Ilmainen on halvinta

Sanomalehti Karjalaisessa oli puolen sivun mittainen oikein asiallinen juttu rakennusten purkutöiden kiristyvästä kilpailusta. Alan yrittäjä kertoi, että osaaminen, kalusto ja lainsäädäntö kehittyvät jatkuvasti asettaen työnjohdolle ja työntekijöille uusia vaatimuksia.

Yrittäjän mukaan jo pelkkä purkutyön aloittamisen vaatima paperisota vie ammattilaiseltakin useita päiviä. Työntekijöiltä vaaditaan monenlaisia papereita asbestityön edellyttämästä luvasta alkaen ja ammattitaiden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa koulutusta. Työnjohdon on oltava paikalla kohteessa koko purkutyön ajan.

Pitempään juttujani lukeneet arvannevat jo, mitä ajan takaa. Tietenkin palautan mieleen pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan tavan päästä eroon purettavista rakennuksista ja esittäytyä samalla pitkäaikaistyöttömien kuntouttajana. Kevättalvella kirjoitin siitä, kuinka kunta puratti käytöstä poistettuja rivitalojaan kuntouttavana työtoimintana. Kunta käytti ilmaista ja kouluttamatonta työvoimaa tähän vaativaan ammattityöhön. Juttu löytyy täältä:niin-sanottua-kuntoutusta-2

Työntekijät eivät siis saa palkkaa, vaan heille maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä. Kun nyt rupean miettimään viime aikoina näkemiäni purkutöitä, niin nämä viisi rivitaloa eivät ole ainoat ilmaiseksi puretut rakennukset. Parin vuoden sisällä kunnan keskustaajamasta on kadonnut lisäksi ainakin kaksikerroksinen vanha oppilasasuntola runkoa myöten ja vähintään kolme kunnan omistamaa omakotitaloa.

Veikkaanpa, että työsuojeluviranomaisilla olisi ollut paljonkin sanottavaa aina työntekijöiden turvavarusteista alkaen. Vaadittavasta ammattitaidosta lienee turha puhuakaan, koska ainakaan mitään koulutusta ei työnantaja järjestä. Eihän kunta varsinaisesti ole edes työnantaja, vaan se on kuntouttavan työtoiminnan järjestäjä.

Näin siis kunta säästää ja kuntouttaa. Monet kunnan päättäjistä ja kuntalaisista eivät ymmärrä, mistä tässä on kysymys. He luulevat, että työ on oikeaa palkkatyötä. Sitten on tietenkin niitä, joiden mielestä tämä on hemmetin hyvä juttu: työttömät tekevät leipänsä eteen työtä. Näin ajattelevat pitäisi pakottaa tekemään nykyistä työtään ilmaiseksi vähän aikaa, niin ehkä mielipide muuttuisi.

Minä en tunnetusti ole ihastunut tähän ilmaistyöhön. Muuten se täyttäisi kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, mutta valitettavasti se on täysin laillista toimintaa. Itse toiminnalle en siis mahda mitään, mutta voin luvata, että seuraavaan purkukohteeseen ilmestyvät myös työsuojeluviranomaiset paikalle.

Uraputkea ja työsyrjintää

Ahvenanmaalainen ravintoloitsija on jäänyt kiinni useiden työntekijöiden pitämisestä töissä noin 500 euron kuukausipalkalla. Esitutkinnan päätyttyä oikeudenkäynnistä tulee lyhyt, koska näin ulkopuolisenkin silmin rikos on ilmeinen. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tässäpä meillä on taas kerran hölmö yrittäjä, joka ei tiedä voivansa saada työntekijöitä ihan laillisesti vielä halvemmalla. Toimimalla yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa saa työntekijät ilmaiseksi. Heidät pitää vain ottaa työelämävalmennukseen tai työharjoitteluun, niin Kela maksaa työntekijöille työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä. Työnantajan ei tarvitse piitata semmoisistakaan joutavuuksista kuin työeläkemaksut ja työterveyshuolto. Työnantaja ei ole rikollinen, vaan työttömiä takaisin työelämään auttava vastuuntuntoinen yrittäjä.

Pitkäaikaistyöttömän uraputki etenee suunnilleen näin: Ensin hänet laitetaan ilmaistöihin kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Työ on tietenkin ihan normaalia työtä, jolla ei ole kuntouttamisen kanssa mitään tekemistä. Ainakin meillä kuntoutettavat purkavat kunnan omistamia rakennuksia käsipelillä, joten ei siinä kovin huonokuntoinen pärjäisikään.

Seuraavaksi kuntoutunut työntekijä siirtyy konsulttifirman järjestämälle työelämävalmiuksia kehittävälle urapolun esiinlakaisukurssille. Lyhyet teoriaopinnot ovat lähinnä laula ja leikkiä, mutta kohta siirrytäänkin kurssin tärkeimpään antiin eli työharjoitteluun. Se tapahtuu jossain yrityksessä tai yhteisössä – tietenkin työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.

Kurssin jälkeen ovat vuorossa työelämävalmennus, työharjoittelu ja työssäoppiminen. Pahimmillaan nekin tapahtuvat täsmälleen samassa paikassa ja samoissa tehtävissä kuin kaikki muukin tähänastinen työskentely. Myös rahallinen korvaus on sama. Kun työtöntä on näin nöyryytetty sopivaksi katsottu aika, hänet sysätään pariksi vuodeksi jäähylle odottelemaan muuttumista takaisin pitkäaikaistyöttömäksi. Sitten kierros alkaa alusta.

Tärkeintä on, että missään vaiheessa ei makseta palkkaa. Toiminta täyttäisi ilman muuta kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, ellei se olisi laissa säädettyä viranomaistoimintaa. Toivon kyllä yhä edelleen, että joku tekisi esitutkintapyynnön vaikkapa kunnasta, joka järjestää ilmaistyötä kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Työvoimaviranomaisista pitäisi sitten tehdä ilmoitus avunannosta kiskonnan tapaiseen työsyrjintään. Juttu tyrehtyisi alkuunsa, mutta ainakin sillä olisi tiettyä uutisarvoa.

Lisäksi se toimisi opettavaisena esimerkkinä näille tolloille, jotka vielä nykyisinkin hankkiutuvat oikeuteen kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä. Laillisesti pääsee edullisempaan ja kunnialliseen lopputulokseen.

Paikallista keskustelua

Tunnetusti on erittäin turhauttavaa yrittää näyttää ihmisille aitaa, jos nämä sen nähdessään keskittyvät yhteen ainoaan seipääseen ja alkavat pohtia sen olemusta. Yritin avata ihmisten silmiä näkemään kuntouttavan työtoiminnan epäkohtia lähettämällä 9.3.2012 kirjoittamani jutun niin-sanottua-kuntoutusta-2myös paikallislehden yleisönosastolle. Mainitsin ihan ohimennen, että jotkut kuntoutettavat käyvät päivittäin työmaallaan pitkänkin matkan takaa.

Seuraavassa lehdessä eräs lukija kertoi tuntemastaan kuntoutettavasta, jolle kunta oli osoittanut asunnon parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta käytöstä poistetulta koululta. Sinne mies ei lähtenyt, vaan asuu kirkonkylällä tuttaviensa luona. Kirjoittajan mukaan Helsingissä ja muuallakin esimerkiksi somaleille kyllä järjestetään kaikki televisiosta ja nettiyhteydestä alkaen, mutta Juuka ei järjestä edes asuntoa tarvitsevalle.

Pari viikkoa myöhemmin nimimerkki ”Juukalainen veronmaksaja” tiesi, että tämä mies oli saanut häädön aiemmasta asunnostaan ja siitä suuttuneena pistänyt koko kämpän päreiksi aiheuttaen veronmaksajille 10 000 euron laskun. Sen jälkeen hänelle oli tarjottu kahtakin eri asuntoa, joita hän ei kelpuuttanut.

Tänään sitten nimimerkki ”Yx tumma” tiedusteli, miksi tämän ”Veronmaksajan” pitää maailmanparantajan luulossaan puuttua niin monen ihmisen elämään ja asioihin. Hänet tunnistaa kirjoitustyylistä moni, joten nimimerkin taakse on turha kätkeytyä eikä ”Veronmaksajan” pidä ihmetellä yhtään kyseisen henkilön asioita, jotka eivät hänelle millään tavalla kuulu. Päreiksi pantu entinen asunto kuulemma onkin remontin tarpeessa, koska koko talo on homeessa.

Niin justiinsa. Sinänsä olen viimeisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä yhden ainoan helposti tunnistettavan henkilön asioiden repostelun tarpeettomuudesta yleisönosastossa. Tässä on nyt kuitenkin edetty melko kauas alkuperäisestä aiheestani kenenkään ottamatta siihen millään tavalla kantaa. Tarkoitukseni oli näyttää ihmisille kuntouttavan työtoiminnan epäkohtia, ei yhden miehen asumista ja elämää.

Paikallislehti Vaarojen Sanomilla taitaa olla kova pula yleisönosastokirjoituksista, kun kaikki kelpaa. Keskusteluhan sujuu kuin parodia tyypillisestä nettikeskustelusta. Puuttuu enää asiaan millään tavalla liittymätön kissavideolinkki. Netissä tämä keskustelu olisi käyty parissa minuutissa, mutta lehdessä se vei yli kuukauden.

Hävytön on hävytöntä

Kuten juttujani kauemmin seuranneet hyvin tietävät, niin minä en hyväksy työttömillä ilmaiseksi teetettävää työtä missään muodossa. Puhuttiinpa  työharjoittelusta, työelämävalmennuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta, niin itse asia ei muutu. Ilmainen työ on ilmaista työtä ja sellaisen teettäminen on hävytöntä ihmisten hyväksikäyttöä.

Oikeastaan se on myös rikollista. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Jos joku yksityinen työnantaja maksaa työntekijälle vaikka 500 euroa kuukaudessa, niin yksikään tuomioistuin ei epäröi antaa rangaistusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Kun yhteiskunta pakottaa työttömän tekemään työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla, niin sitä sanotaan työllistämistoimenpiteeksi.

Ilmaistyötä lisää vaativien pitäisi joutua tekemään omaa nykyistä työtään tällä summalla, niin ehkä he viisastuisivat. Sanotaan vielä kerran kaikille palkkatyön ja ilmaistyön keskenään sekoittaneille se pieni ero. Palkkatyö on sellaista työtä, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

On ihan turha ruveta saivartelemaan ilmaistyön hyödyllisistä vaikutuksista, koska olen kuullut ne kaikki moneen kertaan. Itse asiassa olen täysin kyllästynyt lukemaan yleisestä aktivoinnista, säännönmukaiseen elämään palauttamisesta ja erityisesti kynsien näyttämisestä työelämässä ja urapolun esiin lakaisemisesta.

En halua myöskään kuulla tekemättömän työn paljoudesta. Jos jokin työ kaipaa tekijää, niin maksettakoon siitä myös palkkaa. Muuten sellainen työ joutaa jäädä tekemättä. Poikkeuksena on tietysti täysin vapaaehtoisuuteen perustuva talkootyö.

Ylläoleva oli vanhan kertausta ihan sen takia, että tavoistani poiketen mainostan blogissani. Toivon mahdollisimman monen kurkistavan THT:n sivuille. Ennen kaikkea toivon mahdollisimman monen päättäjän ja tietenkin näitä ilmaistöitä tekevän sinne katsovan. Suoraan sanottuna on hirveää kuulla, kun joku ilmaistyötä tekevä sanoo olevansa töissä. Oikeammin hän on orjana.

Asukasvalintoja ja profilointia

Viime sunnuntaina kirjoitin siitä, kuinka Juuan sosiaalitoimi aikoo katkaista syrjäytyneiden nuorten miesten väkivaltakierteen kuntouttavalla työtoiminnalla, siis teettämällä heillä ilmaista työtä. Tämä keino tuo ikävästi mieleen jo kauan sitten kumotun irtolaislainsäädännön. Sen mukaan juopottelevaa ja epäsäännöllistä elämää viettävä voitiin määrätä työlaitokseen pelkällä hallinnollisella päätöksellä. Paluu ajassa taaksepäin on siis alkanut.

Eivät sosiaali- ja terveysjohtajan keinot tähän lopu. Paikallislehdessä hän kertoo, että sosiaalitoimi paneutuu ongelmaan sekä väkivallan tekijöiden että uhrien tarkemmalla profiloinnilla. Tämä kuulostaisi jo uskomattomalta, ellemme puhuisi Juuasta. Täällä ei ole mitenkään tavatonta, että kuka tahansa jonkinlaiseen asemaan päässyt kuvittelee olevansa myös poliisi.

Kerran satuin näkemään, kuinka paikallisen kaupan vastaava myyjä hätisteli kovalla äänellä rauhallisesti käyttäytyviä sänkinaamoja pois linja-autoaseman ulkopenkiltä. Nämä kun kuulemma häiritsevät pelkällä olemuksellaan häntä, muita kunnon eläjiä ja ennen kaikkea saman rakennuksen toisella puolella olevan kaupan asiakkaita. Tulosuunnastaan ja lenkkivaatetuksestaan päätellen tämä omatekoinen poliisi hoiti yleisen järjestyksen ylläpitoa vapaapäivänään.

Sanotaan nyt vielä tämä itsestään selvä asia. Väkivaltarikollisten ja uhrien profilointi on poliisin työtä, ei kenenkään muun. Sosiaalitoimella ei ole oikeutta eikä ammattitaitoa ruveta profiloimaan omia asiakkaitaan potentiaalisina rikoksentekijöinä. Tällaisen keinon väläyttäminen tuntuu enemmän oman profiilin nostamiselta kuin vakavasti otettavalta keinolta.

Sosiaali- ja terveysjohtaja lisää keinovalikoimaansa myös asukasvalinnat. Näillä syrjäytyneillä on monesti takanaan useita häätöjä, joten lopulta kunta joutuu etsimään heille asunnon. Asukasvalinnoilla olisi tarkoitus estää syrjäytyneiden muodostamien pesäkkeiden syntyminen.

Nyt puhutaan viimeinkin asiaa. Tähän asti kunta on toiminut johdonmukaisesti täsmälleen päinvastoin ja oikein tekemällä tehnyt näitä pesäkkeitä. Alkoholiongelmaisia on asutettu käytöstä poistettujen koulujen tiloihin hätäisesti rakennettuihin soluasuntoihin kymmenien kilometrien päähän keskustasta. Tarkoitus on ollut lakaista heidät pois katukuvaa rumentamasta ja tappelemaan keskenään korpeen.

Näistä korpikouluista heidän pitäisi sitten osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, vaikka minkäänlaisia kulkuyhteyksiä ei ole. Joukkoliikenne on loppunut jo vuosikymmeniä sitten eikä tällaisilla henkilöillä yleensä ole omaa autoa. Kun kuntoutettava ei sitten ilmesty työpaikalleen, katsotaan hänen kieltäytyneen työstä. Se tietää työmarkkinatuen menettämistä.

Nyt nämä kuntoutettavat purkavat peräti viittä rivitaloa keskustassa. Eräs purkajista on lähestulkoon raitis mies, joka kuitenkin ohjattiin kolmenkymmenen kilometrin päähän korpeen asumaan. Autottomana ja ajokortittomana hän ei ottanut asuntoa vastaan, vaan viettää yönsä milloin kenenkin kaverin luona. Näitä ihan vähän aikaa sitten asuttuja rivitaloja purkamaan hän ilmestyy säännöllisesti joka aamu.

Jos joku ei näihin korpikoulujen soluasuntoihin muuttaessaan ole alkoholisoitunut, niin siellä se tapahtuu varmasti. Siitä pitävät huolen naapureiden kiljupanokset ja ympäristön ankeus. Olenkin pitänyt näitä asuntoloita vain kunnan järjestäminä välivarastoina ennen hautausmaalle muuttoa. Saa nähdä, mitä sosiaalijohtajan lupaamat asukasvalinnat tarkoittavat jatkossa.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että työtön on rikollinen alkoholisti, kunnes itse toisin todistaa.

Kuntouttava ihmelääke

Kuntouttavasta työtoiminnasta eli ilmaistyöstä on tullut sellainen ihmelääke, että sitä tarjotaan ratkaisuksi jopa väkivaltarikollisuuden ongelmiin. Näin ainakin pohjoiskarjalaisessa Juuan kunnassa, jossa kohta puolet väestä tekee ilmaista työtä.

Kunnan väkivaltatilastot ovat rumaa luettavaa. Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli 16 tapausta ja vuonna 2011 peräti 53. Tänä vuonna tehdään uusi ennätys, mikäli vauhti jatkuu samanlaisena. Pari viikkoa sitten uutisoitiin, kuinka kaksi miestä puukotti kolmatta asunnossa ja vielä pihamaallakin. Vain tekijöiden ja uhrin humalatila esti henkirikoksen, koska touhu meni onneksi ihan hosumiseksi.

Poliisi tietää ongelman, mutta resurssipulan ja toiminnan keskittämisen takia ei mahda sille mitään. Lähin poliisipartio saattaa olla satojen kilometrien päässä tapahtumapaikasta. Lisäksi teot tapahtuvat yksityisasunnoissa, joten kukaan ei voi mennä ennakolta paikalle tarkkailemaan tilannetta. Tekijät ja uhrit vaihtuvat, mutta yleensä paikalla ovat aina samat henkilöt.

Asialla ovat 20-30 -vuotiaat miehet, jotka ovat pudonneet kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle alennettua toimeentulotukea lukuunottamatta. Koulu on jäänyt kesken ja viina maistuu. Tappelu tulee silloin, kun vähillä rahoilla ostetuista pulloista alkaa pohja paistaa.

Yleensä tällainen ongelmavyyhti ratkeaa ikävästi itsestään. Joku tapetaan ja joku lähtee vankilaan. Loput rauhoittuvat muistelemaan hurjaa elämää ja juomaan itsensä vähitellen hengiltä.

Kunnan sosiaali- ja terveysjohtaja on keksinyt, että kuntouttava työtoiminta auttaa näidenkin miesten tilanteeseen. Jos heidät laitetaan tekemään ilmaista työtä kontrolloiduissa olosuhteissa, niin aikaa juopotteluun jää vähemmän. Tämä ajattelu muistuttaa kummallisella tavalla entistä irtolaislainsäädäntöä, jonka mukaan epäsäännöllistä elämää viettävä ihminen voitiin määrätä työlaitokseen hallinnollisella päätöksellä.

Minulla olisi parempi ajatus. Miten olisi, jos näille miehille järjestettäisiin palkkatyötä? Sen sijaan, että kunta käyttää heitäkin katkeroituvana ilmaistyövoimana, voitaisiin heidän työpanoksestaan maksaa palkkaa työn tulosten mukaan. Siitä olisi sekin hyöty, että viikonlopun juopottelua varten olisi enemmän rahaa viinaan. Ei tarvitsisi tapella verissäpäin pullonpohjista. Saattaisipa säännöllinen palkkatyö ja talouden selvä kohentuminen avata ihan uusia näköaloja tulevaisuuteen.

Sosiaalijohtaja pahoittelee myös kunnanhallituksen päätöstä lakkauttaa valtion kokonaan kustantama etsivä nuorisotyö. Nämä nuoret miehet olisivat juuri oikea kohderyhmä ja heidän tilannettaan olisi voitu parantaa aktiivisesti. Kunnanhallitus päätti kuitenkin suuressa viisaudessaan lopettaa toiminnan. Päätöstä ei edes löydy pöytäkirjoista, koska se syntyi kahvipöytäkeskustelun tuloksena. Kokoukseen päätettäväksi sitä ei koskaan viety.

Eivät nämä miehet minua tai ketään muutakaan sivullista yleensä häiritse, ellei meteliä lasketa. Harmittaa kuitenkin katsoa, kuinka nuoret elämät valuvat hukkaan.

Vain ruoska puuttuu

Kaksi viikkoa sitten kirjoitin, kuinka Juuan kunta teettää kuntouttavaan työtoimintaan määrätyillä ilmaista purkutyötä. Miehet purkavat viittä 60-luvulla rakennettua ja nyt huonoon kuntoon päässyttä rivitaloa. Kunnan tekninen johtaja ja kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja kehuivat paikallislehdessä miesten työmotivaation ja ammattitaidon taivaisiin.

Tämä toiminta on täysin järjestelmällistä ilmaistyön teettämistä ilman minkäänlaista kuntouttamisen tarkoitusta. Osittain sama työporukka on purkanut kirkonkylän alueelta jo kolme omakotitaloa ja tiilisen kaksikerroksisen oppilaskodin. Ydinjoukko on sama, mutta jokaiselle työmaalle otetaan muutamia uusia ns. kuntoutettavia.

