi eri lakia ja kaksi eri sanaa. Henkilöllä voi ihan hyvin olla Toimeentulotukilaissa tarkoitettu perusteltu syy, vaikka hänellä ei olisikaan Työttömyysturvalain mukaista pätevää syytä. Perusteltu syy on paljon väljempi sanamuoto ja mahdollistaa laajemman tulkinnan.

Juuri tässä kohdassa lakia rikotaan avoimesti. Sosiaaliviranomaiset nimittäin väittävät usein, että sanamuodot ovat yksi yhteen ja Kelan päätös alentaa automaattisesti myös toimeentulotukea. Se ei pidä paikkaansa.

Lisäksi sosiaaliviranomaiset käyttävät johdonmukaisesti alennusprosenttina lain mahdollistamaa ylärajaa. Lain mukaan alennusprosentti voi kuitenkin olla mitä tahansa välillä 1 – 20. Lisäksi alennusta käytettäessä on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.

Edellä olevassa lauseessa pilkun paikka on ratkaiseva. Lause tarkoittaa sitä, että suunnitelma on aina laadittava. Yhteistyössä eri tahojen kanssa se on laadittava, mikäli se on mahdollista.  Jos asiakas on mahdoton, on suunnitelma laadittava vaikka ilman hänen myötävaikutustaan.

Jos suunnitelmaa ei ole laadittu, on koko alennetusta toimeentulotuesta annettu päätös lainvastainen ja valitusviranomainen tulee sen varmasti kumoamaan. Päätöksestä tehdään ensin oikaisuvaatimus sosiaalilautakunnalle. Lautakunnan päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen.