Kun suurvalta Ruotsi aikoinaan kävi sotia, niin miehiä tarvittiin sotalippujen ja sitä tietä mullan alle. Aikana 1620-1720 kolmasosa aikuisista Ruotsin ja siis myös Suomen miehista kuoli sotapalveluksessa. Mieshukasta seurasi tietenkin työvoimapula, jota toistuvat katovuodet vielä pahensivat. Valtiovalta korjasi tilannetta säätämällä irtolaisuuden kielletyksi ja irtolaismehet armeijaan. Myös sisäinen passi otettiin käyttöön estämään kuljeskelua paremman työpaikan perässä.
Kun nämä toimet eivät riittäneet, määrättiin vuonna 1664 palveluspakko. Jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai mieluummin toisen palveluksessa. Tämä koski myös sairaita ja vajaakuntoisia. Vuoden 1739 palkollissäännössä kriminalisoitiin joutenolo ja työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen työntekijä alistui isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa palkollistaan ruumiillisesti ja palvelijan oman kirstun avaimen täytyi olla isännän hallussa.
Palkkojen nousu estettiin tehokkaasti palkkasääntelyllä ja rajoittamalla työpaikan vaihto-oikeus vain kerran vuodessa tapahtuvaksi. Sana römppäviikko lienee vielä joillekin historiaa tunteville tuttu. Luvatta työstä poistunut etsintäkuulutettiin. Kun työtä pakoileva lurjus saatiin kiinni, hänelle tuomittiin sakkoja, jotka usein muunnettiin raipparangaistukseksi. Sitten palattiinkin entistä nöyrempinä töihin. Palveluspakko kumottiin vasta 1883.
Arvaatteko jo, mitä ajan takaa? Työvoimapulasta on pidetty kovaa meteliä vuosikausia. Aina laman iskiessä parku vähän vaimenee, mutta silloinkin varoitetaan, että työvoimapula vaanii nurkan takana. Ei mene enää kauan, kun maassa säädetään taas palveluspakko. Myös palkkasääntely ja työpaikan vaihto-oikeuden rajoittaminen tulevat sen mukana, koska työvoiman myyjän markkinoita ei tulla sallimaan. Kurinpito-oikeutta ei ehkä tule ihan entisen mallin mukaan, mutta jollain keinolla suut tukitaan varmasti.
Työttömillä tätä on harjoiteltu jo monta vuotta. Erilaiset ilmaiset pakkotyöt lisääntyvät jatkuvasti milloin milläkin nimellä. On työharjoittelua, työelämävalmennusta ja kuntouttavaa työtoimintaa. Lisäksi jatkuvasti saa lukea jopa kansanedustajien vaativan työttömien velvoittamista pakkotöihin työttömyysetuutta vastaan. Työstä kieltäytyjää ei vielä etsintäkuuluteta, mutta rangaistuksia jaetaan jo. Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa.
Kohta huomaamme elävämme vuoden 1795 työntekijän ajankäyttöohjeen mukaan: “Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin”.
Uuninpankkopoika Saku Timonen 
http://www.talouselama.fi/uutiset/vattin+uusi+demaripomo+haluaa+laiskottelijat+toihin++tyottomyyskorvaukset+alas/a2089009
Joskus inhottaa olla oikeassa…
englannissa irtolaiset hirterttiin. työvoiman saatavuudesta on pidetty siis aina huolta. tosin harvemmin luottamalla positiivisiin kannusteisiin kuten palkkaan. se ei kannusta kun yritysjohtoa.
Ensin ”työttömyysetuuksista”, jotka todellisuudessa ei ole etuja työttömyydestä. Kyse on sosiaalipolitiikasta, jonka lähtökohtana on arvopohjainen ajatus jokaiselle (EU-)kansalaiselle kuuluvasta kelvollisesta toimeentulosta. No, tämähän ei ole ainoa lähtökohta. Rinnalla kulkee myös vakuutuspohjainen ajattelu ansaitusta turvasta. Näin siis yksilö saakin taloudellista turvaa vakuuttajalta vasta, kun on turvansa ansainnut. Tämä seuraukset voikin itse kukin nähdä mm. siinä, että on olemassa toimeentulon turvaa ja ”turvaa”…
Vartiaisen linjalle voi nostaa vaihtoehdoksi ns. perustulon (basic income), joka yhdistää luontevasti työkykyisen henkilön sosiaaliturvan ja tuloverotuksen. Harmi vaan, ettei tälle löydy kunnon kannatusta oikein miltään suunnalta. Eikä se kuitenkaan muodostuisi yksinään henkiön toimeentuloa turvaavaksi.
Minusta tässä vaiheessa on sittenkin tähdellisempää selvitellä sitä mitä motiiveja nykyiseen sosiaalipolitiikkaan sisältyy. Itse pitkäaikaistyöttömänä ajattelen, että voisin tehdä jonkin aikaa oman alani ammattityötä hyvin pienelläkin palkalla tietyin ehdoin. Reunaehdoiksi asetan, että saan työpaikalla kunnon työhönperehdyttämisen (intensiivikoulutuksen!), toimeentuloani täydentää määräaikainen sosiaaliapu ja saan kohtuullisen varmuuden työn jatkumisesta ”täydellä palkalla”, kun kohentunut ammattitaitoni siihen perustelee.