Jos nyt joku ei vielä tiedä, niin kuntouttava työtoiminta on puhdasta ilmaistyötä. Kuntouttamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, koska siihen kelpaavat vain terveet työkuntoiset. Heille maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euron päivittäinen ruokaraha. Kunta säästää osuutensa Kelalle maksettavasta työmarkkinatuesta ja saa 10,09 euroa päivässä jokaisesta kuntoutettavasta.

Juuan kunnassa tämä toiminta pääsi vauhtiin vuosi sitten. Silloin kunta palkkasi työttömäksi jääneen lionsveljen kuntouttavan työtoiminnan ohjaajaksi. Mitään alaan liittyyvää koulutusta tai työkokemusta hänellä ei ole, mutta perinnäistavan mukaan tiettyjä kavereita ei jätetä. Yhdessä TE-toimiston kanssa työnohjaaja poimii reippaita ja alan kokemusta omaavia pitkäaikaistyöttömiä kuntoutettavaksi aina kulloiseenkin projektiin tarvittavan määrän. Työttömyystilastot kaunistuvat ja kunta saa ilmaista työvoimaa.

Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten tällaiset työt olisi teetetty palkkaa vastaan, mutta nyt työttömät on valjastettu pelastamaan kunnan kuralle menevää taloutta. Virallisen totuuden mukaan työntekijät kuntoutuvat ja saavat arvokasta työkokemusta ja ennen kaikkea sosiaalisia suhteita. Ikään kuin tutut miehet eivät tapaisi muutenkin kuin työn merkeissä.

Pahalta kuulostaa myös julkisuuteen kerrottu työntekijöiden oma arvio. Varsinkin nuoremmat, joilla ei ole mitään kokemusta palkkatyöstä, pitävät kuntouttavaa työtoimintaa jopa hyvänä asiana ja sanovat olevansa töissä. Heille tuntuu olevan ihan vieras sellainen ajatus, että työstä pitäisi maksaa palkkaa.

Eivät he oikeasti näin ajattele, vaan sanat on pantu heidän suuhunsa. Kyllä he ymmärtävät tulevansa hyväksikäytetyiksi, mutta työmarkkinatuki ja ruokaraha ovat parempi vaihtoehto kuin alennettu toimeentulotuki. Työmaalla ei ainakaan ihan vielä heiluteta oikeaa ruoskaa, mutta näiden miesten mielessä soi henkinen ruoska.

Sitä minä vain ihmettelen, että miksi tätä TE-toimiston listoilta löydettyä työnohjaajaa ei määrätty tekemään työtään vaikkapa ilmaisena työharjoitteluna. Tai valehtelin, en ihmettele.

Oikeusturva kunnossa?

Kuten on moneen kertaan todistettu, laki kuntouttavasta työtoiminnasta on laadittu koskemaan vain perusterveitä ja työhaluisia pitkäaikaistyöttömiä, ei ketään muita. Jos joku saa päähänsä kieltäytyä tästä ilmaistyöstä, niin hän menettää työmarkkinatukensa ja hänen toimeentulotukeaan alennetaan. Vaan kuinka käy sitten, onko niistä päätöksistä mahdollisuus valittaa?

On toki, siitä on laissa säädetty erikseen. Lain 28 § kuuluu näin: Haettaessa muutosta tämän lain 10 tai 18 §:ssä tarkoitettuun päätökseen on työmarkkinatuen osalta voimassa, mitä työttömyysturvalain 12 luvussa säädetään ja toimentulotuen osalta voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 7 luvussa säädetään.

Taidatkos sen enää selvemmmin sanoa? Oikeusturvan kätkeminen tällaiseen pykäläviidakkoon on ihan tyypillistä huonoa lainsäädäntöä. Ilkeämielinen voisi epäillä, että tarkoitus onkin säikäyttää tyytymättömät toimintakyvyttömiksi.

Käännetään tämä muutoksenhakumahdollisuus ihan selvälle arkikielelle. Lain 10 § sisältää työttömän velvollisuuden osallistua sekä aktivointisuunnitelman laatimiseen että kuntouttavaan työtoimintaan. Kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa ja toimeentulotukea saavan etuutta alennetaan 20 %. Lain 18 § koskee matkakorvauksia, joten jätetään se nyt sivuun.

Kun kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa, hän voi valittaa asiasta työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan. Käytännössä valitus jätetään Kelaan, joka tutkii vain mahdollisen oman virheensä. Kun sitä ei ole, asiakirjat lähetetään yhdessä TE-toimiston lausunnon kanssa työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan. Siellä käsittely kestää yli vuoden ja tuloksena on päätös, joka on identtinen TE-toimiston lausunnon kanssa. Olen nähnyt sellaisenkin lautakunnan päätöksen, jossa TE-toimiston lausunto on tullut päätökseksi kielioppi- ja kirjoitusvirheineen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen, jossa asia viipyy taas yli vuoden. Siellä sama TE-toimiston lausunto sentään muotoillaan uudelleen, mutta sisältö ei muutu. Päätös perustellaan tyyliin “on katsottu kieltäytyneen kuntouttavasta työtoiminnasta”. Sitä ei kerrota, millä perusteilla näin on katsottu tapahtuneen.

Kun työmarkkinatuki on menetetty, joutuu kieltäytyjä hakemaan kunnan toimeentulotukea. Nyt seuraa toinen rangaistus samasta kieltäytymisestä. Toimeentulotukea alennetaan 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Alennukset tulevat voimaan heti, mutta niistäkin voi valittaa. Valituksella on mahdollisuuksia menestyä vain siinä tapauksessa, että päätös on vastoin lakia. On ihan turha yrittää vedota sellaiseen pikkuseikkaan kuin elämisen mahdottomuuteen alennetulla toimeentulotuella. Lain mukaan sillä on elettävä.

Viranhaltijan tekemästä toimeentulotukipäätöksestä tehdään oikaisuvaatimus kunnan sosilaalilautakunnalle. Siellä käsittely on nopeaa eikä mitään muutosta tapahdu, koska lautakunnan jäsenet soveltavat lakia täsmälleen samalla tavalla kuin sosiaalityöntekijäkin. Se on paitsi laillisuus-, niin myös solidaarisuuskysymys.

Lautakunnan päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisee asian puhtaasti laillisuuskysymyksenä. Nälkä ei siis sielläkään vaikuta päätöksen sisältöön. Jos lakia on noudatettu, ei päätös muutu. Korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa asioissa, joissa laillisuuskysymys on pätevästi ratkaistu jo alemmissa asteissa.

Alkuperäiset päätökset eivät siis missään vaiheessa muutu, mutta aikaa menee vähintään kaksi vuotta. Nälkäiselle se on pitkä aika odotella, mutta lainsäätäjä voi olla ylpeä: oikeusturvasta on huolehdittu asianmukaisesti.

Palautetta odotellessa

Viime perjantain juttuni niin-sanottua-kuntoutusta-2 julkaistiin tänään sellaisenaan paikallislehden yleisönosastossa. Mahdollista palautetta odotellessani rupesin muistelemaan tämän kunnan työvalmentajan palkkaamisen historiaa. Hänhän se kertoili viime viikon lehtijutussa, miten kuntouttavan työtoiminnan tärkeintä antia ovat sosiaaliset suhteet ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Hän jätti kohteliaasti kertomatta kunnalle toiminnasta koituvasta taloudellisesta hyödystä.

Hänen omat sosiaaliset suhteensa lienevät kunnossa, koskapa hänet 1.3.2011 tehtävään palkattiin. Vuotta vanhemmat päätökset näkyvät  poistuvan kunnan verkkosivulta, joten sitä päätöstä sieltä ei enää löydy. Maaliskuun 15. päivänä 2011 pidetyn kokouksen pöytäkirja siellä kuitenkin on ja silloin vahvistettiin hänen palkkauksensa perusteet.

Työvalmentajan tehtävänä on etsiä yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa kuntouttavaan työtoimintaan kelpaavia työttömiä henkilöitä. Hänen työaikansa on 85 % normaalista työajasta ja palkka on 2 400 euroa kuukaudessa. Hänen palkkaukseensa saadaan myös palkkatukea, joten hän on itse ollut työtön työnhakija. Sitä en muista, että tehtävä olisi ollut yleisesti haettavana. Tuskinpa oli.