Väitän, että ammattiyhdistysliike ei suinkaan katsoisi edelläkuvaillussa toiminnassa hyvällä ”matalapalkkatyöntekijöiden” ilmaantumista työpaikoilla. Tämän voi nähdä nytkin velvoitetöihin ajettujen työttömien kohdalla, jotka joutuvat kohtaamaan vihaisten ”täyspalkkaisten”, liittoon kuuluvien(!) työntekijöiden tylyt kysymykset syistä ”miksi tänne tulette palkkoja polkemaan”. Tämän blogin lukijoista varmaan monet tunnistavat tämän ilmiön. Sosiaalipoliittiset edut toimivat tässä kohtaa ammattiyhdistysliikkeen hyväksi nostamalla henkilön palkkavaatimusta yli sen mitä tulonsiirtona saa. Näinhän jokainen järjissään oleva työtön toimii. Tosiasiassa työtön odottaa saavansa ”työlisää” suhteessa siihen mitä ”pankoilla” makoilu antaa.
Näen aivan ilmeisenä, että ammattiyhdistysliikkeellä on pelko ns. työehtojen yleissitovan palkkatason murentumisesta. Sillä on voimakas intressi ylläpitää sosiaalipoliittista suojakehää, joka ennaltaehkäisee työntekijöiden välisen palkkakilpailun. Niinpä se ei suostu perustulomalliseen sosiaalipolitiikkaan ja uskokaa – ilman ay-liikkeen siunausta perustuloa ei myöskään tule. Sosiaalipoliittinen palkkasuojakehä on jo joka tapauksessa murentunut mm. ulkomaisen työvoiman käytön laajenemisen seurauksena. Merkittävä osa suomalaisista työkykyisistä jää pitkäaikaistyöttömiksi piiiitkäksi aikaa. Valtiontalous on jatkuvasti kriistilassa. Näin ei tällä valtionhallinnolla ja sen valtioidealla ole jatkuvuutta. Konkurssi uhkaa.
Seurausvaikutukset näkyvät: työntekijät kilpailevat samoista työtilaisuuksista ja samalla vihaavat toisiaan, palkansaajat ja työnantajat vihaavat toisiaan, työnantajat vihaavat ”laiskoja” työttömiä, yhä useampi työtön vihaa maahanmuuttajia ja virkamiehiä. Ja kaikki vihaavat poliitikkoja.
Emme me kulje kohti ”sopimusyhteiskuntaa”. Mikä orwellilainen valhesana…
Alkaa sun nillitys piisaamaan, aina valittamassa jostakin! Suomessa ei ole pakkotöitä. Kukaan ei tule ampumaan tai ruoskimaan jos ei työt kiinnosta. Elintaso voi kärsiä, ehkä…
Jääkää tänne jakamaan sosiaaliavustuksia toisillenne, nettomaksaja vaihtaa maata!
Erkki petteri vaatii vaan takuita, kuka takaa työnantajalle että Erkki petteriä kiinnostaa työntekeminen vielä senkin jälkeen kun ansiosidonnaiselle olisi mahdollisuus. Investoitu aika ja koulutus valuu hukkaan. Työnantajat vihaavat laiskoja työttömiä, just joo, minä vihaan sitä että suorilla ja välillisillä veroilla elätän 8 työtöntä joka kuukausi! Jukka petteri jatkaa vaatimista, en nimittäin elätä enää kauaa.
PITÄKÄÄ TUNKKINNE
Huomattavinta palveluspakon säätämisessä – suurtilojen työvoimantarpeen tyydyttämisen lisäksi – on juuri isäntävallan laillinen oikeuttaminen. Jokaisen kruunun alamaisen tuli olla isäntävallan alainen: renki tai piika oli isäntänsä, isäntä kylänvanhimman (oltermanni) tai neljännysmiehen alainen, neljännysmies nimismiehen alainen, nimismies maaherran, maaherra kuninkaan alainen. Länsi-Suomessa, erityisesti Pohjanmaalla, kansalaisten kontrolli vietiin pisimmälle: 1800-luvun alussa laadittiin jopa kyläjärjestykset eli kyläasetukset ihmisten toimintaa ja liikkumista säätelemään. Näistä tunnetuin on ns. Lapuan Laki. Palveluspakko – joka takasi isäntävallan – oli voimassa vielä pitkään sen jälkeen kun valtakunnassa ei ollut enää akuuttia työvoimapulaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Tällöin palveluspakko toimi kätevästi juuri kontrollivälineenä, jolla ”irtain aines” saatiin pysymään kurissa ja Herran nuhteessa.
Tosin tästähän pystyisi pitämään hyvin helposti kirjaa siitä. Mitkä yritykset käyttävät jatkuvasti työharjoittelijoita, eli kun harjoittelusopimus loppuu niin otetaan taas uusi harjoittelija entisen tilalle. Nykyisin löytyy netistä työharjoittelu/työelämävalmennuspaikat ihan työvoimatoimistojen sivuilta, siellä on myös sellaisia yrityksiä jotka ovat vuodesta toiseen harjoittelijoita kierrättäneet firmassaan.