Kyllä minä vuosi sitten luin myös sen nyt verkosta poistuneen kunnanhallituksen pöytäkirjan, jossa henkilön palkkaamista perusteltiin. Tietenkään en sen sisältöä enää muista, mutta pystyn minä ne perustelut päättelemään muutenkin. Ne olivat epäilemättä sitä samaa höpinää positiivisista vaikutuksista, syrjäytymisen ehkäisemisestä, sosiaalisista suhteista ja työelämässä kiinni pysymisestä. Saattaa siellä olla jotain puhetta jopa urapolun esiin lakaisemisesta ja merkittävistä mahdollisuuksista työllistyä oikeille työmarkkinoille.

Työnohjaajaksi etsimään työttömiä ilmaistöihin palkattiin siis työtön henkilö. En nyt viitsi ruveta ilkeilemään mistään keskitysleirien kapoista, jotka valittiin vankien joukosta kuria pitämään. Helmikuussa postilaatikossani oli jäätynyt koiranpaska ja näin kevään korvalla se tavara rupeaa muuttumaan löysemmäksi.

Välityömarkkinat

Työministeri Lauri Ihalainen on nimennyt kansanedustaja Tarja Filatovin selvittämään välityömarkkinoiden mahdollisuuksia tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä. Vaikeasti työllistyviä ovat tietenkin pitkäaikaistyöttömät.

”Olemme saaneet paljon yhteydenottoja eri puolilta maata yhdistyksiltä ja järjestöiltä, jotka kantavat huolta siitä, miten kaikkien osallistumista työmarkkinoille edelleen edistetään ja tuetaan”, perustelee ministeri Ihalainen selvityshenkilön asettamista.

Tällainen viattomalta näyttävä uutinen sattui eilen silmiini. Jutussa myös kerrottiin, mitä tarkoittaa omituinen sana ”välityömarkkinat”. Se tarkoittaa yhdistysten ja työllistävien säätiöiden tarjoamia määräaikaisia työmahdollisuuksia joko palkkatuetussa työssä tai ilman työsuhdetta työharjoitteluna tai työelämävalmennuksena.

Sieltähän se totuus tuli. Ministeri on epäilemättä saanut paljon yhteydenottoja, mutta ei niissä oikeasti kanneta huolta kaikkien osallistumisesta työmarkkinoille. Niissä ollaan kiinnostuneita ilmaisen työvoiman saamisesta.  Yhdistykset ja säätiöt ovat viimeinkin oivaltaneet sen, minkä kunnat ovat tienneet jo kauan. Ei kannata maksaa palkkaa, kun työntekijät saa ilmaiseksi vetoamalla omaan armeliaisuuteensa, yhteiskunnalliseen vastuuntuntoonsa ja heikoimmista huolehtimiseen.

Palkkatuetussa työssä ei ole mitään vikaa. Työntekijälle maksetaan oikeasti palkkaa ja hänelle on ihan samantekevää, maksaako työnantaja sen omasta pussistaan vai välittääkö vain valtion itselleen antamaa rahaa. Työharjoittelu ja työelämävalmennus sen sijaan ovat häikäilemätöntä hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttöä palkattomassa työssä. Vielä vastenmielisemmäksi sen tekee hurskas puhe työmarkkinoille pääsyn tukemisesta. Ilmaisen työn tekijä ei koskaan tule pääsemään oikeille työmarkkinoille, vaan häntä siirrellään palkattomasta työstä toiseen milloin milläkin nimikkeellä.

Katselin eilen Mikko Niskasen 40 vuotta sitten ohjaamaa mestariteosta Kahdeksan surmanluotia. Siinä työttömille järjestyi lyhytaikaista ja raskasta työtä kunnan viemärityömaalla. Kaivinkoneen ilmestyessä paikalle jaettiin lopputilejä, mutta palkka oli kuitenkin ihan oikeaa rahaa. Nykyisin vastaavaa työtä teetettäisiin kunnan järjestämänä kuntouttavana työtoimintana ilman palkkaa.

Jos joku ei usko, niin lukekoon viime perjantaina kirjoittamani jutun Juuan kunnan kuntouttavasta työtoimnnasta niin-sanottua-kuntoutusta-2. Kuntoutettavat purkavat käsipelillä viittä tiiliseinäistä rivitaloa. Koneiden vuokraus on kallista touhua, mutta miehet eivät maksa mitään. He tuottavat kunnalle selvää rahaa.